söndag 24 juli 2016

Järkipuhetta, talopaketteja ja pitkää viikonloppua

Heippa ja sunnuntaiaamua!

Onni asuu välillä pienissä asioissa - kuten aamupuurossa

Täällä vielä heräillään Ronjan kanssa kaksisteen kun mies ehti jo lähteä tienaamaan sunnuntairahoja töihin. No ei, käytiin me jo aamulenkillä ennen kahdeksaa auringon jo lämmittäessä oikein reippaasti +19. Mietin itsekseni, että toisaalta mikäs ihme nyt tuo +19 on - nythän eletään jo heinäkuun loppua! Minulla oli tänä viikonloppuna oikein pitkä viikonloppu, kun pyysin perjantain vapaaksi ja lopetin torstaina työteon jo kahden aikaan. Itselläni ei varsinaista kesälomaa tule olemaan kuin viikon verran elokuussa, joten tälläinen pidennetty kolmen päivän viikonloppukin tuntuu todella luksukselta :) Onnekseni T:lläkin oli perjantai sekä lauantain vapaat, joten olemme ehtineet touhuta kaikenlaista yhdessä - mutta toisaalta myös ehtineet "vain" möllöttää kotona (harvinaista kyllä). Ihmettelimme itse asiassa jopa itse tätä "aktiviisuuttamme". Viikonloput sujuvat meillä yleensä kotona enimmäkseen hengaillen, koska ainakin itse koen, että tarvitsen rauhaa ympärilleni rauhoittuakseni ja palautuakseni työviikosta sekä tulevaa viikkoa varten. Tänä pidennettynä viikonloppuna teimme kuitenkin poikkeuksen tähän ja välillä painelimme ympäriinsä, mutta toisaalta himmasimme tahtia myös. Tuntui itse asiassa tosi hyvälle kun aikaakin oli kokonaisen vuorokauden verran enemmän kuin normaalina viikonloppuna :)

Torstaina käytiin VPK-talolla nostamassa puntteja - tai no, minä nostelin ja T leikki trimmerillä. Raukka oli nukkunut viime vuorokautena töissä vain pari tuntia, joten puhtia ei löytynyt. Itse tein mavea, hypin boksihyppyjä, tein penkkiä ja kyykkyä sekä yhden jalan askelkyykkyä (ihana sekasoppa), josta sitten aiheutinkin itselleni aikamoiset etureisijumit :D Näin käy kun ei aikoihin tee muuta kuin kipitä jaloillaan.. Illalla ehdittiin vielä Vantaan Motonetiinkin, josta piti hakea 15€ suodatin T:n autoon. Hmm, jaa, kassasta läpi päästyämme ihmeteltiin, että suodatin sai jäädä kauppaan, mutta m.m. marjapoimuri, pyöräteline ja ties mitä muuta sen sijaan ostettiin :D

Perjantaina kävin aamupäivällä lyhyellä lenkillä, vaikka väsy painoi ja etureidet olivat tooosi tönkön tuntuiset. Olin jo henkisesti varustautunut siihen, että kävelen osan matkasta, mutten soimaisi itseäni siitä - miksi tekisin? Arvatkaa vaan, miten hangonkeksinä kuitenkin olin kun onnistuin kipittämään lähes 6km lenkin todella matalilla sykkeillä? Jep, todella keksinä! Niskajumit vaivasivat jonkin verran lenkin aikana, mutta pyörittelin hartioita ja yritin vetreyttää jäykkää selkääni vääntyillen ja kääntyillen lenkin lomassa. Kotiin päästyäni lähdettiinkin jo päiväretkelle Porvooseen, käytiin syömässä, Brunbergillä sekä kaupoilla ostamassa kaikenlaista puoliturhaa ja naurettiin, että kalliiksi käy tämä vapailla olo :D Oli kivaa käydä pitkästä aikaa Tokmannilla hypistelemässä kaikkea pientä krääsää ja vain pyöritellä tavaroita käsissään.
Perjantain alkuillasta koitti sitten viikonlopun kohokohta: talonäytös. Kyllä, kävimme katsomassa vastarakennettua Sievitaloa ja olimme aivan myyty: hitto, tälläinenkö meidän pitäisikin rakentaa! (huom! huuto - ei kysymysmerkki) Olemme pitkään jo eläneet siinä uskossa, että rakennutamme Kannustalon (koska ne ovat näyttäviä, muuttovalmiin talopaketin sisältö on kattava, materiaalit ovat laadukkaita jo perusvalikoimassakin), mutta käytyämme tutustumassa Sievitaloon olimme aika myytyjä: hitto mikä talo!

