onsdag 30 december 2015

#uhka

 

Siinä missä monet muut bloggaajat kertovat näin joulun rauhallisten pyhien jälkeen seesteisestä menostaan, saamistaan lahjoista ja elämästään pumpulisen lumen keskeltä, aion minä olla radikaali ja kirjoittaa aiheesta, joka koskettaa meistä valitettavan montaa. Uhkailusta.

En voi käsittää, mikä etenkin aikuisiin ihmisiin menee, kun he alkavat uhkailla toisiaan. Uhkailua tavataan niin yksityiselämässä kuin töissäkin ja sitä kohdistuu niin tunnettujen kuin tuntemattomienkin ihmisten kesken. Olen hämilläni seurannut maailman menoa ja sitä, miten uhkailua tuntuu esiintyvän yhä enenevästi yhteiskunnassamme ja mietin, mitä ihmettä meille on tapahtumassa? Pakolaisten paetessa vaarallisista kotioloistaan, vastaanottokeskuksia uhataan polttaa -  kuinka vieraanvaraista eikö? Kun Alkosta loppuu se Hesarin testivoittaja-skumppa, Alkon kassa haukutaan maanrakoon. Aikuismaista eikö?

Kun (uhmaikäinen) lapsi uhkaa karata kotoa, heittää pikkusiskoa kalikalla tai tehdä muita tuhmuuksia, moititaan lasta heti ja kielletään uhkailemasta muita. Parhaassa tapauksessa aikuinen jopa esittää vasta-uhkauksen, esim. uhkaa jättää lapsen yksin odottamaan autoon muiden mennessä kauppaan tai verottaa lapsen viikkorahasta osan. Aikuismaista, eikö?

Suomi-sanakirjan mukaan sana uhata tarkoittaa seuraavaa:

uhata

  1. ( ks. erikseen) ilmaista (painostuskeinona) sanoin tai elein aikomuksensa tehdä jklle tai jllek pahaa, käyttää väkivaltaa, tuottaa vahinkoa, ikävyyksiä tms. esim. Uhata lasta rangaistuksella. Hänen henkeään on uhattu. Ryösti rahat aseella uhaten. Uhkasi antaa minut ilmi. Uhkasi kertoa äidille. Uhkasi tehdä itsemurhan.
  2. olla uhkana jklle tai jllek, antaa aihetta pelkoon, saattaa vaaraan. esim. Poikia uhkasi rangaistus. Yritystä uhkasi konkurssi. Vihollisjoukot uhkasivat jo pääkaupunkia. Tuntea asemansa uhatuksi. Vaaran uhatessa. Erik. ilmaisemassa että jotakin vaarallista, haitallista tai harmillista on tapahtumaisillaan. esim. Vene uhkasi upota. Aika uhkasi loppua kesken. Uhkaa tulla sade.

En voi käsittää, mikä meihin hyvinvointivaltiossa asuviin aikuisiin ihmisiin menee kun alennumme uhkailemaan toisia - useimmiten vieläpä heikompia! Uhkaamisen perimmäinen seuraus on pelon herättäminen toisessa. Miksi ihmeessä haluamme herättää toisessa pelkoa; pelkohan on tunteista takuuvarmasti niitä pahimpia, joita ei kukaan - lapsi eikä aikuinen - halua kokea itse, muttei myöskään toivo tätä läheisilleenkään. Ihmisen (ja eläimenkin) pelätessä, hän on epävarma, pystyy harvoin tekemään rationaalisia ratkaisuja ja lähtee usein puolustamaan itseään (ellei sitten pakene), eikä pysty tai uskalla tehdä ratkaisuja, jotka voisivat ratkaista pelkoa aiheuttavan ongelman. Koira saattaa pelätessään purra tuttuakin ihmistä, koska ei kykene enää pakenemaan, kun taas ihminen uhattuna saattaa laukoa suustaan mitä rumimpia rupisammakoita - rakkaimmilleenkin. Loogisesti ajateltuna rakkaimpiaan ei koskaan pitäisi joutua pelkäämään, mutta näin ei valitettavasti ole. Kyllä ne rakkaimmatkin voivat (heikkoina hetkinään) uhata toisiaan, eikä se rakkaus kokemusteni perusteella sillä ainakaan leviä ja lisäänny - päinvastoin. Ihminen, johon minä luotan ja jota rakastan, ei uhkaile minua. Sen olen todennut kokemusteni pohjalta. 

Uskoakseni jokaiselle lapselle opetetaan (ainakin päiväkodissa) tapakasvatuksen ohessa myös se, että elämässä on joskus vastoinkäymisiä ja että niitä täytyy sietää ja pystyä kestämään, vaikkeivat ne kivoilta tunnu. Jos ei jokin juttu mene oman mielen mukaan yhdellä kertaa, saattaa se toiselle kierroksella jo mennäkin. Eihän Lotossakaan voi aina voittaa - muutenhan pelaamisessa menisi koko jännittämisen idea!

Seuraavan kerran kun joku uhkailee sinua, yritä hengittää syvään ja harkitse tarkkaan miten uhkaukseen vastaat. Uhkaaja useimmiten häkeltyy jollet lähdekään vastahyökkäys-kannalle, vaan vastaat ystävälliseen sävyyn hänelle. Ei nyt välttämättä tarvitse lähteä "ymmärtämään toisen pahaa oloa, joka purkautuu hyökkäyksenä" (todennäköisesti vain ärsyttää toista entisestään), mutta ystävällisesti vastaamalla toinen yleensä menee noloksi ja tajuaa itse kuinka lapsellisesti hän käyttäytyy. Häpeä on mielestäni paras tunne, jonka uhkaajassa voi herättää, koska se koskettaa - samalla tavalla kuin pelko, muttei ole yhtä negatiivisesti latautunut ja omalla tavallaan traumatisoiva.

Sellaisia ajatuksia tänään täältä suunnalta :) Toivon mukaan uusi vuosi 2016 lähtee positiivisemmin mielin käyntiin. Itselläni on suunnitelmissa viettää vuoden vaihtumista miehen ja kaverin, sekä Ronjan kanssa. Koira on alkanut todella rasittavaksi haukkumalla kaikkia ja kaikkea, joten tuntuu fiksuimmalta pysyä hänen kanssaan kotona, mikäli raketit tänä vuonna pelottaisivat. Miten sinä aiot UV:ta viettää? :)


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3