Ciao bellas! Uudet tuulet puhaltaa ja vanhaan palataan

Heippodei!

Ah, onpa rentouttava fiilis kun päätin, että bloggaan silloin kun minulla on aikaa, inspiraatiota ja intressiä - en kuten yhdessä vaiheessa, eli itseäni puoliksi patistellen.. Siitä ei tullut YHTÄÄN MITÄÄN. Muuta kuin pers..tekstejä ja morkkista siitä, että käytti aikansa johonkin muuhun kuin siihen johon teki mieli. Postaustahti ei ehkä ole se nopein mahdollisin, mutta minusta on hauskaa kun kirjoitain nyt ihan fiilispohjalta suomeksi tai ruotsiksi - kumpi nyt luontevammalta sillä hetkellä tuntuu :) Toivon, ettei tämä haittaa teitä lukijoita, vaan että seurailette mukana ja otatte tämän monikielisyyden (onko tämä edes sana?) oppimisen ja kielikylvyn kannalta.

Mutta nyt kuulumisiin: mitään erikoisempaa ei kuulu, vaikka samaan aikaan uusia juttuja on tiedossa :) Ehdin umpparileikkauksen aiheuttaman sairasloman aikana kelailemaan kaikkea elämän tarkoituksesta omiin inresseihini ja mitä elämältä oikeasti haluan. Olen ihmistyypiltäni pohtija ja päädyn aina välillä pohdiskelemaan itsekseni elämän kulua jonnekin sohvan nurkkaan tai lenkkipolulle yksikseni. Hengailtuani hetken itsekseni hakeudun jo toisten - useimmiten miehen - seuraan ja kerron, mihin olen päätynyt. Itse mietintä-prosessi täytyy ehdottomasti suorittaa omissa oloissa, mutta ratkaisut haluan jakaa muiden kanssa ja kuulostella, miltä aatteeni muiden mielestä kuulostaa. Mietiskelyn vastapainoksi rakastan sitten väitellä (joojoo, mielipiteistä ei saa väitellä tai tapella) pohdinnoistani ja aatoksistani mieheni T:n "suureksi iloksi" :D hahaa! Pakkohan naisen on saada hölistä sitten oikein olan takaa kun on jopa (!) tunnin viettänyt omassa hiljaisuudessani ;)

Ovatko nämä Conversetkaan ostos jonka olisin tehnyt, ellei niitä pyörisi lähes jokaisen kadulla vastaantulijan jalassa? Jollei niitä hehkutettaisi joka puolella? Tuskin. Mutta silti olen todella tyytyväinen, että hankin ne koska ne todella ovat hyvännäköiset ja -tuntuiset jaloissa! :) #massateini

No, mihin lopputuloksiin on tämä nainen sitten päätynyt?

Siihen, että teen asioita, joita ITSE haluan - en niitä, joita tiedän muiden haluavan minun tehdä tai joita minun oletetaan tekevän.

Tehtyjä asioita ei saa tekemättömiksi, eikä historiaansa voi muuttaa. Harmittavan usein huomaan menneisyyteni mörköjen palaavan uniini ja välillä mietin, pitäisikö käydä purkamassa ajatuksiaan jollekin jonnekin, josko ajatukset pikkuhiljaa kaikkoaisivat, mutta olen nyt toistaiseksi päättänyt pärjätä omillani. Tuskin ne ajatukset lopun elämää minua (ainakaan näin usein) vaivaavat! Eivätkä kaikki muistot huonoja ole, mutta on jännä miten pääasiassa ne ikävämmät muistot putkahtavat esim. jo tietystä tuoksusta mieleen ja pistävät pään pyörälle vähäksi aikaa. Koska historiaani en enää voi muuttaa tai valita, haluan panostaa ja tehdä kaikkeni tulevisuuteni hyväksi, jotta siitä tulisi sellainen, jollaiseksi sen ITSE haluan. Kaikkeen ei tietenkään voi vaikuttaa ja myönnytyksiä täytyy tehdä, jottei elämäänsä joutuisi viettämään yksinään (tai narsistin leima otsassaan), mutta siinä määrin kun voin ohajata elämääni, olen päättänyt kääntää ruoria sinne suuntaan, jonne oma intuitioni ja sydämeni osoittaa - ei sinne minne muiden sormet osoittavat.

