fredag 11 december 2015

Mitä kuuluu?

"Kiitos, mitäpä tässä", vastaisi ukkini. Ja taidanpa kopioida vastauksen häneltä. Karoliina kyseli viimeisimmässä postauksessaan (jossa hän kertoi viikostaan) mitä meidän lukijoiden viikkoon kuului ja vastasin, että eipä kumemmpaa. Hah, mikä emävale! Totta puhuakseni viikothan näyttävät AIVAN TOISENLAISILTA kuin miltä ne puolen vuoden aikana ovat näyttäneet, joten kaipa tuo tokaisuni "ei mitään ihmeellistä" perustuu sille, että olen (vihdoin) alkanut viettää tavis-toimistotyöaikaa noudattavien kaltaista elämää. Sitä myötä elämä on yhteiskunta-normien mukaan normisoitunut niin, etten koe olevani enää ulkopuolinen. Joten kai sitä arkeaan voi silloin kutsua "normaaliksi"?

Siirryin siis tosiaan puolen vuoden työrupeaman jälkeen päivystyksestä ja vuorotöistä takaisin toimistoaikaan ja terkkariin. Vaihtoon en voi olla muuta kuin tyytyväinen ja se, miten tyytyväinen oikein olen on niin suuri ja käsittämätön juttu, etten sitä voi sanoiksi edes pukea. Päivystyksessä opin paljon niin työstäni kuin itsestänikin, mutta minulle se ei epätasaisen rytminsä vuoksi sopinutkaan. Olin lähes poikkeuksetta tajuttoman väsynyt, joka taas teki ärtyneeksi ja väsyneeksi. Koska työvuoroja oli lähes poikkeuksetta viikonloppuisin ja iltaisin, koin myös sosiaalisesti jääväni kovasti ulkopuolelle ja olin siitä syystä sekä vihainen että surullinen. Rakastan perheen ja rakkaiden kanssa yhdessäoloa ja kun se minulta "riistettiin" koin, että jäin paljosta paitsi - vaikka kyseessä olisikin ollut kissanristiäiset, joissa anoppi keitti kaffet tai perhe kokoontui. Toisekseen myöhäiset iltavuorot alkoivat tuntua yhä raskaammilta näin pimeiden saavuttua ja motaria pitkin ajelu alkoi jopa pelottaa minua. Mitä jos torkahtaisin rattiin? Toiset ihmiset ovat kuin kameleontteja ja sopeutuvat helposti eri rytmeihin, samoin kuin ihmiset voi usein myös jaotella aamu- ja iltavirkuiksi. Itse kuulun aamuvirkkuihin, joka käy mielellään nukkumaan viimeistään 22-aikoihin, koska on ollut häärimässä ja hereillä jo klo 7 lähtien. Olen myös skarpeimmillani ja tehokkaimmillani aamurytmiä noudattaessani ja iltavuoroja paahtaessani huomasin, miten jouduin tupla-tsekkaamaan muutoin itsestäänselviä juttuja, koska aloin epäilemään omaa skarppius- ja harkintakykyäni. Molempi parempi, mutta tämä vanhaan elämään ja rytmiin paluu on osoittautunut minulle parhaaksi. Kanssaeläjiltäni olen myös saanut tähän komppauksia ja mieskin totesi, että kiva kun olet vihdoin pirteä kun koko puolen vuoden olet ollut niin älyttömän väsynyt. Muutenkin kesä ja kahden ihmisen vuorotyöt takasivat sen, ettemme juuri yhteistä aikaa viettäneet ja kun tuohon vielä ynnätään persiiseen ammutun karhun naamataulu ja temperamentti minun osaltani en voi kuin ihmetellä, miten ihmeessä tuo mies on minua jaksanut hermostumatta! :D

