Moikkamoi lauantai 20.12!

Heippahei ja terkut Porvoosta! Käytiin äsken hakemassa keittiöön jouluverhokappa Hemtexistä, joululahja appivanhemmille, sekä.. noh.. vähän vaatteita itsellemme henkkiksestä :D Miten niin joululahjoja ei voisi ostaa itselleenkin..? Varsinkin kun suurin osa (vaate)kaupoista on JO aloittaneet ale-myynnit. Alesta ostaminenhan on kuin säästämistä, eikö?

Puoli kuuden pintaan heräsin ensimmäisen kerran kun Ronja raapi makkarin ovea ja pyysi ulos. Päästin neitin pissalle takapihalle ja sujahdin sitten vielä hetkeksi vällyjen väliin ja heräsin pariin otteeseen neidin raapimis-yrityksiin, mutta nousin sängystä vasta 8. Lähdettiin meidän tyttöjen normi-tapaan viikonloppuaamujen pitkälle lenkille ja kiersimme pururataa tunnin verran! Aamu oli viileä ja piristi kummasti, eikä sitä voinut muuta kuin hymyillä kun seurasi tollon labbis-teinin menoa: täyttä vauhtia metsään hakemaan keppiä, jota sitten kanniskeltiin ja rieputettiin kuin viimeistä päivää. Ronjalla on se kumma tapa, että hän valkkaa aina sen kaikista suurimman ja pisimmän kepin ja kantaa sitä sitten villisti heilutellen niin pitkään kun jaksaa. Välillä sitä kyllä jopa suuttuu kun yksi tohelo tulee miljoonavauhtia takaa 2m ptikä keppi suussaan leveyssuunnassa ja raapii ihmisten jalat mustelmille ellei osaa varoa. Välillä neiti bongasi pakkasesta huolimatta vesilätäköitä ja tömisteli niissä onnessaan kuin villivarsa laitumella. Totesin oikein ääneen, ettei käytös ollut mielestäni kovin fiksua, mutta minkäs teet: labradori nyt vain sattuu rakastamaan vettä. Ja voihan ne masunaluset ja tassut aina kotona sitten kuivata. Lapsi on terve kun se leikkii ja vaikka pennun toilailut välillä voivat saada minut hulluuden partaalle (nimim. hemmetin 9kk labadori joka varastaa kotona AIVAN kaikkea aina tuikuista rintsikoihin ja kipittää sitten leveä virne naamalla karkuun!), totean päivittäin, etten voisi kuvitella elämääni ilman koiraa enää.

Mamin pieni, joka tullessaan 2.5 painoi 3,5 kg. Nyt joulukuussa painoa on jo 25kg eikä mamin syliin enää meinaa mahtua

Näin meillä: koira syö ruokansa osittain temppupallosta, jotta joutuisi saa purkaa edes hieman energiaa ;)

Pitkän lenkin jälkeen oli ihanaa palata kotiin syömään jättimäinen annos valkuaispuuroa mustikoiden, päärynän ja maapähkinävoin kera - höysteenä uusin Olivia. Totesinkin T:lle, että hitsi on kiva lukea välillä jotain ihan muuta kuin pelkkiä treenilehtiä! Useimmitenhan nenäni edestä löytyy Fit- tai Me Naiset Sport-lehti - joko uusin tai parin vuoden takainen. Tykkään selata vanhojakin lehtiä läpi, koska kun niitä ei pariin vuoteen viikkoon ole selannut, tuntuvat ne uusilta taas ;) Kätevää kierrätystä, eikö?

Ennen Porvooseen lähtöä pakkasin parit joululahjat ja tuskailin halpis-teipin kanssa, joka ei sitten millään meinannut ottaa tarttuakseen pakettipaperiin. Tietyissä tuotteissa ei nähtävästi voi säästää ja omien kokemuksieni perusteella näihin kuuluvat ainakin juusto, kahvi, teippi ja leivinpaperi.

Porvoosta löysin vaatteet joulun juhlallisuuksia varten (punaisen ihanan topin, sekä mustan mekon) ja olin pullauttaa silmät päästäni kun käväistiin Jack & Jonesille ja T löysi sieltä t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-n tummansinisen neuleen itselleen. Heti kun hän avasi pukkarin verhon totesin "tahdon" ja nyökkäilin kuin lapsi jolta pukki kyselee jos on oltu kilttejä. Harmittavan harvoin sitä muistaa kehua avopuolisoaan, kun toinen kerta kaikkiaan "kokoajan" on siinä vieressä. En toki ota toista itsestään selvyytenä, mutta tajusin tuolla kaupoilla pyöriessämme, että voisin hieman skarpata tuossa kehumisessa ja huomioinnissa. T on todellinen romantikko ja nappaa usein syliin ja suukottaa, kun minä taas olen se vähemmän-hellyydenhakuinen suhteessamme. Uskoisin toisaalta sen johtuvan siitä, että saan hellyyttä T:ltä sen verta kuin tarvitsen ja haluan ilman, että minun tarvitsisi sitä erikseen pyytää. Tämä on elämässäni 3. ns "kunnollinen" parisuhde, mutta sarjassaan 1. jossa asettelu menee niin, että minä olen se vähemmän suukotteleva. 14.12 vietimme 1-vuotissuhdepäivää, mutta huomaan edelleen kuinka "tuoreelta" suhteemme tuntuu ja kuinka opin siitä joka päivä jotain uutta.

Porvoon reissun jälkeen nälkä kurni jo vatsassa ja kotona väsäsimme äkkiä lohta, perunoita ja kasviksia ruoaksi. Nyt vietämme hetken lepotaukoa ja taidan itse pyrähtää äkkiä ulkona kun siellä vielä on suht. kirkasta, ennenkun on aika suunnata siskoni luo synttärikahveille.

Mitäs sun lauantaihin kuuluu? :)