Uusi vuosi, uusi mahdollisuus tehdä itsestään enemmän itsensä

Heippa ja hauskaa uutta vuotta! Jälleen kerran pitää opetella kirjoittamaan sairaslomatodistuksiin (ei mun oikein muuten tarvitse tiedostaa päivämääriä ;)) vuosi 2016 - ei 2015 kuten koko viime vuoden tein. Uutta vuotta juhlistin eilen miehen, hänen parhaan kaverinsa (tai kai sen V:n voi yhteiseksi laskea?) ja Ronjan kanssa meillä kotona hyvän ruoan, juoman, Sami Hedbergin ja rakettien merkeissä. Itse sujahdin vällyjen väliin jo 01:30, mikä tosin on itselleni aikamoinen saavutus; en edes muista koska viimeksi olisin valvonut niin pitkään! Aamulla makoilin ensin hetken tunnustellen jäseniä ja kurkkasin sitten kelloa peläten, että se olisi aivan liian vähän. Onnekseni se lähenteli 9, joten tiesin nukkuneeni n 7h ja nousin hissukseen ylös aamutoimia tekemään.

kuva viime kesän Hämeenlinna-reissusta

Uuden vuoden 2016 aloitin siistimällä keittiötä ennenkuin lähdin Ronjan kanssa vakio-viikonloppuaamujen lenkkireitille, joka vie metsätietä pitkin ja kestää n 20-30 min kävellen. Keskityin hengittelemään syviä, pitkiä hengenvetoja ja nautin raikkaasta kevyestä pakkaskelistä koiran juostessa villisti häntä vispaten heittämieni keppien perässä. Väsymys tuntui vielä kropassa, mutten voinut olla hymyilemättä pienelle mustalleni: mitä olisinkaan ilman rakasta labradoriani - aamujeni luotettavinta lenkkeilykaveria? Kotiin palattuamme valmistin tapani mukaan (kaura)puuroa aamupalaksi maitokahvin kaveriksi, mutta päätin niitä nautiskellessani eilisen lehteä selaten, että tekisin jotain tänä vuonna toisin - tästä päivästä lähtien: hidastaisin, nauttisin.

Idea hidastamisesta ja itseensä lempeämmin asennoituen heräsi mielessäni jo viime vuoden loppupuolella, jolloin tilasin itselleni Mia Jokinivan Stressin luomuhoito-kirjan (suosittelen jopa skeptikoille!) ja kokeilin kirjaa hetken luettuani paria venytys-/rentoutusharjoitusta. En tiedä inspiroivatko kirjan harjoitukset vai teksti itsessään minua enemmän, mutta totesin moneen otteeseen T:lle sängyssä kirjaa lukiessani, että minulle tuli todella rauhallinen mieli pelkästään "teoriaosutta" lukiessani.

Uuden vuoden lupauksia tulee usein tehtyä, mutta harvoin niitä muistaa noudattaa vuoden loppuun asti. Mielestäni uuden vuoden lupauksia voi tehdä, vaikka niin kävisikin - onhan se sentään pieni ajatuksenpoikanen, joka - vaikkei 100% toteudukaan - piileskelee alitajunnassamme ja muuttaa meitä lupaamaamme suuntaan jollain tavalla. Mitään hekumaallisen suurta ja mahdotonta ei mielestäni ole järkevää luvata, vaan kannattaisi mieluummin satsata pieniin lupauksiin, muutoksiin. Jollet elämässäsi ole askeleen askelta ottanut, kannattaa mieluummin luvata pyrkiä juoksemaan tekemättä välikuolemaa 5km kuin haukata suoraan pala maraton-kakkua. Jos ylipainoa on kertynyt 20kg, on huomattavasti motivoivampaa luvata laihduttaa 5kg ja pystyä kävelemään rappuset vaikkapa 5. kerrokseen tekemättä välikuolemaa. Jos on luonteeltaan perus-pessimisti, ei kannata luvata ryhtyä Äiti Teresaksi, vaan luvata vaikka ruveta pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa, johon kirjaa 5 asiaa joista iloitsee joka ikinen ilta. Kun muutoksiin ryhtyy pienin askelin eikä yritä heti saavuttaa suurta lopputulosta, päätyy sitä (uskoakseni) mitä suuremmalla todennäköisyydellä ikäänkuin automaattisesti lähemmäs toivomaansa.

Jos uudenvuodenlupauksesi täyttää ajatusmaailmasi ja pyörii jatkuvasti mielessäsi, on se liian suuri.

Oma uudenvuodenlupaukseni liittyy juuri tuohon hidastamiseen ja itseni hyväksymiseen. Haluaisin tänä vuonna olla parempi versio itsestäni. Olen valitettavan kova ottamaan paineita ja stressaamaan ja haluaisin tänä vuonna - loppuelämää ajatellen - opetella rauhoittamaan ajatuksieni hyrrämäistä menoa ja rauhoittua. Haluaisin olla lempeämpi. Työkalut, joiden avulla aion yrittää tuohon pyrkiä (huomaatko, että käytän kokoajan sanaa "pyrkiä" ja "yrittää"? Aivan. Koska en voi luvata onnistuvani, mutta voin luvata, että yritän) ovat:

- kirjojen lukeminen: paperisten sivujen kääntämisessä on jotain todella rauhoittavaa, eikä kirjaa lukiessa voi kuin keskittyä yhteen asiaan: tarinaan

- liikun fiiliksen ja kropan viestien mukaan ja yritän myös monipuolistaa liikuntamuotojani. Ilmoittauduinpa siksi keväällä alkavalle MediYoga-kurssille, josko pitkistä venyttelyistä olisi hyötyä jumiutuneille lihaksilleni. Haluaisin pystyä juoksemaan rennommin ja toivon, että jooga saa lihakseni rentoutumaan niin, että pystyn siihen

- ruokaa ei tarvitse hotkia, eikä sen aina tarvitse mennä vanhojen, "terveellisten" ajatusmallien mukaan. On ihan OK syödä suklaata vaikka joka päivä jos sitä oikeasti tekee mieli. Kieltäytymällä kaikesta "kielletystä" en aiheuta muuta kuin pahaa mieltä itselleni. Toisaalta en aio syödä herkkuja päivittäin vaikka niitä olisi tarjolla, ellei niitä tee mieli. Hiilareita voisin lisätä lautaselleni muun kuin leivän muodossa, koska uskon, että energiatasoni (niin arjessa kuin liikkuessani) olisi parempi. Uskon, ettei painoni nykyisestä hurjasti nouse, vaikka näin tekisin. Päinvastoin uskon, että pömpöttävä vatsani on merkki sekä huonoista vatsalihaksista, että kroppani "viimeinen toivo" ja paikka, johon se varastoi energiaa, jotta se voisi toimia.

- somettamisen vähentäminen tekisi nykyihmiselle hyvää - jokaiselle. Uskon, että ainainen uuden infon saaminen, sekä sinivalolle altistuminen tekee pahaa mielelle, joka ei koskaan saa rauhoittua ja että suuri osa niska-hartia-seudun jumeista johtuvat siitä, että istua nökötämme koneiden ja puhelimien äärellä pää eteenpäin työntyneenä

Näillä eväin toivotan sinulle mitä parhainta uuden vuoden alkua! Oletko itse tehnyt lupauksia? :)