"Urheiluhullun päiväkirja" - liian kliseistäkö?

Heippaheimoimoikka kaikille ja heilutukset täältä aurinkoiselta pk-seudulta: I´m back! Blogitauko venyi odotettua pidemmäksi ja totesin, kuten useat muutkin taukoa pitäneet, että kynnys tehdä paluu on yllättävän korkea. Itse olen jo parina iltana ajatellut kirjoittavani tänne jotakin, mutta homma on kaatunut siihen, etten tiedä mistä kirjoittaisin - eihän minulla ole mitään suurta ja mullistavaa edes kerrottavana, koska arkeni pyörii täällä blogin toisella puolen entiseen malliinsa eteenpäin ja päivät muistuttavat aika lailla toisiaan - tai sitten yksinkertaisesti ajanpuutteeseen. Mitä blogitauko on minulle opettanut ja miksi ylipäätään sille päädyin? Totesin jossain kohtaa, ettei elämässäni tuntunut olevan muuta sisältöä kuin työt 8-16, Ronjan ulkoilutus, satunnaisesti lenkkeily itsekseni, sekä blogit (oman kirjoittaminen, sekä muiden seuraaminen) ja tämä jos jokin ärsytti: hitto, ei kai 25-vuotias tosiaankaan voi olla NÄIN tylsä, etten muuta elämälläni tee, kuin nökötä koneen ääressä muiden elämiä seuraten? Huomasin, miten ärsyynnyihin mieheenikin kun tämä lähti VPK-treeneihin ja harrasti ja minä vaan majoittauduin sohvalle Mac seuranani. Blogitauko pakotti minut omalle epämukavuusalueelleni ja keksimään jotain tekemistä koneilun sijaan ja kappas, yllätin itseni(kin) positiivisesti kehittämällä jos vaikka mitä pientä kivaa. Havahduin monta kertaa jopa äänen toteamaan, että hitto kuinka pitkiä iltanikin ovat nyt kun en vietä niitä koneen ääressä! "Vihdoin" minulla on aikaa kaikkeen muuhun touhuamiseen kuten metsässä samoiluun, kirjastossa käymiseen.. Rankkaa tekstiä ja noloa todeta, että olen laiminlyönyt normielämän viettoa koska olen hengaillut netissä :'D Nojoo, ikävä blogailuun jäi ja päätin, että kai sitä jonkin sortin paluun tulen ja teen. Pyörittelin pitkään mielessäni perustaisinko ihan uuden blogin tai uudistaisinko nykyistä esim. vaihtamalla nimen (otsikkoon viitaten, mitä mieltä?) ja/tai vaihtamalla tyyliä. Mikään fashionista minä en ole, enkä siksi aina tajua itsekään miksi tänne asukuvia näytille laitan :D En myöskään ole mikään huippu-urheilija tai taidokas sisustaja, enkä asu keskellä kiiltokuvamaista unelmaa, joten mitään huippu-blingiä arkea en saisi tänne kehitettyä valehtelemallakaan koska mitään tyhjänpäiväistä illuusiota tai hattarahöttöä en keksimään ala - on aikani sentään niin kallisarvoista etten sitä moiseen tuhlaa! Ajattelin siis jatkaa samaan malliin ja kertoa perus-tylsästä kalsariarjestani myötä- ja vastoinkäymisineen ja jakaa aatteitani siitä. Mitään en esitä, mitä en ole. Siihen olen jo liian vanha.

Okei, avauslause on tehty ja motkotus tai mikälie sepustus on hoidettu alta pois. Täällä ollaan ja se tuntuu hyvältä - kiitos tauon :)

Tauon jälkeen on hankalaa tietää, mistä aloittaisi, joten voisinpa tehdä pienen yhteenvedon siitä, mitä tauon aikana olen puuhaillut (arjen lisäksi):

- ostanut uudet lenkkarit - ensimmäiset Asicsini! (pilvenhattaroista puheen ollen ;))
- alkanut lenkkeillä sykemittari ylläni ja himmata tahtia niin, että sykkeet pysyisivät aisoissa (ja todennut, että kroppa jaksaa näin huomattavasti paremmin koska korkeilla sykkeillä toki jaksaa juosta hetken, mutta väsähtäminen tulee huomattavasti nopeammin kuin matalammilla. Toki sykkeeni pomppaavat edelleen jopa 170-tasolle, mutta nyt tiedän mittaria kyttäillen hidastaa tahtia tarvittaessa jota taso laskee)
- syödä mitä mieli tekee ja esim. viikonloppuaamuisin syönyt voileipää kalkkunaleikkeellä ja kasviksilla ainaisen tuorepuuron sijaan (on muuten hyvää!)
- ostanut helvetin kalliin käsilaukun, katunut ostostani ja tuntenut itseni höyhenenkevyeltä kun sain sen myytyä eteenpäin. Huh. Naisten hetken hairahduksia varten elämään pitäisi kehittää "STOP and count to 10"-nappula
- kokeillut täysin uutta työkuviota: sairaalapäivystystä
- leiponut elämäni huonoimpia pullia (vinkki: pelkästään täysjyväjauhoista EI voi tehdä pullaa!)
- ostanut 2 narsissia ja saanut molemmat hengiltä arviolta viikossa - oho.
- koittanut olla puhumatta kullasta ja timanttisormuksista joka päivä liian usein

Tänään vietin koko päivän päivystyksessämme ja huhheijaa, aikamoista haipakkaa piti lähes aamusta aina klo 16 lähtien. Välillä olo on toivoton kun ei pysty repeämään joka suuntaan ja ihmiset joutuvat odottelemaan vuoroansa pitkäänkin, mutta olen koittanut sisäistää, etten voi tehdä muuta kuin parhaani, että olen vain ihminen ja että minulla - itseäni kehumatta - on aika hyvä kyky organisoida ja priorisoida potilaita ja heidän asioidensa kiireellisyyttä kiireenkin keskellä hermostumatta. Kotiin ajellessani silmäluomet painoivat kyllä tonnin ja tuuli uhkasi pyyhkäistä minut auton oven avatessani tiehensä, mutta läksittyäni Ronjan kanssa pururadalle "ihan pikkulenkille vaan" totesin, että raitis ilma, lämmittävä kevätaurinko ja elämä on loppujen lopuksi aika kivaa! Siinä mieli kyllä tuulettuu kun katselee innokkaasti häntä vispaten juoksentelevaa reilu vuotiasta Ronjaa, kuuntelee metsän hiljaisuutta ja tuulessa kahisevia lehtiä eikä mieti turhia - tai vaihtoehtoisesti kelaa ne päivän aikana mieleen jääneet asiat läpi. Kotiin on ihana palata, valmistaa itselleen syötävää ja istahtaa pöydän ääreen miestä vastapäin istumaan ja vaihtaa kuulumisia. Toinen ymmärtää ja kuuntelee, on hiljaa jos pyydän, kysyy ja kertoo omasta päivästään. Siinä ihmisen on hyvä olla.

asu alkuviikolta: farkut Gina Tricot kengät Converse paita Lexington