Monet päätökset elämässäni olen tehnyt epävarmuuksissani luottaen muiden sormien osoittamaan suuntaan - pätee niin sukulaisiin, (puoli-)tuttuihin kuin täysin tuntemattomiin - nimittäin lehtiartikkelehin ja netin syövereiihn. Vaikka käyn jo 26. vuottani, myönnän, että teen edelleen päätöksiä muiden mielipiteisiin ja valintoihin perustuen esim. mitä tulee pukeutumiseen ja syömiseen. Toisaalta - miten sitä voi tietää, että mielipide perustuu omaan tahtoon ja intuitioon eikä johonkin esim. aiemmin luettuun artikkeliin tai nähtyyn kuvaan? Muiden asuistahan voi saada inspiraatiota ja ideoita, joita sitten tekee mieli kopioida koska ne tuntuvat ja näyttävät niin kivoilta! Vaikkei mielipide (asu tai idea) ei ole oma, on mielestäni silti ok toteuttaa sitä omanaan. Pääasia on se, että idea tuntuu omalta - ei pakotetulta. Mutta jos ajattelee näin, ei voi välttyä kyseenalaistamasta onko yksikään idea tai ajatus tai valinta loppupeleissä oma? Kai niitä täysin "omia" ideoita voisi olla vain, jos kaikki eläisivät yksinään laatikoissa, jotteivät altistuisi muiden mielipiteille? Apua, meneepä filosofiseksi. Pointtini oli kuitenkin se, että aion yrittää yhä enemmän tehdä sitä, mitä itse haluan ja mikä itsestäni tuntuu oikeimmalta, enkä sitä, jota lehtiartikkelit väittävät tai jota luulen muiden haluavan minun tekevän.

Pari päätöstä olen jo tähän perustuen tehnyt, joista toinen on uusi harrastus. Kävin eilen kokeilemassa uutta crossfit salia. Lähtöni oli tyylikäs: olin katsonut netistä, että tutustumistunti on 12-13, mutta tarkistellessani silmät sirrillään nettiä huomasinkin, että tunti on jo 11-12! Kiire tuli, mutta ehdin ajoissa ja taisi olla hyvä, että lähtö tapahtui noin nopsaan, jotten ehtinyt jännittämään - minä kun olen jännittäjien jännääjä, joka laamaannun, tärisen, kurisen ja tutisen kun jotain (mukamas) jännää tai uutta on tapahtumassa. Tunti oli kaikin puolin positiivinen kokemus ja ohjaaja vaikutti mukavalta ja lupasi, että niskavammani ja lihasjumini sekä huimaukseni otettaisiin huomioon ja leppyytteli, että hei kyllä meillä huonompikuntoisiakin tyyppejä käy treenailemassa ;) Vaikken mikään kovin tavoitteellinen treenaamisellani halua tai aio olla, haluan crossfit-treenilläni kasvattaa lihasta ja saada keskivartaloon voimaa, joka ylläpitää terveyttäni ja auttaa jaksamaan arjessa. Haluan myös parantaa liikkuvuuttani, joka sekin tukee arjessa jaksamista ja pärjäämistä.
Eli kuten huomata voitte, niin lähdin uhkarohkeasti uudestaan kokeilemaan crossfitiä, vaikka viime syksyisen lajikokielun jälkeen ilmoitin, ettei laji ole minua varten. Eilisen jälkee, sekä crossfit-kirjaa lueskeltuani, tajusin, että ihan tavallisetkin ihmiset voivat harrastaa crossfitiä. Kaikkien ei tarvitse tähdätä OpenGamesiin tai Karjalan kovimpaan, noudattaa paleo-ruokavaliota tai lukea Crossfit Journalia iltarukoukseksi. Aion pitää tämän mielessä treeneihin suunnatessani: saan olla oma itseni, antaa kaikkeni, jonka sinä päivänä olen valmis antamaan ja nauttia siitä, että tein niin hyvin kuin juuri sillä hetkellä pystyin. En aio verrata muihin, mutta aion imeä heistä inspiraatiota ja pyrkiä samaan kuin he: ylittämään itsensä. Treenejä skaalataan aloittelijalle sopiviksi, eikä se minua haittaa - noviisihan minä olenkin! Mieluummin teen täysillä ja kunnolla minun kuntotasollesi sopivalla tavalla, kuin minulle liian rankkaa, liian vähän ja väärällä tekniikalla.

Tälläistä tänään. Ulkona ropisee ja sataa, joten päivä taitaa sujua rentoillen ja akkuja lataillen kun ei töitäkään ole tiedossa.