Viikonlopun kuulumisia, pari sanaa suhteista ja asua

Huhheijaa mikä toiminnan- ja ohjelmantäyteinen sunnuntai meillä on (tähän mennessä - nyt istun sohvalla raajat oikaistuina) ollut! Vaikka ohjelmaa on ollut arki-iltoihin verrattuna huomattavasti enemmän, ei tämän päivä ole tuntunut ohjelmapaljoudestaan huolimatta lainkaan hektiseltä. Päinvastoin: kun on koko päivä aikaa touhuta kaikessa rauhassa, ei koskaan tule kiire.

Perjantaina T:n mennessä 24h vuoroon minä suuntasin töiden jälkeen Ronjan kanssa ulos tassuttelemaan, sitten itsekseni 7 km hölkälle ennenkuin pakkasin tavarat ja kurvasin vanhempieni kautta, jonne jätin koisun illaksi hoitoon, ja käänsin auton nokan kohti Porvoota. Siitä olikin aikaa kun olen a) ollut jonkun luona yökylässä (laskelmieni mukaan tämä oli peräti 2. yö menneen vuoden aikana, jonka vietän vanhempieni luona. Ero on huomattava verrattuna esim. vuoden takaiseen, jolloin vietin joka viikonlopun heidän hoteissaan) ja b) ehtinyt tyttöjä tapaamaan. Lähdettyämme kaikki työelämään ei treffailulle jotenkin tunnu löytyvän aikaa kuten opiskeluaikoina, jolloin hengailimme useinkin yhdessä viikonloppuisin m.m. baareillen. Elämä on kuljettanut meitä hieman eri suuntiin ja eteenpäin, mutta silti on oloni yhtä kotoisa ja tutun tuntuinen heidän kanssa pöydän ääreen istahtaessani, kuin silloin joskus aikanaan. Koko Porvoon Paahtimo taisi kyllä kuulla, että olimme paikalla ja kokoontuneet pitkästä aikaa kun nauru raikasi ja juttu luisti. Toisten lähtiessä koteihinsa, suuntasimme vielä parin kanssa R:n raksalla katsomaan edistymistä ja voi jestas miten meitä nauratti kun totesimme aikojen muuttuneen: siinä me seisoimme ihailemassa toisen raksaa, tuoretta pullaa syöden ja Mehukattia juoden kun me reilu pari vuotta sitten tyhjensimme alkajaisiksi pullollisen skumppaa ja jatkoimme shottien ja drinkkien kanssa baarissa.

takki Zara farkut Gina Tricot huivi Acne kengät Converse

paita H&M

tädää! Porvoon jokiranta-selfie ennen Paahtimoon pujahtamista

Ajaessani Öljytietä pitkin kotiin tuntui kuin aika olisi pysähtynyt ja tein ikäänkuin aikamatkan menneisyyteeni: isin auto lainassa, 90-luvun poppia täysillä radiosta (kiitos Voicen ysärilistalle <3) ja sysimusta Öljytie - täsmälleen sama asetelma, kuin monena iltana täytettyäni 18 vuotta. Samalla kun tunsin haikeutta noita aikoja kohtaan ja toivoin, että voisin vielä elää yhtä huoletonta elämää kuin nuorempana, mietin, haluaisinko sittenkään palata entiseen - olenhan aika tyytyväinen nykyiseen elämäänikin.

