Running high, running FREE - with my new Nike Free

Tilasin jokunen viikko sitten sivustolta nimeltä Sportamore (klik) uudet lenkkarit, tarkemmin sanottuna Nike Free 3.0. Hintaa lenkkareille tuli 79,90€ kiitos Sportamoren pre-summer-salen, eikä tämä ollut mielestäni lainkaan hassumpi hinta juoksukengistä. Kengät saapuivat 4-5 vrk tilauksen tehtyäni ja noudin ne kätevästi lähikaupasta. Postarit sisältyivät hintaan ja vaihto, sekä palautus sujuisi ilmaiseksi, mikä kuulosti korvaani loistavalta diililtä (vältänkin nykyään täysin firmoja, jotka eivät toimita tai anna asiakkaan muuttaa mieltään ilmaiseksi).

Kyseessä on siis uuden sukupolven juoksukengät, niin sanotut paljasjalkakengät, joiden tarkoitus on lähennellä paljain jaloin juoksua. Kun pari vuotta (tai nojoo, aika monta vuotta siitä kyllä jo on..) sitten aloin juosta aktiivisemmin ja ostin ensimmäiset kunnolliset juoksulenkkarini (Nike Pegasus II) muistan, miten panostettiin ja mainostettiin eri lailla tuettuja kenkiä. Mitä enemmän tukia, sitä paremmat lenkkarit. Nykypäivänä trendi on päinvastainen ja yhä useammat merkit valmistavat lenkkareita, joissa on mahdollisimman ohut pohja, koska on todettu, että liiallisista tuista on enemmän haittaa askellukselle kuin hyötyä.

Keltaharmaat Nike Free 3.0:ni ovat seisseet eteisessä jo tovin, mutta fiilistä testilenkille minulla ei ole ollut ja olenkin tyytynyt ihailemaan kenkiä laattikkoon kurkkien.

Tänään herätessäni yövuoron jälkeen iltapäivällä tunsin, että nyt olisi aika koeajaa poposet. Hassua sinänsä että mieleni teki juosta juuri yövuoron jälkeen, koska silloin oloni on yleensä pahinta krapulaa pahempi, eikä pää tunnu olevan samaa osaa muun kehon kanssa. Ipodi rinnassa, Garmin kädessä ja Nike Freet jalassa lähdin sitten aurinkoon paistattelemaan päivää ja kokeilemaan, miltä nämä paljasjalkatossukat tuntuisivat. Päätin jo ennen lenkille lähtöä, että tekisin vain lyhyen lyhyen lenkin - jota suositellaankin kun koejuoksee uusia kenkiä, jotteivät jalat kipeydy kovin.

Miltä ne Freet jalassa tuntuivat?

Aivan loistavilta, mahtavilta, parhailta ikinä! Vaikka entiset turkoosit Nikeni (mallia en nyt muista) kuuluvat niihin kevyempiin kenkiin, eivätkä näin ollen paina paljoa, tuntuivat Freet suorastaan pumpulilta jaloissa ja jalka jaksoi nousta vaikka kuinka vikkelästi ja kuinka korkealle - jopa yövuoron jälkeisessä pökkyrässä!

Suunnittelemani lyhyt lenkki muuttuikin reippaaksi 8,2 km pituiseksi hölkäksi ja tunsin itseni maan kamaran kevyimmäksi juoksijaksi. Ja onnellisimmaksi.

Sportamorella on kyseinen kamppis edelleen menossa, joten jos olet vailla uusia treenikuteita alennettuun hintaan, klikkaa itsesi tänne

We are living in a material world and I am a material world ;)

Jag beställde för någon vecka sedan ett par Nike Free-tossor från en sportsajt som heter Sportamore (klik), främst för att de erbjöd en hel del grejer för rejält nedsatta priset på sin pre-summer-sale. Skorna anlände 4-5 dagar efter att jag klickat hem dem och avhämtades enkelt från närbutiken. Frakten var gratis, likaså retur- och bytesrätten (vilket jag tycker borde vara obligatoriskt för alla näthandlar i dagens läge).

Skorna har vilar hemma redan ett tag och väntat på att jag skall bli inspirerad att ta ut dem på en testrunda.

Knasigt nog kom den fiilisen "imorse" då jag vaknade på eftermiddagen efter natturen: nu vill jag testa de nya barefoot-skorna! Jag minns då jag köpte mina första ordentliga joggingskor (Nike Pegasus II): då hette trenden, att ju mer dämpningar skorna hade, desto bättre var de. Idag är trenden tvärtom: joggarna vill mer "back to basics" och ha så tunna skobotten som möjligt för att de skall kunna känna ytan under foten. Det har visat sig att tjocka botten och dämpningar dessutom ger en ökad risk för felställningar då man springer.

Eftersom jag kände mig - som alltid efter natturen - yrvaken och krapulantisk, bestämde jag mig för att jogga en riktigt kort runda (vilket ju rekommenderas i allmänhet då man provkör nya skor), klädde på mig iPod, Garmin-pulsmätare och de nya nike Free 3.+ och begav mig iväg.

Hur kändes skorna?

Himmelska, perfekta, härliga, underbara! Mina gamla turkosa Nike-skor (minns nu inte namnet på modellen) hör också till de mer tunnbottnade modellerna, men dessa var av en helt annan kaliber: det kändes som om jag haft bomull på fötterna! Joggandet var en fröjd, vilket ledde till att min "lilla länk" blev 8,2 km lång på en rekord tid. Efteråt kände jag mig som världens lyckligaste joggare - livet och jogging är härligt!
Sugen på nya träningskläder till nedsatt pris? Kolla in Sportamores kampanj som pågår än!