lördag 21 maj 2016

Kuinka olla Zen: mökkiä, makkaraa, merta ja koiraa

Eilisilta mökillä oli aivan parhautta. Aivan parhautta.

Lyhennetyn työpäivän jälkeen tunsin itseni energiseksi, joten päätin aatoksistani pitää taukoa juoksusta keskiviikon pitkiksen jälkeen poiketen käydä ihan lyhyellä hölkällä ennen mökille lähtöä. Paskin idea ikinä. Matkaa taittui yhteensä n 3,6 km ja niistä viimeinen kilometri oli yhtä tuskaa: syke nousi taivaisiin, päässä huojui ja kroppa tärisi ja heikotutti. Soitin jo miehelle, jonka tiesin olevan kotona, että tulisi minua vastaan. Kotona ja itse asiassa loppuillan manasin itseäni maanrakoon: hitto, jollen muuta osaa niin luottaisin edes Suunto-kelloni kehotukseen käskyyn palautua sen osoittamien tuntien verran. Lenkin jälkeen palautumisaika oli peräti 104h ja jopa minun huonolla matikkapäälläni voin todeta, etten keskiviikkoillasta perjantai-iltaan millään ollut voinut saavuttaa 104 tuntia, mikäli vuorokauteen kuuluu 24 tuntia. No pääsin ehjin nahoin kotiin, tärisin ja olin vihainen itselleni, pakkasin äkkiä kamat kassiin ja lähdimme autoa ja saarta kohti.



Mökillä iskä ja mieheni vaihtoivat haalarit ylle ja lähtivät takaisin venerantaan lastaamaan betonia ja me jäimme tyttöjen kesken terassille istumaan ja nauttimaan auringon viimeisistä säteistä. En tiedä mikä Zen minut aina tuolla mökillä valtaa, mutta siellä pystyn rauhoittumaan täysin ja tyydyn istumaan terassilla (vaatteita ylleni lisäten illan mittaan) ja katselemaan ja kuuntelemaan merta ja radiota. Toisaalta, ei se pieni punkkulasillinen ja kynsien lakkaus yhtään haittaa rauhoittumisprosessia ;) Siinä jutustelun lomassa laitettiin äitin kanssa paljua käyttökuntoon ja heiteltiin Ronjalle keppejä ja naurettiin sitten pienen mustan toilailuille kun hän vähän välillä juoksi omin päin rantaan ja hetkeä myöhemmin kuului kamala polskinta, jonka jälkeen uitetun norpan näköinen otus juoksi häntä vispaten takaisin luoksemme. Onnellisuus oikein paistoi pienen silmistä. Mamin rakas.






Miesten vihdoin saapuessa betonilastinsa kanssa grillattiin makkaraa (ja totesin, etten ihan oikeasti yksinkertaisesti PIDÄ makkarasta - makroista viis. Se vain on niin rasvaista ja koostumuskin ällöttävää jopa A-luokan tavarassa. Ei kiitos) ennenkuin sujahdimme paljuun lillumaan. Lämpimässä vedessä tunnin verran lilluttuamme kaikki 4 kävin minä silkkaa hulluuttani jopa meressä kastautumassa (kahdesti!) ennen kun oli aika peseytyä, pukeutua, syödä tortilloja ja mansikka-raparperi-kiisseliä (ah, nostalgiaa) ja suunnata kotia kohti.

Veneessä minun olisi tehnyt mieli jopa tirauttaa onnenkyynel tai pari, koska minulla oli niin raukea ja hyvä fiilis. Edes märkä, syliin änkeävä koira ei haitannut siinä kohtaa ja autossa olisin voinut lopulta nukahtaa.

