onsdag 13 november 2013

Didn´t know I was lost

Poissa ovat sadepilvet, mutrunaamat ja vilivalitukset. Täällä ovat hymyilevät kasvot, iloinen mieli ja sateeton (taipuuko sana sade näin?) aamu. Jes! Tästä lähtee hyvä keskiviikko käyntiin!



 Tiedättekö sen fiiliksen kun kuulette jonkin kappaleen radiossa (tai miksei vaikka kaupassa) ja yhtäkkiä koette deja vu:n ja palaatte mielessänne takaisin johonkin hetkeen? Itse yhdistelen aistiherkkänä ihmisenä m.m. tuoksuja ja biisejä hyvinkin herkästi kokemiini hetkiin. Jo vanhan hajuveden tuoksuttelu herättää muistot ex-poikaystävistä, tietty kappale (en nyt millään muista nimeä) Prinsessa Dianan muisto-levyltä taas saa kyyneleet valumaan solkenaan, koska muistelen edesmennyttä Famoa.



Tänä aamuna aamupuuron lusikointini keskeytyi hetkeksi ja säntäsin hakemaan kynää ja paperia kuultuani biisin, jonka nimeä en ole muistanut, mutta jonka yhdistän viime viikonloppuna kokemaani hetkeen. Biisi soi radiossa kun ajelin kaatosateessa keskellä sysipimeätä tietä matkalla kotiin vanhempien luo ja muistan, miten lauloin täysillä raidon nupit kaakossa biisin tahtiin ja hymyilin: kyllä kannatti ;) (toim.huom: jottei tämä nyt menisi liian sekavaksi voin valottaa asiaa niin paljon, että ennen autoon pomppaamista olin ylittänyt oman mukavuusalueeni rajat mennen tullen, ottanut hemmetinmoisen riskin ja tehnyt jotain, jota ei normi-Jossu kuuna päivänä tekisi).

heilahti vähän, mutta tänään se ei haittaa ;)
Puts-veck är regnmolnen, dystra tankar och klagomål och här är glada miner och en grå (men regnfri!) morgon. Allet detta tackvare en sång på radion.
Vet ni den känslan man får, när man hör en sång som direkt förflyttar en tillbaks till någon viss situation eller stund? Jag upplevde en sådan imorse, då jag t.o.m. avbröt morgongröten för att hämta papper och penna och anteckna låten. Låten fick mig att återgå till en händelse under helgen, då jag precis innan hade stigit utanför mitt bekvämlighetsområde och gjort något som jag normalt ALDRIG skulle göra. Denna låt spelades i radion direkt efteråt, medan jag körde i ösregn och mörker hem. Och sjöng - för fullt. Happyhappyhappy.

6 kommentarer:

  1. Heippa! Viime postauksessa kummastelit sitä, että lukijat ei kommentoi blogiisi ja taisi siinä jotein muutakin olla. Itse kommentoin blogeja silloin kun postaukseen oikeasti on jotain kommentoitavaa. Olen huomannut myös sen, että jos postauksella on pituutta vähän enemmän, saa bloggari ilmaistua siinä hieman tarkemmin itseään ja ajatuksiaan. Sinun blogiasi on mukava lueskella aina silloin tällöin, mutta ehkä yksi sellainen poikkeava piirre (joitakin lukijoita pois tiputtavakin ehkä, sillini tällöin myös minut pois pudottava) on se, että kirjoitat usein varsin lyhyitä postauksia todella tiheään tahtiin. Välillä asia jää siis pintaraapaisuksi, eikä lukijalla välttämättä synny asiaan omia ajatuksia eli kommentoitavaa. Näin olen en aina paina bloggerista nappia sinun blogisi avaamiseksi, koska oletuksena on se, että postaus on lyhyt. Joskus on myösspositiivisia yllätyksiä ja kerrot jostakin vähän enemmänkin.

    Tämän kommnetin ei ole tarkoitus olla mitenkään ilkeä, vaan ihan vaan se oman mielipiteen kertominen positiivisessa ja ehkä kehittävässä mielessä. En tiedä onko kukaan muu kanssani samaa mieltä, mutta tällaisia ajatuksia minussa heräsi. Mukavaa viikonjatkoa! :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kiitos, rakentavalle palautteelle iso peukku :)
      Itse olen taas monesti miettinyt, josko pitkät postaukset taas jäävät suurimmalta osalta lukematta ja olen niitä näin ollen vältellyt. Ajatuksia minulla kyllä päässä liikkuu senkni edestä ja ihmettelen usein yhteiskunnan erilaisia ilmiöitä, mutten niistä tänne viitsi pahemmin aina avautua, koska postauksista tosiaan tulee silloin kilometrin mittaisia ja pelkään, etteivät ihmiset "jaksa" lukea niitä loppuun :/ Tuntuu jotenkin turhauttavalta panostaa niin paljon teksteihin, jos ihmiset eivät niitä sitten luekaan. Mutta ehkäpä panostaisin nyt kokeiluksi postausten määrän sijaan laatuun :)

      Radera
    2. Kiva, toivottavasti pystyin olemaan apuna. Tähän toki voisi nyt joku muu lukija kommentoida omaa näkökulmaansa ;)
      Jos päätät kokeilun vuoksi panostaa esim viikon ajan laatun, niin sinun voit silti käyttää saman verran aikaa tai jopa vähemmän kirjoituksiin. Eli vähän harvemmin, mutta sitäkin laadukkaammin :) Jos teksti on kiinnostavaa, niin sen jaksaa lukea loppuun (siinä se haaste taitaa ollakin kaikilla kirjoittajilla...). Silloin ei tietenkään kannata kirjoittaa jos aiheen joutuu vääntämään väkisin, senkin kyllä huomaa. Sitten kun on oikeasti kerrottavaa, niin lukijakin se huomaa!

      Radera
    3. Heippa! Voi kyllä - kommenttisi herätti paljon ajatuksia päässäni ja huomaan jo nyt, miten pyrin panostamaan teksteihin ja yritän "viedä ne loppuun asti". Olen huomannut, miten viime aikoina minulla on saattanut olla joku hyväkin idea postaukselle, mutten ole jaksanut ajatella sitä loppuun asti, joka sitten on näkynyt puolivalmiina, vajaana tekstinä, jossa en ole esitellyt aihetta monesta eri näkökulmasta - saati sitten esitellyt ongelmaa, miettinyt asiaa ja päässyt lopputulokseen (eli seurannut sitä kirjoituksen klassista ohjenuoraa ;))

      Radera
  2. Mä itse en ole mikään suuri kommentoijatyyppi :D luen kyllä kaikki postaukset mutta en juuri koskaan kommentoi vaikka seuraan muutamaa blogia. Mun päivän rutiineihin kuuluu tiettyjen blogien selaus, joten tiheä postaustahti ei ainakaan henk.koht. haittaa mua ollenkaan :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Itse pyrin aina edes epäsäännöllisen säännöllisesti kommentoimaan eritoten niitä suosikki-blogejani, koska tiedän miten valtavan suuri työ yhdenkin postauksen takana saattaa olla, ja miten lämmittävältä jokainen kommentti tuntuu :) Suht. tiheä postausväli on minustakin kiva ja huomaan oikein kaipaavani suosikkiblogien päivityksiä, jos niitä ei pariin päivää (saati sitten viikkoon!) kuulu :D

      Radera

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3