kello Michael Kors & isiliisinki

Lauantain edetessä totesin, etten todellakaan haluaisi palata nuoruusvuosiini vaikka ne monella tapaa olivat niin paljon helpompia kuin nykyinen elämäni. Vaikka joudunkin nykyään kantamaan vastuuta omasta, sekä koirani elämästä, sekä toisinaan myös tuntemattomien elämistä ja kohtaloista (töissä), en haluaisi olla yhtä epävarmana itsestäni ja tulevaisuudestani, kuten nuorempana. Okei 18-vuotiaasta aina 22-vuotiaaksi elin parisuhteessa, jonka uskoin kestävän elämäni loppuun asti ja koin aikamoisen kolauksen sen päättyessä, mutta uskon samalla, että se oli pelastukseni nykyiselle suhteelleni, koska silloinen poikaystäväni loi jo minulle kuvan siitä, millainen parisuhteen kuuluu olla ja joka johti siihen, että osaan vaatia vastaavanlaista hyvää kohtelua nykyäänkin. Nuoret naiset jotka aloittavat parisuhteilunsa huonoissa suhteissa tuskin osaavat samalla tavalla arvostaa itseään ja tiedostaa, että jotakin parempaa kuin renttuja ja aliarvostusta on olemassa ja tarjolla. Toki isän suhtautuminen tyttäreensä myös vaikuttaa tyttären partnerin valintaan, mutta myös niillä ensimmäisillä poikaystävillä - kestivät suhteet miten lyhyen tai pitkän ajan tahansa - on merkityksensä - niin hyvässä kuin pahassakin.

Voi Ronttuli - onnellisempaa koiraa saa hakea kun tämä pääsee metsään ;)

Oho, poikkesinpas aiheesta. Anyhow, käytyämme Ronjan kanssa lauantaina vanhempieni metsässä suuntasimme omaan kotiin, jossa T jo meitä odotti. Ehdotin T:lle, että lähtisimme kerrankni yhdessä kävelylle, johon T osaltaan ehdotti koiran rojahtaessa väsyneenä petiinsä, että lähtisimme kiertämään lähellämme olevaa järveä. Sää oli mitä aurinkoisin ja kaunein, eivätkä kellertävät ruskan värit yhtään huonontaneet reilu 1,5h mittaista metsälenkkiämme yhtään - voi että, miten minä nautin! Lenkillä tuli niin pysähdeltyä maisemia ihailemaan, kuin myös kiipeilemään ja tasapainottelemaan ja naureskelimme yhdessä sille, miten niin moni suuntaa actionia kaivatessaan erilaisiin huvipuistoihin. Osaisivatpa ihmiset nähdä lähemmäs ja arvostaa sitä lähiympäristöään ja sen tarjoamaa luontoa ja seikkailumahdollisuuksia nykyistä enemmän! Lenkin jälkeen ennalta tehty makaronilaatikko maistui kera ketsupin parhaalta pitkiin aikoihin ja sen jälkeen oli ihanaa rojahtaa hetkeki sohvalle katsomaan yhdessä telkkaria. Vaikkei se perjantaina ikäkriisin valliessa siltä tuntunut, niin pieni ikävä oli ollut.

Tänään lähdimme heti aamulenkin (käytiin Ronjan kanssa oikein pitkällä kävelyllä, 45 minuuttia sunnuntain kunniaksi) ja aamupalan jälkeen paikallisille markkinoille, jossa moikkailtiin tuttuja, syötiin riisipuuroa ja löysinhän minä pitkävartisen liilat villasukat, sekä lapaset (jotka sopivat täydellisesti yhteen harmaan Canadani kanssa ;)). Meidät oli kutsuttu vanhempieni luo päivälliselle, joten päätin tehdä vähän lisätilaa vatsaani ja suuntasin vielä juoksulenkille sitä ennen. Aurinko suorastaan porotti, eikä askel eilisen metsäsamoilun jälkeen ollut kovinkaan gasellimainen ja keveä, mutta urheana jatkoin vain ja lopetin 10,4 km kohdalla. Huomaan usein lopettavani juoksemisen, vaikka energiaa vielä olisi jäljellä ja totesin jälleen itsekseni, että tekee välillä hyvää haastaa itsensä ja jatkoin, vaikka maitohapot alkoivat painaa. Lopputulokseen olin oikein tyytyväinen ja kyllä ruoka maittoikin ;) Kahvien jälkeen oli tosin aika suunnata jo kotiin Ronjan luo ja vein hänet uutta reittiä pitkin päiväkävelylle ja seurasin onnellisesti keppiä kirmaavaa mustaa labradoriani ja totesin jälleen, etten - ongelmista ja vastuusta huolimatta - vaihtaisin nykyistä elämääni entiseen.

Siskontyttöni Alva

Mites teidän viikonloppu on sujunut?