New pastels in ja ajatuksia keväisestä pukeutumisesta pääsiäispupun tapaan

Pidentyneet päivät ja lisääntyvä päivänvalo, visertelevät linnut aamulla, aurinkolasit nenällä autoa ajaessa, lumen alta paljastuvat koirankakkakasat.. Kaikki kielivät lähenevästä kesästä ja sitä ennen orastavasta keväästä. JES! Tätä on koko pitkän kylmän ja tylsän talven jo odotettukin! Vaikka vuodenajat vuosi toisensa jälkeen tulevat aina samassa järjestyksessä jaksan ihmetellä, miten noista kevään ensimerkeistä jaksaa aina innostua samalla tavalla - pikkulapsen tavoin :)

Käytiin eilen Itiksessä kun ei tuo ulkoilma ollutkaan toiveiden mukaisen keväinen, vaan harmaa, sateinen ja tuulinen. Alkuperäinen syy ostoskeskuksessa käynnille oli se, että minua odotti Stockalla paketti (jonka sisältö oli harmikseni hieman liian iso, mutta onneksi vaihto-oikeus on keksitty ja uudet iki-ihanat citylenkkarit tarpeelliset käyttökengät saatiin tilattua keskustan tavaratalosta minulle, eli nyt niitä sitten odotellessa) sekä 7 vuotta täyttäneelle siskontytölle piti hakea lahja. Tulihan sitä sitten pyörähdettyä kaupoilla ihan muitakin juttuja tiiraillen ja myönnän metsästäneeni haukan lailla pastelleja. Vaikka vaatekaappini koostuu pääasiassa valkoisesta, harmaasta, beigestä ja tummansinisestä, tekee minun jokaikinen kevät mieli hankkia noiden perusvärien oheen jotain hempeää, hieman lällyä, ikäänkuin vahvistamaan uskoa siitä, että harmaidenkin pilvien jälkeen paistaa kevätaurinko (ja sen jälkeen joskus vielä koittaa kesä). Pakko tähän kohtaan huomauttaa, etten siis heitä joka keväänä ostamiani pastellipaitoja pois ensi kevääseen mennessä - toki säästän ne - mutta ne tuntuvat jotenkin katoamaan kaiken navysinisen ja valkoisen keskelle..

Suureksi ihmetyksekseni eivät kaupat pullisteleetkaan pastelleja, vaan tummansinistä ja valkoista. Navyhenkinen väritys on todella mieleeni, mutta koska kaappini jo pursuaa moista, ärsynnyin lähes kauppojen samanlaiseen tarjontaan. Henkkikselle en lähtenyt, vaikka sieltä nyt takuuvarmasti jotain pastellisia perustoppeja olisi löytynytkin, koska mieleni teki nimenomaan käyttöpaitoja - ei perustoppeja, joita tulee toki käytettyä päivittäin mutta pääosassa toisen paidan alla. Lindexistä ja Zarasta löysin toinen toistaam upeampia vaatekappaleita, mutten ollut aivan varma mitä oikeasti hain,  ja pyörin siksi silmiä ja päätäni pyöritellen ympäri Itistä. Yksikään vaatekappale ei oikein istunut haluamallani tavalla ja mitä enemmän paitoja sovitin, sitä enemmän ärsyynnyin ja masistuin: yhyy, mikään ei sovi ja syy siihen on se, että kroppani on muuttunut niin paljon. Naureskelin siinä kaiken masisteluni keskellä T:lle, että on hassua, miten nainen syyttää omaa kroppaansa jos paita ei sovi, kun mies taas toteaa, että paska paita ja sovittaa seuraavaa - miehessähän vika ei ole! :D

Jo kassalla kerran käytyäni löysinkin sitten mitä ihanimman vaaleanvihreän silkkipaidan, sekä valkoisen topin jossa oli yksityiskohtana hauskat taskut rinnalla. Voin jo kuvitella topin yhdistettynä (navyhenkisesti) punaisiin housuihin tai revittyjen vaaleansinisten boyfriend-farkkujen kera! Vaaleanvihreä paita taasen tuo mieleen pääsiäismunat ja keväiset narsissit ja on arkikäyttöön sopiva farkkuihin yhdistettynä ja hameen kanssa astetta juhlavampi. I like! Sävy oli lisäksi mielestäni täydellinen uuteen hiusväriini yhdistettynä; tummat värit yhdistettynä kalpeaan ihoon ja tummaan tukkaan kun on jotenkin.. Noh. Ei keväinen vaan pikemminkin angsti :D

Mieltä vaivaa tänä aamuna jälleen kipuileva polvi, jossa tuntuu pistävää kipua jokaisella askeleella ja pohdin jälleen, pitäisikö siihe nmagneettiröntgeniin nyt vain varata aika. Fiilistelin siksi uusia vaatteitani näin postauksen merkeissä, jotten kokoajan ajattelisi alati pidentyvää urheilutaukoani :/

Huomaatko sinä muutosta pukeutumisessasi kevään tullen? :)