torsdag 25 juli 2013

The perfect moment, the perfect atmosphere - life´s too good to be true!

Oletko koskaan kokenut täydellisen hetken - hetken johon haluaisit jäädä vaikka loppuelämäksesi, jonka haluaisit sulloa purkkiin ja kaivaa esiin kun sinulla on paha mieli ja hetki, jota varmasti tulet muistelemaan hymyssä suin vielä pitkään? Minä koin sellaisen äsken.


Pettymykseksenne totean heti, ettei minkäänsortin miessukupuolen edustaja liity tähän hetkeen lainkaan (vaikkei sellainen pahitteeksi olisi ollut ;)). Usein tälläisiä perfect momentseja koetaan varmasti nimenomaan oman kultamurusen kanssa, mutta todistin itse äsken omin silmin (lue: omin tuntein), että sen voi yhtä hyvin kokea hyvän ystävän kanssa ja miksei jopa yksinään!


Töiden jälkeen pyörähdin vain kodin kautta ja kurvasin pyörälläni Kirjurinluotoon nauttimaan auringosta. Heräsin poikkeuksellisen aikaisin ehtiäkseni aamulla salille ennen työvuoron alkua (kyllä, luit oikein: olin tänään yllättävän pirteänä PoriHallilla klo 05:30!) joten nokkaunet auringossa maistuivat enemmän kuin hyviltä. Pari tuntia nurmikolla maattuani liittyi rakas K seuraani ja höpistiin niitä näitä, ennenkuin suuntasimme jätksibaarin kautta kävelylle. Reitiksemme valikoitui kierros tavanomaista lenkkipolun ympäri ennenkuin suuntasimme kohti minulle täysin uutta ja tuntematonta: Kirjurinluodon siirtolapuutarhaa.


Pienet mökit vieri vieressä, toinen toistansa kauniimpi pieni puutarha istutuksineen, marjapuskia joiden oksat roikkuivat maassa marjasadon kypsyessä, krokettia pelaavien lasten raikuva nauru, laskeva ilta-aurinko - se hetki oli täydellinen!
Tunnelma siinä hiekkatietä kävellessämme oli niin täydellinen, että olisi tehnyt mieli kaatua polvilleen ja vastata "kyllä" (jos joku siis olisi osunut kysymään jotain siitä kohtaa ;)). Nauroimmekin ääneen sitä, että tilanne, paikka - kaikki - oli täydellistä - mitä nyt se täydellinen mies puuttui! Totesinkin K:lle, että vaikkei meillä miehiä matkaan sattunutkaan, oli hetki silti romanttinen ja nautin siitä täysin siemauksin. 

Ei romantiikka välttämättä vaadi vaaleanpunaisia ruusuja, suukkoja ja suklaata. Ei. Romantiikkaa on myös luonnossa, ystävissä, hiljaisuudessa - kunhan sille vain avaa silmänsä. 


Har du någonsin upplevt den perfekta stunden - stunden som du gärna skulle lägga på burk och gräva fram en motig dag och som du skulle vilja minnas för evigt? Jag upplevde precis en sådan.
Till er stora besvikelse avslöjar jag direkt att ingen som helst karl hör till denna stund (det kom ingen passlig emot m.a.o ;)). Men åtminstone bevisade jag precis att den perfekta stunden lika bra kan upplevas ensam eller med en bra kompis!
Efter jobbet cyklade jag hastigt hem via innan jag parkerade mig själv och cykeln på Kirjurinluoto. Den löjligt tidiga väckningen (yep, jag var 05:30 imorse till gymmet ;)) kändes i kroppen efter arbetsdagen, så en tupplur i solen kändes mer än bra. Efter ett par timmar kom min kära kompis K och efter att ha babblar bajs en stund, tog vi varsin glass och tog sedan en promenad. 
I stället för att nöja oss med den sedvanliga rutten styrde vi stegen mot Kirjurinluodon siirtolapuutarha. Där bland alla små söta stugor, perfekta små trädgårdar hördes barns glada skratt i solnedgången - aahhh! Perfekt! 
Vi skrattade högt med K medan vi prisade stunden om stunden var SÅ perfekt - bara en karl ännu skulle ha gått vid ens sida! Som tur hade vi ändå varann.
Romantik behöver nödvändigtvis inte vara pussar, choklad och rosor. Romantik finns i naturen, tystnaden och vänner - bara man öppnar ögonen för den. 

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3