söndag 25 november 2012

Last Saturday night

En snabb överblick på Facebook intygade mig om att säkert närmare 90% av finnarna firade lillajul igår kväll. Jag övervägde att publicera en egen anti-lillajul-status, men lät bli: tänk så skönt det är att alla har möjlighet att välja vad de gör. Huvudsaken är ju att man gör det som känns mest rätt för en i den stunden, right? Visst kändes det deprimerande att se hur statusuppdatering efter uppdatering avslöjade hur roligt folk hade det, medan jag själv satt ensam hemma (hade lovat vara chaufför åt föräldrarna som var bortbjudna, så en ex-tempore kväll på krogen kom inte på tals..). Men i stället för att låta mitt humör sjunka, bestämde jag mig för att svänga på steken och utnyttja ensamheten genom att ha en myskväll med mig själv.

 
På agendan stod bastubad under led-stjärnhimmel, kroppspeeling, en härlig virr-varr-sallad (något som jag vägrar publicera bilder på, eftersom det ser oaptitligt ut - jag vill inte att alla skall veta hur vridna smaklökar jag har ;)), samt jultidningar, ett par filmer, ligga under fleecefilten på soffan och mumsa klementiner, pepparkakor och vitmögelost och glögg. Vid midnatt fick jag sätta mig bakom bilratten och göra något som jag (i smyg) gillar: åka bil i mörkret. Trots att det är aningen kusligt att köra då det är mörkt, tycker jag det är mysigt på något sätt: mindre trafik än dagstid, gatubelysning och bra musik på radion. Det är liksom ett visst sorts lugn som fyller mig då jag får sätta mig bakom ratten, vrida på radion och bara köra utan att tänka - utan att ha bråttom.

Imorse vaknade jag i lugn och ro, åt morgonmål och bläddrade i reklamer från olika inredningsbutiker och kände mig som ett barn på julafton: så förväntansfull och så ivrig. Medan jag fortsatte min jakt på inredningsgrejer hajade jag till då jag hörde en låt som jag aldrig tidigare hört på Spotify: en tjejröst som sjöng ...sä oot mun puuttuva palanen, tänkte på en speciell person och knäppte upp Spotify för att kolla vem artisten var, så jag kunde be personen lyssna på låten, men fick morgonens första chock: ROBIN. Poff och vips var låten inte alls så bra längre.

Ha en skön söndag!
 
 

Nopea vilkaisu Facebookissa eilen paljasti, että lähes 90% suomalaisista vietti eilisillan tonttuillessa pikkujoulupippaloissa. Mietin hetken, josko julkistaisin oman anti-pikkujoulu statukseni, mutta päätin olla pilaamatta muiden fiilistä. Sitä paitsi moiset "hyvää iltaa vaa kaikille jotka o nyt baaris - teil on huono olo huomen, mullapa ei!"-statukset ovat mielestäni täysin hanurista ja noloja: miksi ihmeessä pilata toisten hauskapitoa? Lähinnä säälittävää. Nojoo, itse olin lupautunut kuskiksi, joten istuin yksin kotona koko illan. Ilontäyteisiä statuksia selaillessani olin lähellä alkaa alakuloiseksi, mutta päätinkin kääntää yksinäisyyteni hyvät puolet esiin ja nauttia siitä.
Eilisillan home alone-illan ohjelmistoon kuului saunomista, kokovartalokuorintaa ja spa-fiilistelyä, sekasorto-salaattia (sellainen, josta ei koskaan julkisteta kuvia koska se on niin järkyttävän näköistä, mutta kummallisten makunystyröideni mukaista ;)), sekä viltin alla makoilua sohvalla, elokuvien katselua, sekä valkohomejuuston, piparkakkujen ja glögin nauttimista, mainoskatkoilla joululehtien selailua. Noin keskiyön aikoihin istahdin sitten ratin taakse ja lähdin täyttämään velvollisuuksia: hakemaan vanhempiani pikkujoulujen vietosta. Hassua kyllä tykkään ajaa autoa pimeässä (mikäli tie on hyväkuntoinen) - siinä on tiettyä fiilistä kun muuta liikennettä ei ole nimeksikään, voi kuunnella hyvää musiikkia (vaihtoehtoisesti jopa sammuttaa radion ja nauttia auton hurinasta) ja ihailla katuvalojen loisteesta - vailla kiirettä.
Aamun aloitin tavanomaisesti aamupalalla, sekä selailemalla sisustuskauppojen mainoksia, josta siirryinkin luontevasti koneen ääreen jatkamaan sisustusunelmointia. Siinä kauppoja selaillessani havahduin Spotifyin soittaessa minulle täysin tuntematonta biisiä, jossa hempeä naisääni lauloi jotakin "..sä oot mun puuttuva palanen..". Ajatukseni seikkailivat ja näin edessäni tärkeän ihmisen jolle halusin omistaa kyseisen biisin, miksi avasin Spotifyin tarkistaakseni minkäniminen artisti ja biisi hempeän lallatuksen takana seisoi - ja koin aamun ensimmäisen shokin: teinipoppari ROBIN. Poks! Yhtäkkiä biisi ei ollutkaan niin rakkaudentäyteinen ja hyvä kuin pari sekuntia sitten.. Kuinka noloa.
Hyvää sunnuntaita!
 
 

2 kommentarer:

  1. Svar
    1. Joo-o. Itse olin samaa mieltä sunnuntai-aamupöhnässä kunnes tajusin kuka artisti sitä lallatteli :D

      Radera

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3