torsdag 6 mars 2014

..because I'm happy

Heippahei! Mitä kuuluu?

Oman elämäni Batman by Zoe Karssen
Bloggailutahtini on viime aikoina hidastunut entisestään ja huomaan miten postaustahti hidastui liki heti kun T asteli elämääni ja aloin hänen Facebookvaimokseen. Toisaalta muutto Porvooseen, säännölliset työajat sekä suht. runsas ja aikaavievä urheiluharrastus tuntuu syövän kaiken aikani ja kun noiden lisäksi pitäisi vielä ehtiä pyykätä, tiskata, siivota ja nukkuakin, tuntuu aika yksinkertaisesti loppuvan kesken. Toisaalta voi myös olla, että olen vihdoin (!) tajunnut, ettei postauksia kannata vääntää joka päivä ja pahvinmaku suussa "keksiä" kirjoittamista. Nykyään postaan silloin kun jokin mielestäni julkaisun arvoinen aihe pompsahtaa mieleen. Blogi toimi ennen päiväkirjana, mutta myös yhtenä parhaista ystävistäni, jolle kävin kertomassa tunteistani ja ajatuksistani kun olin yksinäien; aina kun ei sitä oikeata ystävää ollut saatavilla tai lähettyvillä. Elämäni tuntuu nykyään liki "täydeltä" (kuulostaisi paremmalta käyttää englannin complete-sanaa, mutta yritetäänpäs pysytellä yhdessä kielessä) ja palaset tuntuvat tippuneen paikalleen: on perhe, on ystäviä, on poikaystävä, on hyvä työpaikka, kaunis koti ja selkäongelmaan tuntuu vihdoin löytyneen syy ja siihen etsitään nyt kuumeisesti ratkaisua. Asenteeni elämään tuntuu jotenkin muuttunen todella paljon kuluneen puolen vuoden aikana ja huomaan, miten olen alkanut arvostamaan omaa terveyttäni yhä enemmän. Enää kroppa ei ole pelkkä piinattava osa, vaan pikemminkin arvostettava osa minua, eikä sitä sovi kohdella kaltoin, vaan sitä on kohdeltava hyvin ja nätisti.

Mitkä silmäpussit? Silmänympärysvoide ei ehkä ois pahitteksi.. Suosituksia?
Tästä päästään aasinsiltaa pitkin kahteen tällä hetkellä kovasti hehkuttamisen arvoiseen uutiseen:

a) ravintola Pokhara Porvoon keskustassa: jumalaisen hyvää nepalilaista ruokaa, ihastuttava kokki ja tarjoilija sekä hyvä ja nopsa palvelu, hinta-laatu-suhteeltaan hyvä ja vain kivenheiton päässä kotoani. Kyllä - tänne eksyn pian uudestaan! ;)

b) PT. Noniin, vihdoin minultakin löytyy tälläinen. Palkkasin entisen luokkatoverini tsekkaamaan tekniikkani salilla, sekä urheilumääräni ja teki minulle sotasuunnitelman. Saliohjelma muuttui kerta heitolla ja noudatan nykyään 3-jakoista ohjelmaa jossa teen 4 sarjaa jokaista ja pyrin lisäämään painoja jokaisella sarjalla, lenkkeilen maks. 2 kertaa viikossa ja pidän mielellään 2 lepopäivää, jotta ehdin palautua. Lepopäivinä saan käydä hissukseen kävelemässä, mutta niistä täytyy pitää kiinni. Uuden ohjelman saatuani huomasin huokaavani helpotuksesta: onpa turvallinen olo kun joku tuntuu valvovan treenaamistani. Myönnän, että treenaamiseni viime aikoina muuttui aikamoiseksi vastentahtoiseksi puurtamiseksi ja pakkopullaksi ja harrastin sitä (osittain) pakosta - en hyvän olon saavuttamiseksi. Nyt kun saan ihan "luvalla" höllätä pari kertaa tuntuu salille meno paljon kivemmalta ja aikaa tuntuu vihdoin löytyvän muuhunkin kuin pelkkään salille iltaisin pyörimiseen. Tuloksia pyrin pikkuhiljaa saavuttamaan hyvää tekniikkaa noudattaen ja tavoitteinani ovat siis vahvempi keskivartalo, parempi kehonhallinta ja pyöreämmät muodot.

c) puhelinlankaponnarit 3kpl puhelinlangan näköisiä ponnareita hintaan 5,90e. Eivät tapa tai katko hiuksia, ovat toki hölmön näköisiä mutta saavat hiirenhäntäponnarinkin runsaamman näköisiksi ja mahdollistavat ponnaripäivät astetta useammin (mikäli sattuu olemaan huono tukkapäivä useammin siis..)




