lördag 10 september 2016

Tässäkö se olisi, meidän koti?

Heippahei!

Täällä lauantaiaamu alkoi jo arkeen totuttuun 6:15 aikaan, mutta sinnittelin vuoteessa aina 7:15 asti, jolloin annoin heippa-suukon miehelle joka lähti töihin ja itse suuntasin Rontin kanssa aamukävelylle. Viikonlopuille tyypilliseen tapaan käveltiin pidempi 30 min lenkki ja annoin neidin juoksennella metsäpolulla vapaana, väistelin hänen monen metrin pituisia keppejään ja fiilistelin syysaamua: nousevaa aurinkoa, raikasta ja kosteahko ilmaa sekä viileyttä. Vaikka kaipaan kesän lämpöä jo nyt (byääh! Ensi kesään on vielä piiiitkä aika), nautin suunnattomasti syksyn raikkaudesta ja siitä, miten lämpötila vielä jaksaa päivällä nousta n 18 asteeseen, jolloin voi pukeutua t-paitaan tai toppiin eli osittain kesävaatteisiin, ja kaikkein eniten siitä, miten luonto pukeutuu oranssi-keltaiseen ruskapukuunsa ja loistaa kirkkaana. Mikä harmittaa syksyssä on se, että pimeä laskeutuu huomattavasti aiemmin ja iltalenkille saa jo pukea takin ylleen, mutta toisaalta - mikäs siinä, kun on niin kivat ulkoiluvaatteet, että niitä on oikein kesähelteillä kaivannut kun on joutunut jättämään ne kaappiin pölyttymään :D

Mutta takaisin otsikkoon ja eiliseen. Kävin eilen lyhennetyn työpäivän jälkeen Rontin kanssa lenkillä ennenkuin suuntasimme miehen kanssa Vantaalle Sievitalon edustajan juttusille piirtelemään ja suunnittelemaan meille taloa - tulevaa kotia. Autossa istuessamme vielä totesin, että mielestäni tämä suunnittelukäynti on ehkä vielä hieman liioiteltu, koska tontillemme ei ole vielä edes myönnetty poikkeamislupaa. Mutta eihän tuollainen suunnittelukäynti vielä mitään kiveen hakkaa tai sinetöi ja menimme siis ennemminkin katsomaan ja kartoittamaan, mitä haaveidemme talo maksaisi ja mihin budjettimme riittäisi. Sievitaloon ja edustajaan tutustuimme aiemmin kesällä kun kävimme katsomassa talonäyttelyä ja jonka talomalliin tykästyimme kovin.





Tapaaminen alkoi sillä, että kerroimme mikä talomalli on se, joka on meille (talokirjan mukaan) mieluisin ja millaisia mahdollisia muutoksia olimme suunnitelleet tekevämme. Edustaja kirjasi paperille m.m. sähkökiukaan vaihdon puukiukaaseen, yhden väliseinän poistoa sekä terassin laajennuksen. Siinä kahvia hörppiessämme kävimme sitten seuraavaksi läpi eri lämmitysvaihtoehtoja, eristeitä, millaisia kodinkoneita sekä erilaisia seinämateriaaleja Sievitalo tarjoaisi ja millaisia lisäkustannuksia tai alennuksia toivomamme muutokset mahdollisesti toisivat mukanaan.

Kun kaikki aina kaivuutöistä perustuksien suojauksista ja eristyksistä kattolyhtyihin asti oli saatu paperille, lateli edustaja toiveemme suunnitteluohjelmaan, joka laski sentin tarkkuudella mitä unelmiemme talo tulisi maksamaan (poissulkien m.m vastaavan rakennusmestarin, kaivuuu- sekä sähktyöt, jotka ynnätään loppusummaan). Summan kuullessamme mies totesi ääneen "..siis toiko olisi loppusumma? Kaikesta?" ja katsahdimme toisiimme. Itselleni tyypilliseen hölmöön tapaani tokaisin ääneen että "hei heitetäänkö yläfemmat?" miehelle ja hymyilin kuin Naantalin aurinko: hinta ei ollut lainkaan niin paha kuin mitä olimme kuvitelleet, vaan päinvastoin - 6-lukuisesta numerostaan huolimatta - jopa positiivisen matala. Hitto! Meillähän on varaa tähän!

