Preparing and swearing, at least a bit

Här sitter jag och tankar. Och svär och sänder små förbannelser över mig själv. Åtminstone litet.

Om ett par timmar avfyras startskottet för årets Helsinki City Run (klik!) där jag skall starta. Men varför förbannelsen då? Jag har ju avklarat ett halvmaraton redan en gång under mitt liv, så varför stressen och svordomarna?

Jo, på vappen råkade jag visst tappa balansen en aning och plågas nu av smärta med varierande intensitet i vänster sida vid revbenen. Jag dansade visst hela natten lång på vappen och var rädd om fötterna för att jag inte skulle skada dem och där med hindras från att delta, men jag tänkte visst inte på att jag borde ha haft en hela-kroppen-skyddande-sumobrottardräkt på mig?

pic from Google

Skit den som ger sig, skulle Famo ha sagt. Så här tankar jag ljust bröd (vilket jag aldrig äter i vanliga fall, men det borde smälta bra i magen och ge rikligt med energi tackvare kolhydraterna), ibuprofen och smörjer in mig med IcePower-gel. Jag tänker åtminstone försöka, oberoende vad resultatet sedan blir.

Noniin, terveisiä vaan keittiönpöydän äärestä - täällä on tankkaus menossa. Samoin pienimuotoinen manailu ja itseni kiroaminen maan tasolle. Välillä oikein hävettää itseni puolesta.

Parin tunnin päästä ensimmäinen juoksuryhmä rynnistää käyntiin tämän vuotisen Helsinki City Run:in ja sinne minunkin olisi tarkoitus mennä. MUTTA. Vappuna onnistuin tuntemattomasta syystä vähän kaatuilemaan tasapaino-ongelmien takia ja sen seurauksena sain jonkin minkälie vamman vasempaan kylkeen, kylkiluihin tarkennettuna. Koko vappuyö meni siis baarissa villisti tanssiessa ja muistin kyllä varoa jalkojani, jotten teloisi niitä juoksemista ajatellen. Olisi pitänyt älytä että minun karmallani olisi kannattanut samantien sonnustautua koko vartaloa suojaavaan sumopainijan pukuun. Ensi vuonna se siis..

Hevillä ei luovuteta, olisi rakas edesmennyt isoäitini sanonut tässä tilanteessa. Sanonta päässäni (kirosanojen lisäksi) istun nyt tässä tankkailemassa hiilareita valkoisesta paahtoleivästä (mitä en koskaan ikinä syö, mutta toivon sen sulavan nopsaan ja antavan energiaa askellukseen), ibuprofeenia ja voitelen koko kroppani jää-salvalla.

Yrittää aion ainakin - lopputuloksesta viis!