Tänään ohjelmassa lukee sali, mutta koska heräsin äly-aikaisin aamulla ja olo on nuutunut ja tiedän, etten jaksaa painaa sata lasissa salilla, siirrän saleilun huomiseksi ja lähden kävelylle. Selkä on edelleen väsynyt maanantaisen maastavedon jälkeen ja aion antaa lihasten nyt levätä ja palautua liikkumalla kävellen - juosta ehdin viikonloppunakin!

Mitä siellä puolen ruutua kuuluu? 



Hej guys - läget?
Jestas så långa bloggpauserna på sistone har blivit; jag har helt enkelt inte tid längre! Förr - speciellt innan jag flyttade till Borgå - fyllde bloggen ett tomrum inom mig, då jag inte hade någon att anförtro mig åt och vägrade gråta över att jag kände mig ensam åt dem som satt här i hemmatrakterna. Speciellt efter att T stegade in i mitt liv känns mitt liv liksom komplett: jag har familj, vänner, en pojkvän, bra arbetsplats som jag trivs på, samt hälsan (så gott som i behåll - lösningen till mina ryggproblem verkar småningom hittas, liksom också lösningar till dem!). Mitt enda problem är tiden, som inte verkar räcka till då jag utöver de tidigare nämnda skall hinna med vardagliga sysslor som disk, byk och sova. Suck. Eller så prioriterar jag helt enkelt annorlunda än tidigare?
Whatever vill jag nu (på tal om träden) berätta om två grejer som förgyller mitt liv:
a) restaurang Pokhara i Borgå centrum: underbar nepalesisk mat, otroligt hjärtlig, god och snabb service samt valuta för pengarna. Åjah - skulle jag täckas, skulle jag slicka av tallriken hos dem bara för att få i mig även de sista dropparna av såserna ;)
b) PT. Yep, nu har ÄVEN jag en egen PT. Förra veckan hade vi en första träff med min f.d. klasskamrat som skolat sig till PT. Hon fixade ett nytt träningsprogram åt mig, samt kollade igenom min teknik. Nu tränar jag 3 ggr i veckan på gymmet, springer max 2 ggr samt skall sträva till 2 vilodagar. Det känns så otroligt skönt och liksom avkopplande att en utomstående håller i trådarna för mitt tränande och både piskar på, men också påminner och "ger lov till" vila. Mitt mål är nu en starkare "mellankropp", bättre hållning och rundare former.
c) telefonsladdshårsnoddar. Hårsoddar som ser ut som en gammaldags telefonsladd, skadar inte håret, får även den tunnaste råttsvans-ponnysvansen att se tjockare ut och tillåter en ponnysvans-dag oftare än hittills (ifall man råkar vakna med bad hair-day är ponnysvans ofta lösningen..)
Idag står det "gym" på schemat, men eftersom jag vaknade löjligt tidigt och känner mig aningen hängig och vet att jag inte kan ge gärdet till max. på gymmet tänker jag gå ut och promenera i stället. Ryggen är fortfarande trött efter måndagens MaVe, liksom också benen, varför jag tänker unna dem en rask promenad framom jogging, vilket min PT sa är allt annat än avkopplande för benmusklerna, trots att man joggar lugnt Woops.. Tydligen kan även en gammal hund lära sig sitta ;)
Hur mås det på andra sidan rutan?

4 kommentarer:

  1. Olipas ihana kuulumispostaus. Kiva kuulla, että tasapainoisuutta on löytynyt myös tuohon urheiluun, ja kuulostaa erityisen kivalta tuo sun PT. :) Tännekin väsymyksen keskelle oikein hyviä hetkiä, urheilua ja matkasuunnitelmia:)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Juu tyytyväinen olen ainakin tähän mennessä ollut :) Täälläkin on kovin reissuhimoja, mutta reissaaminen taitaa rajoittua Tukholman risteilyyn kun syksyllä siintää suunnitelmissa kaukomaan matka.. :)

      Radera
  2. Hyvältä ja tasapainoiselta kuulostaa PT:n laatima ohjelma. Käytkö nyt siis salilla kolmesti viikossa?

    SvaraRadera
    Svar
    1. Käyn juu kolmasti viikossa, 2 lepopäivää ja 1-2 lenkkipäivää :)

      Radera

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3