söndag 7 april 2013

Current thoughts about caring and goals

Itsestään välittäminen on mielestäni yksi onnellisen elämän perusta: jos et välitä itsestäsi, et todennäköisesti myöskään rakasta itseäsi, jolloin sinun on mahdotonta rakastaa toista. Jos elämässäsi ei ole tilaa rakkaudelle, on se mitä suurimmalla todennäköisyydellä tyhjä, pitkä ja samea matka kävellä - todennäköisimmin vielä yksinään! Kuka nyt jaksaisi viettää aikaa ihmisen kanssa, joka ei välitä eikä rakasta?

Itsestään voi välittää monin eri tavoin: joku tekee sen hemmottelemalla itseään kasvohoidolla kerran viikossa, toinen joogailee 15 minuuttia joka aamu ennen askareidensa aloittamista ja kolmas ostaa itselleen ikään kuin palkinnoksi esim. kovasta uurastuksesta työpaikalla uuden käsilaukun tai etelänmatkan koko perheelle. Yksikään näistä hemmottelutavoista ei ole toistaan huonompi eikä parempi - pääasia on, että ne tuottavat tekijälleen nautintoa. Nautintotapoja ei myöskään pidä vertailla keskenään, koska ihmiset tuntevat nautintoa ja tulevat täten tyytyväisiksi täysin eri tavoin ja menetelmin. Toisten tapoja saavuttaa tämä kyseinen nautinto ei mielestäni koskaan saisi eikä pitäisi ulkopuolisena kyseenalaistaa: vaikka sinä osoittaisit suurta rakkautta itseäsi kohtaan käymällä 3 h lenkillä, ei sinun pidä ihmetellä suureen ääneen, miten partnerisi ei haluakaan lähteä mukaasi lenkille "nauttimaan" - mitä jos hänelle sopivampi tapa saavuttaa nautinto olisikin TV:n katselu?

Itse saan nautintoa ja osoitan välittämistä itseäni kohtaan pitämällä huolta kehostani. My body is my temple. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa esim. terveellistä ja herkullista ruokaa, sekä jokapäiväistä liikuntaa jossakin muodossa. Hyväntuoksuinen vartalovoide rentouttavan suihkun jälkeen, sekä makoilua läppärin kanssa sängyllä blogeja selaillen ovat toinen tapani, joista nautin suunnattomasti ja saan ikään kuin mielenrauhaa. 

Viime päivinä liikunta on jäänyt vähemmälle, kiitos ylipitkien työvuorojen. Unta olen pyrkinyt saamaan riittävästi, samoin terveellistä ruokaa, mutta voin myöntää avoimesti, että liikunnan puute, sekä työstä johtuvasta lihasjumista, on kärsinyt niin mieleni, kroppani kuin parisuhteenikin. On hassua, miten kolottava selkä voi saada suun sylkemään sammakoita itsestään kuin vettä suihkulähteestä - täysin vailla kontrollia! Jälkikäteen toki harmittaa kun tajuaa, mitä onkaan tullut sanotuksi eikä anteeksipyynnöksikään viitsisi sanoa, että "sori muru kun ärähdin sulle, mutta mun kuuppa on niin jumissa ja selkää särkee", vaikka se se päällimäinen ja todellinen syy olisikin. Ei, siinä tilanteessa ärähdetään, vuodatetaan varmuudeksi pari kyyneltä ja masennutaan entisestään ja sätitään itseämme siitä, että alunperin edes tuli ärähdettyä täysin syyttä!

Tajusin tämän yhtälön tänään makoillessani salilla venyttelemässä: kroppaa särkee eikä se venynyt lainkaan, mutta rauhallisen hengittelyn ja pienen venyttelyn jälkeen se suostui lopuksi vertymään edes hieman. Uskottelen itselleni, että tukkoinen nenäni, kipeät lihakseni, sekä kiristävä otsapantani johtuvat yksinkertaisesti siitä, etten ole välittänyt itsestäni viime aikoina tarpeeksi: en ole ehtinyt antamaan keholleni sitä nautintoa ja välittämään siitä niin paljon, kuin se tarvitsisi, joka on johtanut tähän kriittiseen pisteeseen. Siinä joogamatolla maatessani päätinkin, että olisi aika tehdä pieni muutos: aloitan venyttelyn.

Olen jo pitkään tiedostanut harrastavani hävettävän vähän venyttelyä ja kehonhuoltoa, joka kaltaiselleni liikunnalliselle ihmiselle olisi todella tärkeätä. Ei meinaan treeni kulje eikä kroppakaan palaudu, jos ei sitä vetreytä välillä! Samalla kun kehoa venyttelee, rauhoittuu mieli ja hengityskin ja yks-kaks ajatuskin alkaa kulkemaan aiempaa paremmin.

Minun on turhaa tehdä utopistisia lupauksia siitä, että venyttelisin joka aamu ja ilta seitsemänä päivänä viikossa, mutta näin alkuun voisin esim. pyrkiä venyttelemään edes kerran viikossa, sekä aivan lyhyesti joka treenin päätteeksi - edes pienen hetken. Koskaan ei saisi olla niin kiire, etteikö keholleen voisi suoda sitä parin minuutin rauhoittumista.

Millä tavoin sinä hemmottelet itseäsi?

PS. Kuvissa päivän treeniasu, joka koostui Niken leggareista, sekä eilisestä löydöstä Gina Tricotista. Paita on hitusen iso, mutta pienimmät koot olivat jo loppuunmyytyjä. Materiaali on ihanan pehmoisen tuntuinen ihoa vasten, päästi hien läpi ja tuntui silti viileältä, eikä hintakaan päätä huimannut: 20€! Bonuksena kivat peukkureiät ;)

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3