En tiedä montako kertaa sanoin ääneen, että tälläinen illanmittainen käyntikin mökillä on kultaa kalliimpi ja toimii älyttömän hyvänä irtiottona arjesta. Tänään aamulla en kertakaikkiaan jaksanut nousta miehen kellon soidessa, vaan jäi peiton alle köllimään ja torkkumaan. 07:30 mies tuli antamaan hyvää huomenta-ja-heippa-pusun ja totesi, ettei Ronja ollut suostunut menemään pihalle edes pissalle kahdesta kehotuksesta huolimatta, vaan makasi katse tiiviisti minuunpäin suuntautuneena makkarin portin ulkopuolella. Samalla kun naurahdin koiran vahtimiselle tunsin, miten sydäntäni lämmitti jo silkka ajatus siitä, että koira vahtii minua niin tarkoin, ettei suostu minua edes katseellaan päästämään, vaikka olisi päässyt jo ulkona käymään. Sama juttu oli kuulemma käynyt eilen illalla kun kävin meressä ja koira oli kytkettynä pihalla pitkään remmiin sillä aikaa kun makasimme muut paljussa: Ronja oli istunut katse rantaa kohti nauliintuneena eikä ollut välittänyt mistään muusta ennenkun näki minut rannasta palatessani. Mamin pieni rakas.


Jollei sinulla ole mahdollisuutta tälläiseen luksukseen kuin meillä eilen (ymmärrän hyvin - ei meilläkään ole ollut koskaan aiemmin! Paljukin on ihan uusi hankinta tälle vuodelle), suosittelen kuitenkin hakeutumaan sellaisen pariin, jossa tiedät rentoutuvasi. Istu alas, rauhoitu, älä ajattele, ole läsnä mutta anna ajatusten tulla ja mennä. Puhu turhuuksia, naura, juo lasi viiniä tai vettä - millä fiiliksellä ikinä oletkaan. Jos mahdollista, käy saunassa, lämpimässä suihkussa tai paljussa ja sen jälkeen kylmässä vedessä kastautumassa, jotta lihaksesi rentoutuvat. Tuo kuuman ja kylmän vaihtelu kuulemma edesauttaa ja nopeuttaa lihasten palautumista, joten se pitäisi ottaa etenkin raskaampien treenien jälkeen kyllä tavaksi. Hengitä.

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

4 kommentarer:

  1. Mä oon kans ihan mökki-ihmisiä. :) Kuopioon muuton myötä on ollutkin parasta, kun mökille voi lähteä ihan vain iltaseltaankin. Jotenkin siellä pystyy ihan oikeasti pysähtymään hetkeen ja nauttimaan vain rennosta olosta. Ei yksinkertaisesti vain tarvitse sen paikan ja ihmisten lisäksi mitään muuta. <3

    Meilläkin Rico on ihan mamman poika. <3 Se on pieni musta varjo aina jossain lähettyvillä. Ei varmasti päästä mua silmistään!

    SvaraRadera
    Svar
    1. Voi mä toivon, että mökille pääsisi autolla perille asti niin varmaan asuisin siellä koko kesän :D Meillä ei onneksi kestä autolla kuin 20 min rantaan ja veneellä n 10 min saareen, jossa sitä tuntee olevansa liki ulkomailla tai toisella planeetalla kuin mantereella kun nähtävissä on vain merta ja saaria :)
      Kiva kuulla, että muidenkin koirat ovat noin mammareita! Olin ihan varma, että Ronja leimautuisi enemmän mieheeni koska sanotaan, että narttukoirat ovat miehen ja poikakoirat naisen perään. Meillä tämä ei kyllä päde muuten kuin lenkeillä jos käydään kaikki kolmisteen, jolloin miehen on pakko taluttaa koiraa koska neiti jää aina odottamaan häntä ja minä joka spiidailen etumatkaa saan raahata koiraa perässäni :D

      Radera
  2. kuulostaa ihanalta :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Sitä se kyllä oli - valehtelematta :) Minusta on ihanaa, että noinkin simppelistä asiasta kuin mökkeilystä voi nauttia ja saada noin paljon voimaa :) Aina ei vaadita Pariisinmatkoja ;)

      Radera

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3