onsdag 24 juli 2013

Thoughts crossing my mind during my run & PinkPanther-outfit

Juoksu on maailman parasta (ja takuuvarmasti halvinta!) terapiaa: raitis ulkoilma, hiekan narskunta kengänpohjien alla ja sinä - siinä kaikki tarvittavat ainekset.

Itse huomaan usein vasta juoksulenkin päätyttyä, että olen päässyt jonkin sortin lopputuloksiin ja ratkaissut ongelmia, vaikken jotakin tiettyä asiaa muista edes miettineeni lenkin aikana. Kai se on jotakin aivojen alitajunnan taaimmassa päässä tapahtuvaa toimintaa, josta emme itse ole tietoisia, mutta joka sitten ongelman ratkottua pulpahtaa pintaan ja ajatuksena päähän? Tiedä häntä, mutta näin homma tuntuu toimivan ainakin minun osaltani.

Töiden jälkeen maattiin reilu 2h Kirvatsissa J:n kanssa ja n-a-u-t-i-t-t-i-i-n!
 Aivojen tehdessä noita "suurempia" ratkaisuja huomaan sen sijaan keskittyväni ja miettiväni mitä kummallisempia asioita. Ajattelinkin paljastaa teille, mitä ajatuksia minulla m.m. tänään 8,13 km juoksun aikana kävi mielessä:

- Shit! iPodi unohtui kotiin! Miten ihmeessä pystyn nyt juoksemaan?? (huomasin pian, että olikin kivaa vaihtelua kuunnella luonnon ääniä ainaisen jumputuksen sijaan)

- Pitäisikö oikeasti koittaa selvitä ilman aamukahvia huomenna ja suunnata aamusalille?

- Mitäköhän ihmiset kuvittelevat kun näkevät minut; että olen todella tyylitön juoksija? (pinkit shortsit + vihreä toppi ei ehkä ollut se trendikkäin combo, mutta näyin takuuvarmasti)
 
- Ajattelevatkohan nuo nyt, että onpa siinä aktiivinen tyttö. Tässä me vaan kaljotellaan (juoksin rantaa pitkin ja ohitin terassilaivat, joiden kansilla istui runsaasti porukkaa)

- En enää ikinä, IKINÄ, sekoita maitorahkaa ja FunLightia: vatsaan ei koskaan ole sattunut yhtä paljon kuin nyt enkä ole kokenut moista turvotusta ikuisuuksiin! (nimim. huonot eväät ennen lenkkiä)

Onko sinunkin päähäsi pulpahdellut näiden kaltaisia ajatuksia lenkillä? (sanokaa nyt joku "juu", jotten epäily olevani aivan tärähtänyt..)

 
..ja siellä oli vielä iPodi mukana ;)
Löpning är den bästa (och garanterat den billigaste!) terapiformen: allt som krävs är du, en väg och knastret under skorna.

Själv märker jag ofta då jag stannar upp att jag i mitt undermedvetande lyckats lösa problem eller frågor som jag kanske grubblat över tidigare, men inte under själva rundan. Medan jag springer tänker jag ofta däremot på helt knasiga, irrelevanta grejer och tänkte passa på att avslöja några av tankarna jag hade under mina 8,13 km ikväll:
 - shit! Glömde iPoden - hur skall jag kunna springa nu? (insåg fort att det var skönt att lyssna till naturen istället..)
- borde jag utmana ödet, skippa morgonkaffet och dra ett gympass på morgonen?
- vad tänker folk riktigt om mig när de ser min outfit? (illgrön topp och pinka shorts var kanske inte det snyggaste valet..)
- tänker dedär som sitter på terassen att "tusan en så aktiv tjej där löper förbi - här dricker vi bara öl" (medan jag joggade förbi båtarna med terasser vid stranden
- jag ska aldrig, ALDRIG, mer blanda FunLight-saft med kvarg: fy farao så ont i magen jag hade och så svullen jag var!
Känner du igen mina tankar? (snälla nån säg jo så jag inte behöver tro jag är helt flippad..)  

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3