Mikä talossa iski? Avarat huonesijoittelut ja tilaratkaisut, isot huoneet (ei mitään 9 m2 makkareita), siisti ja hyvännäköinen lopputulos, tuoreiden asukkaiden tyytyväisyys, mukavan tuntuinen myyjä-setä (kyllä, asiakaspalvelulla on merkitystä - trokareita tai möllöttäjä-junttena en jaksa kuunnella sitten ollenkaan), todella kattava Muuttovalmis-talopaketti (itse asiassa kattavampi kuin Kannuksella) sekä budjettiimme sopivampi hinta. Kannustalo olisi unelmani, mutta samalla rahalla kuin ostaisimme heiltä n 120 m2 talon, saisimme Sieviltä jopa 150 m2 talon, joka tuntui tilaratkaisultaan jopa neliöitään isommalta! Olemme järki päässä haaveilleet ja suunnitelleet rakennuttavamme n 130-150 m2 talon, joka toki näin kaksisteen asuessa tuntuu aika isolta, mutta toivon mukaan pieni perheemme kasvaisi niin, että makuuhuoneille löytyisi asukkeja enemmänkin :) (Off topic: nämä ovat niitä aiheita, jotka pelottavat, koska ikinähän ei voi tietää miten tulevaisuudessa käy - saako lapsia vaiko ei. Itse suhtaudun todella varauksella näihin asioihin, koska hormonitoimintani kärsi aikamoisen vastaiskun kun vedin itseni ylikuntoon ja siitä palautuminen kun ei kovin nopealta tunnu sujuvan.. En kuitenkaan halua maalata piruja seinille, vaan toivon, että meillekin perheenlisäystä suodaan, enkä "varman päälle" aio rakennuttaa pientä kahden hengen-taloa vain koska pelkään, ettemme saisi lapsia.) Minulta kysyttiin jo jokin aika sitten millainen unelmieni talo olisi ja siitä aionkin seuraavaksi tehdä postauksen, joten talojutut jatkukoot!

Myöhään perjantai-iltana paikallisessa Facebook-koiraryhmässä kirjoitettiin 10 viikkoisen rottweilerpennun kadonneen lähimetsään ja pari Solsidan-osaa katsottuamme sanoin T:lle, että haluaisin lähteä etsimään pentua. Jos kyseessä olisi ollut oma koirani olisin ollut kiitollinen jokaikiselle kynnelle kykenevälle ja koska kesäilta oli lämmin ja kirkas, puimme päällemme, valjastimme Ronjan ja lähdimme reiluksi puoleksi tunniksi vielä lähimetsään viheltemään pennun perään. Tuloksetta. Mieleni oli kuitenkin parempi kun palasimme kotiin, koska tiesin vetäneeni korteni kekoon. Lauantaiaamuna kurkkasin heti ryhmän seinää herättyäni ja löytyihän sieltä se toivomani uutinen: pentu oli löytynyt!

Lauantai sujui leppoisissa merkeissä ruokaa tehden, nettiä selaillen, syöden ja lopuksi alkuillasta marjassa käyden. Nukkumaan käytiin jo aikaisin, jotta Tn aikainen kello ei tuntuisi NIIN aikaiselta.

