söndag 28 juli 2013

No matter how much you love it, sometimes enough is enough

Mietin tässä vähän aikaa viime postauksen jälkeen, viitsinkö tai pikemminkin haluanko kirjoittaa tätä postausta lainkaan. Viime aikoina olen tietoisesti jättänyt joitain asioita mainitsematta täällä blogin puolella, koska on tuntunut ahdistavalta kun liki tuntemattomat (tai noh, minun tapauksessani puolitutut) tuntuvat tietävän elämästäni vähän "liikaakin". Itsepähän täällä näppäimistön ääressä olen, eli en voi "syyttää" muita kuin itseäni siitä, että kirjoitan hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Noh, oppia ikä kaikki: opin ehkä kantapään kautta jättämään tietyt asiat täällä mainitsematta.



Halusin kuitenkin kirjoittaa asiasta, johon havahduin tänään: hyvinvointiin. Ihmiskeho voi hyvin kun se on niin fyysisesti kuin henkisestikin tasapainossa, liikkuu, lepää ja tankkaa sopivasti ja on tyytyväinen itseensä. Helppoa kuin heinän teko, eikö? Siltä se ainakin minun korvissani kuulostaa, mutta jouduin käymään sen kovemman reitin tajutakseni, että se tasapaino todella tarkoittaa TASAPAINOA - ei sitä, että kaikkiin noihin osa-alueisiin tarvitsee panostaa 110%, sillä sekin voi aiheuttaa stressiä, joka laskee hyvinvointia (ja vastustuskykyä siinä samalla).




Olen viime aikoina (kuukausien ajan) kärsinyt stressistä, unettomuudesta ja tietynlaisesta rauhattomuudesta, joka varmasti johtuu kahdesta edellä mainitusta. Vaikka väsymys on painanut päälle, olen harrastanut liikuntaa normaaliin tapaan (eli aika runsaasti) koska se on tuonut minulle hyvän olon. Samalla olen toivonut että liikunta myös parantaisi unenlaatuani ja helpottaisi unen tuloa iltaisin. Liikunta on viime vuosina aiemminkin ollut minulle se henkireikä ja tuki ja turva, josta tiedän voivani hyvin ja johon voin palata yhä uudelleen. Liikuntaa voin harrastaa missä vain, yksinäni ja kokea onnistumisia, vaikka muilla elämän osa-alueilla kokisin olevani täysi nolla. Viimeaikainen stressi yhdistettynä vähäiseen nukkumiseen ja liikuntamäärääni "löi yli", kaatoi minut kumoon ja yllätti kuin salama kirkkaalta taivaalta: ehkei liikunta sittenkään ole ollut se, mitä eniten olisin tarvinnut hetkinä, jolloin väsymys ja stressitaakka painaa päälle, vaan lepo.


Taidan olla maailman surkeimpia lepääjiä, koska en yksintkertaisesti MALTA maata paikallani, sylkeä kattoon ja katsella leffoja iltaisin. Ehei, mieluummin käyn lenkillä tai salilla, siivoan, häärään ja puunaan. On ollut nurinkurista, että liikunta edelleen on samaan aikaan tuonut minulle hyvän olon, mutta takuuvarmasti velottanut niitä viimeisiäkin voimia, mitä minulla enää on ollut. Tämän tähden en myöskään ole "tajunnut" vähentää liikkumistani, ennenkuin jouduin kokemaan sen kantapään kautta. En toki nyt syyllistä pelkästään liikuntaa, vaan uskon että omalla kohdallani tapahtumat ovat kuin ketjureaktio ja toistensa seuraamuksia.

Tiettyjä asioita osaa arvostaa vasta sitten, kun ne on jo menettänyt. Yksi niistä on terveys, toinen ystävät. Minulla on onneksi kummatkin tallella ja sain taas tajuta eilen, miten tärkeitä nuo ovat ja miten aliarvostettuja ne arjessa ovat.



Pyydän: käyttäkää hattua auringossa ja nauttikaa tarpeeksi nesteitä. Pitäkää yhteyttä ystäviinne. Pitäkää huolta itsestänne.



Jag funderade en stund om jag verkligen vill skriva om det här eller inte, eftersom jag på sistone känt mig närapå rädd över hur mycket halvbekanta tycks veta om mig (på basis av bloggen antar jag - min stil att skriva är ju ganska personlig). Jag valde att skriva, eftersom jag önskar att detta skall väcka tankar inom någon som behöver dem: hälsa och att förlora den.
Människan är lycklig då hon mår bra både psykiskt och fysiskt, äter och vilar tillräckligt. Dessa komponenter behöver vara i en balans för att ett fullständigt välmående skall uppnås, men det kräver ingalunda att man måste satsa 110% på dem alla samtidigt. Detta var någonting som jag (tyvärr) fick lära mig "den hårda" vägen, men som nu känns solklart för mig: fan så dum jag varit!
Jag har redan en längre tid lidit av stress och sömnsvårigheter, men har försökt kompensera det med motion och hälsosam kost. Motion har under de senaste åren fått mig att må så bra, känna mig välmående och fått mig att "lyckas ens med nånting i livet", vilket är orsaken till att jag hållit på med det i (för mig normala) rikliga mängder, trots att kroppen varit trött och skulle ha behövt vila.
Jag inser nu hur viktigt det är att vila, speciellt om man är stressad: om "huvudet" är på helspänn hela tiden lugnar det knappast ned sig av ett tungt gympass. Ett pass joga skulle kunna göra susen.
Vissa saker inser man att uppskatta först då man håller på att förlora dem och en av dem är hälsan, andra vänner. Jag har - tacka gudarna - bägge två i behåll, men förstår nu igen att uppskatta dem i en högre grad.
Jag ber er: använd solhatt och drick tillräckligt. Håll kontakt med kompisarna. Sköt om er själva.

pics from pinterest

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3