onsdag 10 april 2013

Even if I ain´t no politician, this text completes my opinion about raising kids completely

Heippodei ja aurinkoiset pikaterkut vapaapäiväliseltä!

 Olen koko päivän ollut täynnä energiaa ja saanut monta hommaa hoidettua (käynyt salilla, löytänyt ihanat pinkit kesätossut vanhojen tilalle, pessyt pyykkiä, tehnyt ruokaa..), mutta paljon on vielä jäljellä. Viime päivinä olen ollut jotenkin alakuloinen, mutta tänään aurinko alkoi jälleen paistamaan risukasaani ja sehän on hyvä syy vähän paistatella napaa, eikö? ;)

Istahdin nyt hetkeksi koneen ääreen kera iltapäiväkahvikupposen ja löysin kaverin Facebookin kautta jakaman, Anna Perhon kirjoittaman, LOISTAVAN tekstin koskien viime päivinä paljon kohua herättänyttä opettajan irtisanomista ja nykypäivän muksujen kasvatusta. Alla pari otetta Perhon julkaisusta Yle.fi-sivulta:


Koulujen työskentelyilmapiiri on päästetty tilaan, jollaista aikuiset – opettajia lukuun ottamatta – eivät ikipäivänä hyväksyisi omalla työpaikallaan. Eivät edes ne vanhemmat, jotka ovat sitä mieltä että heidän lapsellaan pitää olla keisarin oikeudet ja kastemadon velvollisuudet. 

 Liikutuksen nyyhkäisyjä juhlapuheissa herättävät yhteisöllisyysideaalit eivät voi toteutua ryhmässä, jossa muiden viihtyvyyttä ja turvallisuutta jatkuvasti rikkovien yksilöiden toimintaan ei saa puuttua. Siksi läskisikaopen potkut on peruttava.

Lue koko artikkeli täältä.

Blogeissa otetaan yhä harvemmin kantaa poliittisiin sekä uskontoa koskeviin uutisiin koska pelätään jonkun loukkaantuvan. Mielestäni kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä ja se pitää tuoda rohkeasti julki. Vahvat ja fiksut tyypit jotka tuovat mielipiteensä julki toki ymmärtävät myös sen, että toisilla voi olla eriävä mielipide ja sitä tulee kunnioittaa. Itse olen vasta vanhemmalla iällä oppinut tämän jalon taidon; nuorempana pidin ainoastaan omaa mielipidettäni sinä ainoana oikeana ja voitte vain kuvitella kuinka huono keskustelija saatoin olla. Hoh.

Nojoo. Mielestäni Anna Perho kiteyttää omat mielipiteeni koskien opettajien oikeuksia sekä oppilaiden velvollisuuksia täysin: jos opettajat eivät saa ojentaa ja pitää kapinoivia muksuja kurissa, minkälainen oppimisympäristöstä tulee? Kaoottinen ja herkimmille oppilaille jopa pelottava paikka. Toki kasvatus alunperin lähtee jo kotoa, jossa on vanhempien tehtävä opettaa lapsilleen miten muiden kanssa toimitaan, että elämässä tulee vastoinkäymisiä, jotka täytyy kestää ja miten, sekä toisten ihmisten arvostus. Nämä kolme asiaa ovat mielestäni ne kaikkein keskeisimmät. Koulun ja opettajien tehtävä on vain tukea lasten kotoa saamaa kasvatusta, sekä tarvittaessa ohjata heitä takaisin oikealle polulle heidän eksyessään esim. teini-iän myrskyissä. Opettajilla on täysi työ ojentaa ja opastaa jopa 30 henkistä ryhmää, varsinkin jos joukkoon kuuluu moni eksyjä. 


Ehkä ratkaisu voisi olla ryhmäkeskeisempi? Mitä jos muut oppilaat saisivat tarvittaessa ohjeistaa luokkatovereitaan? Ottaisiko eksyjä ja häirikkö luokkatoveriltaan saadut neuvot paremmin vastaan - varsinkin kapinoidessaan - kuin 30 vuotta vanhemmalta opettajalta? Ongelma nro 2, joka luokkia vaivaa on toki se, että muut luokkalaiset kärsivät yhden häiriköidessä, ja että tälläinen luokkakavereiden ohjeistus tuskin lisäisi rauhaa ja hiljaisuutta jo muutoinkin älämölöisissä luokkahuoneissa. Ehkä ideaa voisi kehittää? Täytyisikö lukujärjestyksiin lisätä jokin erillinen hetki, jolloin oppilaat istuisivat ringissä ja kertoisivat (terapiaryhmän tavoin) tuntemuksiaan esim. luokasta kasvatusympäristönä ja tarvittaessa neuvoisivat toisiaan käyttäytymään toisin tai jatkamaan samaan malliin? En usko, että monikaan häirikkö alkaisi rehvastelemaan siinä ringissä istuessaan - täysin vailla oman pahis-jenginsä tukea ja paljastettuna - vaan ottaisi sanat enemmän tosissaan, kuin opettajalta naamapunaisena huudettuna tai jälki-istunnossa. Miksi? Koska häirikkö tuntisi häpeää käytöksestään ja ihminen pyrkii luonnostaan pois häpeäntunteesta, koska se on yksi epämukavimmista tuntemuksista. Toisaalta häirikkö saisi myös myöhemmin kokea onnistumisen tunteen ja saisi ryhmältään tukea ja voimia, muuttuessaan parempikäytöksiseksi, koska silloin ryhmä antaisi positiivista palautetta ja kiittäisi tätä muutoksesta. Hyvä mieli kaikilla, jes!

Monet ihmiset ovat ottaneet jo kantaa tähän aiheeseen, esim. allerkirjoittamalla adressin irtisanotun opettajan puolesta, tässä oli minun mielipiteeni.


pics from yle.fi, weheartit.com

Mikä on sinun mielipiteesi?

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3