Äh, ajatukseni oli tulla kertomaan ei niinkään viikonlopun tapahtumista, vaan järkipuhe-keskustelusta, jonka kävin itseni kanssa perjantain talonäytön jälkeen. Olen koko kesän enemmän ja vähemmän metsästänyt arkilaukkua ja myytyäni itselleni liian pienen Michael Korsin, hinkuni saada toinen pienehkö crossbody-arkiveska tilalle senkun kasvoi. Suurimmat himonkohteeni ovat täysin eri maailmoissa kisailevat Mulberryn Lily sekä Louis Vuittonin Neverfull MM. Tiedän, tiedän, tiedän. Nämä kaksi veskaa ovat peruspertin palkkakuittia katsellessa SIKA-kalliita, mutta kokemusteni perusteella ainakin minun kannattaa satsata hieman enemmän laukkuun sen sijaan, että ostan 20 kpl henkkiksen halpisveskoja, jotka sitten vähäiselläkin käytöllään lähinnä ärsyttävät: laatu maksaa. Olin jo melkein sopinut kaupat käytetystä Lilystä kun lähdimme käymään talonäytöksessä. Siinä myyjä-sedän puheita kuunnellessa päässäni loksahti: hitto, ne 500€, jotka äsken meinasin sijoittaa pieneen laukkuun (joka ei itse asiassa edes ollut täydellinen, koska väärä väri), voisivat mahdollistaa esim. toisenlaiset tapetit, olla osasumma parempaan LVI-koneeseen tai peilillä varustettu ovi makkarin komeroon. Nieleskelin itsekseni, vedin syvään henkeä ja lähetin sitten myyjälle viestin, jossa kiitin todella kattavasta infosta ja kuvista laukusta, mutta että talonäytös oli saanut minut toisiin ajatuksiin: minun tulisi nyt sijoittaa rahani toisin. Myyjä totesi juuri niin kuin pitikin: "ei hätää, kyllä sinunkin Mulberry-aikasi vielä koittaa". Sydänemoji.
Järjellä ajateltuna en koskaan sijoittaisin 500€ laukkuun, koska se ei yksinkertaisesti istu budjettiini ja vaikka istuisikin (kyllähän minulla siihen varaa olisi - ei sillä!), en kehtaisi käyttää laukkua kuten laukkua kuuluu käyttää: turhia varomatta, osana elämää. Monet naiset ostavat ja omistavat kalliita laukkuja ja se on heidän valintansa, enkä moralisoi kenenkään hankintoja - toivon vain, että kaikki hankinnat on tehty OMASTA tahdosta ja tarpeesta, eikä mielikuvien ja onnen löytämisen toivossa. Itse voin hyvinkin panostaa pari sataa euroa laukkuun, mutta loppusumman sijoitan mieluummin esimerkiksi bensaan, uusiin urheilusukkiin tai juoksukenkiin ja tulevaisuutta ajatellen ASP-tilille, josta sitten napsin rahojani hienompaa takkaa tai laminaattia varten :)

Millaisia ajatuksia sinulla on rahan käytön suhteen ja muuttuuko se elämäntilanteen mukaan? Rauhallista sunnuntaita sinulle :)

3 kommentarer:

  1. Oon ite kans tutustunut pikkuhiljaa talopaketteihin, sillä haaveissa olis joskus rakentaa talo. Oon kans todennut,että Sievitalolla on tosi hyviä ja kilpailukykyisiä vaihtoehtoja.. vieläku mieskin olis samaa mieltä ;) Ihanan erilainen ja pirteä postaus ^_^ Ihanaa viikonlopun jatkoa! <3 Terkuin Terhi/ http://puikoltapudonnut.blogspot.fi/

    SvaraRadera
  2. Tankesättet kring pengar ändras när man bygger hus, före huse e 100€ mycke pengar, när man bygger hus handlar alla summor om tusenlappar, så efteråt känns 300€ som småpengar :DD

    SvaraRadera
  3. Me rakennetaan 143neliöistä taloa. Se on se neliömäärä, joka oli meille rahallisesti järkevä tällä hetkellä. Kyllä näissä rakennusasioissa raha ratkaisee aika paljon ja on hyvä jättää budjettiin pieni joustovara. Rakentaminen on mielenkiintoista puuhaa. Itse olen sitä mieltä, että meille tulee juuri hyvän kokoinen talo meidän tarpeisiin. Aivan sama, vaikka tien toisella puolella rakennetaan 280 neliön kivilinnaa. Meidän koti tulee olemaan täydellinen meille.

    SvaraRadera

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3