When there´s no time to stop, then keep on going

Kiva, feel-good-maanantai alkaa pian olemaan takanapäin ja ehdin vasta nyt istahtaa ensimmäistä kertaa päivän aikana kunnolla alas. Töissä en ehtinyt edes aamukahvitauko pitää, kun sain jo ilmoituksen ensimmäisestä potilaasta, joka vaati tarkkailua. Vaikka päivä on ollut normaalia-maanantaita tapahtumarikkaampi, en valita: tahti on ollut sopiva ja olen saanut paljon aikaan. Tämä hymy ei hyydy.

Aamulla heräsin jo ensimmäistä kertaa 04:31! Kyllä meinasi itku tirahtaa, mutta kun heräsin hetken pyöriskeltyäni ja syvähengiteltyäni seuraavan kerran 06:01 olin yhtä hymyä: vaikka viimeviikkoinen yli-aikaisin heräily näyttää jatkuvan, sain edes torkahtaa vielä hetkeksi. Kiitollinen siitä.

Jee! Tänään oli työlistaan merkattu "lyhennys" nimeni kohdalle ja pääsin lähtemään hieman ennen puolta kolmea. Poikkesin apteekkiin hakemaan uuden yövoiteen ja päädyin paljon kehuttuun Lumenen LAB-sarjaan, sekä Beroccaan ja korvatulppiin - josko niistä olisi apua nukkumisvammaani?

Kotona oli vielä pakko napata päivän poseeraukset ulkona ja kerätä todistusmateriaalia siitä, että Porvoossa todella paistoi aurinko tänään ;) Ei muuta kuin välipalaa napaan ja salille, jossa oli vuorossa (joka maanantainen) jalkatreeni, sekä enkkojen teko: 130 kg vanhassa kunnon jalkaprässi-kelkassa!
Kaupassa käynnin, loppuverryttelyn, pyykinpesun, suihkun sekä ruokavuoren teon jälkeen huomaan, että kello on jo miljoonaa: mihin tämä päivä onkaan kadonnut?

Epäilen vahvasti, että jonkin sortin vanhenemista on ilmassa: ostin elämäni ensimmäisen "anti age"-voiteen (mutta se soveltuu kuulemma ehkäisemään ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä 25-vuotiaille!) ja huomaan nauttivani arkisista askareista eritoten kun huomaan saavani mahdollisimman monta suoritettua päivän aikana - eivätpä enää vaivaa loppuviikosta!

Puh. För första gången under dagen sitter jag nu ned och blickar tillbaks vad som hänt under dagens lopp. Jag kan kort sammanfatta det som att dagen varit väldigt händelserik ;)
Det började med att jag vaknade - tårögd - lite före halv fem imorse och var förbannad på mig själv: varför kan jag inte sova när jag skulle få? Thank God lyckades jag somna om och vaknade en dryg timme senare med ett leende på läpparna: kan man vara glad åt litet, har man mycket att vara glad åt.
Strömmen av patienter var jämn allt från den avbrutna morgonkaffe-pausen tills jag slutade 14:15. På hemvägen gick jag apoteket och skaffade en ny nattkräm (ur Lumenes LAB-serie, som är väldigt omtyckt!), samt Berocca och öronproppar (i hopp om att lyckas sova bättre hädanefter..)
Ett hastigt mellis och hopp på cykeln igen och nosen mot gymmet, där jag gjorde pers. rekord: 130kg på benpress - boomkaah!
Efter butiksbesök, slutstretching, byktvätt, dusch och matlagning konstaterar jag att klockan närmar sig sovdags (sarkastiskt - visst skall jag äta ännu ;)). Jag är illa rädd för att tecken på ålderdom tydligt visat sig idag; vadå jag köpte min första anti age-kräm (fast den är faktiskt utvecklad för att förebygga de första ålderstecknen hos 25-åringar!), samt märker hur jag njuter av att sköta vardagssysslor - helst så många som möjligt - så de kan kruxas av från to do-listan för resten av veckan. Oldie.