söndag 9 juni 2013

Well, what´s up Garmin?

No, oletkos ollut tyytyväinen Garminiisi? kysyi siskoni E eilen kun juttelimme puhelimessa ja tajusin, että voisin jo nyt kirjoittaa tuntemuksiani ja fiiliksiäni sen käytöstä parin päivän yhteistaivalluksen jälkeen.

Uusi treenikaverini on siis valko-limenvihreä Garmin Forerunner 200, jonka löysin Intersportista aivan törkeän hyvällä tarjouksella varustettuna.



Parasta Garminissa on helppokäyttöisyys: nappuloita on ainoastaan neljä (!) ja käyttöönotto helppoa: kello kiinni laturiin ja latailtuaan akkunsa täyteen (en kyllä katsonut kelloa, mutta tuskin se montaa tuntia lataili) on kello käyttövalmis. Akkukäyttöinen sykemittari on ekologinen valinta (ei kulu pattereita), mutta pahoin pelkään, että tulen vielä joskus lähtemään lenkille ja tajuamaan, että akku loppuu kesken :D Noh, siitä ei voi syyttää muita kuin itseään.


Tähän asti olen pitänyt Garminia ranteessani parilla juoksulenkillä, sekä salilla. Molemmissa olen innoissani seurannut sykettä ja eritoten salilla tiiraillut, miten syke nousee suhteessa lihasten tärinään (ja todennut, etten saa sykkeitä ainakaan olkapää-ojentaja tai selkätreenissä nousemaan kovinkaan korkealla vaikka kuinka yritän puskea..). Juoksulenkillä taas innostuin jopa spurttailemaan hieman nähdäkseni, miten nopsaan palaudun ja suurin piirtein millä sykkeillä juoksen peruskestävyyslenkkejäni.

Ekstra-kiitosta ansaitsee myös todella tarkka sykkeen tunnistus: joskus muinoin vuosia sitten lainasin iskän Polar-mittaria ja muistan, miten sain tuskailla, pomppia ja lämmitellä ties miten pitkään, jotta mittari ja sykevyö tunnistivat toisensa. Garmin piippaa iloisesti "piip" ja näyttää sydämen kuvaa samantien kun sen kytkee päälle. Alussa hermoilin, että sykevyö olisi rinnanympärykselleni inan liian iso, mutta ainakin tähän mennessä se on pysynyt hyvin paikallaan - varsinkin kun ujutan sen osittain urheilurintsikoiden alle puristuksiin, jotta se ei pomppiessa pääse valahtamaan alas.

Summa summarum voin todeta, että olen ainakin tähän mennessä ollut todella tyytyväinen sijoitukseeni (ei tämä nyt ihan ilmainen ollut..) ja että se todella on - ainakin näin uutena - tuonut uutta ulottuvuutta treenaamiseen :)


Talade med syster E igår i telefon och hon undrade om jag varit nöjd med min Garmin. I all korthet: JA!
Garmin Forerunner 200 heter pulsmätaren som jag köpte för ett tag sen och hittills har jag testat den såväl då jag joggat, som på gymmet. Mätaren är lättanvänd, går på laddbara batterier (naturen tackar!) och är snygg dessutom - perfekt för mig alltså, som är estetiker och ett riktigt "teknikens underbarn".
Under joggingturerna har jag nyfiket följt med hur pulsen varierat och t.o.m. spurtat (vilket jag avskyr) för att kolla hur snabbt jag återhämtar mig. På gymmet har det varit inressant att kolla hur högt pulsen stiger då man tycker man ger gärnet (ghah, vadå järnet; pulsen stiger knappt till 100 hur jag än ger på åtm då jag tränade rygg och axlar :D)
Plus för en jätte-noggrann pulsmätning vill jag också ge Garmin: för flera år sedan lånade jag pappas Polar och fy tusan så jag fick kämpa för att den skulle känna igen och börja mäta pulsen. Garmin piper glatt till då man knäpper på den och känner igen pulsen direkt! 
Så summa summarum: hittills har Garmin (åtminstone nu när den är ny ;)) faktiskt gett en ny twist åt träningen :) 

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3