Taloa rakentaessa MIKÄÄN ei ole halpaa ja mitä enemmän muutoksia valmiiseen kohteeseen esitimme haluavamme, sitä korkeammaksi pelkäsin hinnan nousevan. Näin osittain kävi, mutta korotukset eivät olleet mitenkään huimia ja esimerkiksi lisäämälllä ikkunoihin 20 cm korkeutta hinta nousi n 300 euroa (mikä on aivan naurettava summa kokonaisbudjettia ajatellen), mutta olohuone muuttuisi huomattavasti valoisammaksi ja arvokkaamman näköiseksi. Täytyy myös muistaa, että rakennuskustannukset ovat kertaluontoiset - sitten sitä taloa täytyy vielä olla varaa huoltaa ja ylläpitääkin, jonka vuoksi budjettia ei kannata laskelmoida aivan piripintaan. Itselleni on myös tärkeää, että meillä on varaa elää normaalia elämää vaikka talo rakennettaisiinkin. Toki kalliit käsilaukut ja muut ylimääräiset ostokset saavat ja voivat jäädä vähemmälle, mutta rahaa kahden auton kustannuksiin, kerran pari kuussa ulkonasyömiseen sekä normaaliin kotielämään täytyy jäädä. Matkustamiseen emme tähänkään asti ole laittaneet rahojamme, joten siitä emme joudu luopumaan, ja se on aika huomattava menoerä (tai no riippuu mihin rahansa haluaa laittaa: joku panostaa laadukkaampaan ruokaan, toinen matkustamiseen ja syö halvemmalla ja kolmas panostaa laukkuun) jos sitä olisi tottunut tekemään säännöllisesti.



Yhteensä 3 tuntia vietimme Vantaalla taloa suunnitellen ja kotiin päästyämme oli jo ilta. Mies oli ihana ja tarttui imuriin minun viedessä Ronjaa iltapissalle. Juttelin siinä samalla äidin kanssa puhelimessa ja mietiskeltiin, koska nykyinen asunto kannattaisi laittaa myyntiin. Kahden asunnon väliin emme mistään hinnasta halua tai voi jäädä ja asuntolainamme suuruus tulee olemaan aika suurelta osin kiinni siitä, että saamme tämän myytyä. Onko kellään fiksuja neuvoja siitä miten ja koska kämppä kannattaa laittaa myyntiin ja kannattaako käyttää välittäjää tai ei?

Iltapalaa syödessämme puheenaiheet pyörivät pitkälti talon ympärillä ja olimme molemmat miehen kanssa aivan äimän käkenä siitä, miten mieluisaan lopputulokseen olimme Vantaalla päätyneet: haaveet ja budjetti kun kohtasivat!

Tällä hetkellä olo on jotenkin sekava, mutta onnellinen: unelmien talo - ja koti - onkin ihan realistinen haave, jota vastaan seuraavaksi kuljemme. Odotamme poikkeamisluvan saapuvan viimeistään vuoden vaihteeseen mennessä ja sitten voimme alkaa suunnittelemaan seuraavaa siirtoa. Byrokratiaa, papereita, vääntämistä ja takuuvarmasti kyyneleitäkin tulee vielä olemaan talon ja meidän välissä mutta kuten edustajalle eilen totesin, on minulla aika turvallinen olo: me todella voimme saavuttaa sen, mistä unelmoimme, emmekä joudu luopumaan mistään.

2 kommentarer:

  1. Joko olette käyneet pankissa juttelemassa? Lainansaantiehdot ovat melko tiukat nykyisin ja monet pankin lähes vaativat vakivirkaa ennenkuin lainaa myöntävät...

    SvaraRadera
  2. Itse hoitoalalla ja mies paperihommissa+opiskelua sivulla, silti meille lähes kaikki pankit antoivat punaista väriä. Ainoastaan yksi suostui ja silloinkin piti panttailla ja pyytää nimiä paperiin.

    Tonttien hinnat ovat korkeat+itse talon rakentaminen. Laina ei myöskään voi siirtää tulevaisuuteen vaan 25v jälkeen koko summa pitää olla poismaksettu.

    SvaraRadera

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3