torsdag 16 oktober 2014

Ajatuksia tulevaisuuden treenejä ajatellen

Edellinen postaus herätti tunteita niin minussa kuin teissäkin lukijoissa (kiitos myös teille Facebookin kautta myötätuntoa ja tsemppejä lähettäneille <3) ja olen iloinen siitä, että uskalsin painaa "Julkaise"-nappia ja paljastaa jotain niinkin henkilökohtaista itsestäni. Toki välillä mietityttää kertoa näin avoimesti "vammastani", mutta toivon, että joku voisi a) ottaa oppia minun virheistäni, b) antaa vinkkejä miten menetellä, jotta pääsisin tästä eteenpäin. Toisaalta huomaan kirjoittamisen ja ajatuksieni purkamisen tekstin muodossa toimivan hemmetin hyvänä terapiana itselleni; ikään kuin juttelisin terapeutille, joka ei periaatteessa tee muuta kuin kuuntele, mutta se tuntuu riittävän, koska tämä ajatusten purun jälkeen pystyn ikään kuin näkemään asiani toiselta laidalta ja näkökulmasta, eikä pääni sisäinen umpikuja olekaan niin umpinainen enää. Halpaa terapiaa tämä bloggailu ;)

Anyhow. Katseltiin eilen T:n kanssa läpi vuoden aikana ottamiamme valokuvia ja voi katkeruus ja ylpeys, minkälainen kroppa minulla alkuvuodesta olikaan! Olin tikissä kunnossa kuin mikä, lihaksikas ja timmi. Mutten kovin onnellinen. Päätä hyörrytti ja pyörrytti, kampesin itseni 4 kertaa viikossa usein osittain itseäni pakottaen salille puristamaan itsestäni viimeisetkin mehut irti - raskaankin työpäivän jälkeen. Näin jälkeenpäin ja jälkiviisaana ajateltuna homma oli ihan hullua, mutta tulipahan tehtyä. Kroppa oli tikissä treenatussa kunnossa, mutta nuppi ei ehtinyt samaa tahtia mukaan ja väsyi, mutta koska kroppa kesti (aikansa), en tajunnut pysähtyä - kunnes se betoniseinä sitten tuli vastaan. Siihen se lihasten kasvattaminen sitten sai tyssätä. Lääkärit, fyssari ja perheeni käski minun lopettaa ja vihdoin tajusin, että olen vaarassa menettää terveyteni ellen nyt vihellä peliä poikki.





Kuvia katsellessani ihailin kroppaani miten kaunis ja hyvinvoivan näköinen se oli ja totesin, ettei ihannekehoni tule tästä mihinkään muuttumaan. Mutta se hinta, jonka tuon kehon saavuttamiseksi maksoin, en KOSKAAN enää aio maksaa. Kuten aiemmin olen jo kertonut, fyssarini kielsi minulta rankan salitreenin, koska sillä onnistun (todennäköisesti) vetämään itseni uudestaan yhtä pahaan jumiin ja jamaan kuin aiemminkin. Hänen kanssaan olen sen sijaan opetellut erilaisia liikkeitä, joilla saan jumeja auki ja pari lihaskuntoa treenaavaa liikettä, joita voin kotona kuminauhan kanssa tehdä. Myönnän suoraan, etten näitä juurikaan ole tehnyt vaan ainoastaan juossut, sekä sauvakävellyt. Pieni morkkis minulla on tämän takia kokoajan ollut, koska tiedän kuinka tärkeätä keskivartalon lihasten ylläpito olisi hyvää juoksuasentoa ajatellen ja päätin, että aion nyt pikkuhiljaa alkaa jumppailemaan kotona. Omaa kehoa vastuksena käyttäen en kovin suuria jumeja voi saada aikaan ja koska tiedän, mitkä heikot kohtani ovat, osaan niitä myös välttää tai harjoittaa kovin varovaisesti. Fustran myötä tiedän kuitenkin, että jo pelkällä kepillä ja kunnon keskittymisellä voi kuitenkin lihaksia saada aikaan, enkä siksi koe tarvetta lähteä salille. Salilla pelkään vetäväni itseni uudestaan totaalijumiin, koska painoja on niin helppo lisätä vastuksiksi ja kokemuksesta tiedän, että nälkä niitä kohtaan kasvaa syödessä ;) Alku tulee jumppaamisessa olemaan tuskaista, koska en tosiaan kevään ole minkäänlaista lihaskuntojumppaa tehnyt ja se näkyy "kulahtaneessa" ulkomuodossani, johon en nyt ole tyytyväinen. On kotijumpalla ja pienellä lihasten havittelulla lisäksi terveydellinenkin syy: lihaskuntoa on tärkeää ylläpitää ryhtiä ja m.m. aineenvaihduntaa ajatellen - tasapainoa unohtamatta! Lihakset tukevat rankaa ja siksi niistä on tärkeätä pitää huolta, jotta kroppa saa parhaan mahdollisen tuen. Lisäksi hyvä lihaskunto takaa ryhdikkäämmän olemuksen ja mikä onkaan paremman näköistä, kuin hyvä ryhti? En havittele laihaa, en liioin fitnesstyyppistä ja hurjan lihaksikasta kroppaa, vaan ryhdikästä ja terveen näköistä kehoa. Ryhdikäs olemus lisää itseluottamusta, joka taasen suoristaa selkärankaa entisestään ja muuttaa ihmisen kuin ihmisen - naamataulusta tai mahamakkaroista piittaamatta - silmissäni paremmalta ja haluttavammalta.

2 kommentarer:

  1. Hei! Du vann två biljetter till iloveme på min blogg, men hittade inte ditt epost. Skickar du e-post till mig på stefaniehagelstam@steffit.com! :)

    x Steffi

    SvaraRadera

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3