Kuulumisia urheilujen puolelta on sellaisia, että olen pikkuhiljaa alkanut taas hölkkäillä kävelyn ohessa. Tarvitsen joka päivä happihyppelyn ja raitista ilmaa, enkä välitä vaikka taivaalta sataisi pikku-ukkoja vaakatasossa - minä menen ulos! Koira-parka on välillä ihan toista mieltä ja hannaa vastaan kuin aasi niin, että meinaa välillä mamilla hermot palaa. Voin vain kuvitella miltä meidän sateisten päiviemme meno näyttää kun nuori-mukamas-aktiivinen labradori jarruttaa nelivedolla ruskea sadetakki yllään samalla, kun goretexeihin pukeutunut ylipirteä nuori nainen juttelee ja kutsuu, maarittelee, kutsuu ja välillä myös kiroaa koiraa :'D Meistä saisi takuuvarman ja onnistuneen sarjakuvan! Juoksulenkkejä on nyt viikkotasolla ollut maltilliset 2 ja niiden ohessa siis kävelen päivittäin. Lihasjumppaa yritän tehdä edes 2 kertaa viikossa (suosittelen uusimman Fit-lehden core-jumppaa! Minä, joka useimmiten vain skippaan lehtien jumppavinkit innostuin jostain syystä kokeilemaan sitä ja hitsi! Löysinpä minäkin jonkin tuntuman nopsankin jumpan jälkeen. Jouduin ainoastaan jättämään yhden liikkeen välistä, koska huomasin jännittäväni niskani siinä liikaa. Lenkkien jälkeen pyrin tekemään edes nopsat venyttelyt ja pyrin nyt myös tekemään kerran viikossa hieman pidempiä venytyksiä, joihin saan hurjasti inspiraatiota etukäteis-itseltäni-itselleni-joululahjasta Mia Jokinivan Stressin luomuhoito-kirjasta. Yllätin itseni hankkimalla kyseisen opuksen, joka noh, voi vaikuttaa jopa hihhulilta (minun makuuni, mutta minä olen tosi skeptikko!), mutta voi itku ja potku miten inspiroiva ja rauhoittava kirja onkaan - vaikkei rentoutumisharjoitteita edes tekisi, vaan lukisi vaan tekstiä! Suosittelen kirjaa lämpimästi myös kaltaisilleni juntti-skeptikoille, joille "hammmmmmmmm" ja "itseensä meno" tuntuvat käsityksinä vierailta.

Sellaista siis tällä rintamalla :) Blogi on hiljentynyt viime aikoina, mutta se johtunee siitä, että vietän jo niin paljon aikaa näyttöpäätteen äärellä työaikana, etten kotona läppärin ääreen enää viitsi mennä. Suuri syy rauhattomaan oloon ja niskajumeihin liittyy (tai liittynee ainakin suurella osalla) koneen ja kännykän edessä oloon, joten välttelen näitä vapaa-ajalla myös tästä syystä :)

Oikein kivaa viikonloppua sinne! Mitäs suunnitelmia on? Mun täytyisi (hankkia ja) kirjoittaa joulukortit, sekä siivoilla.. Ainiin! Onhan lauantaille suunniteltu tyttöjen glögikokoontuminenkin! :)

4 kommentarer:

  1. Huomasitko mun kommentin edelliseen postaukseen?

    SvaraRadera
    Svar
    1. Moikka juu ja vastasinkin :) Tsori kun kestää: kuten jo yllä totesin ni blogi on vähän kakkossijalla kun koneen ääressä tulee istuttua töissä niin paljon.. Pitää kyllä skarpata! Kuvamatskuakin on kunhan lataisin niitä koneelle ;)

      Radera
  2. Onko duuni siis sama, josta siirryit päivystykseen? Hyvää Joulua, joskin melko harmaata sellaista! :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Samoihin tehtäviin siirryin :) Kiitos samoin sinne! Onneksi on kynttilät ja jouluvalot, joilla valaista tätä harmautta ;)

      Radera

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3