Ei Mignon-muna tapa, ei pipariämpäriin huku

Olen jo aiemmin kertonut, etten herkuttele juuri koskaan keskellä viikkoa, koska olen päättänyt että karkkipäivää vietetään viikonloppuisin. Välillä päätökseni harmittaa minua, koska en aina osaa sanoa, kieltäydynkö esim. kokouspullista torstaisin tavan vaiko periaatteen vuoksi. Aiemmin syksyllä kävin pariin otteeseen juttelemassa psykologin kanssa m.m. tästä ja hän totesi, että on ok kieltäytyä herkuista - mutta siitä ei saa tulla n.s. big dealia, eli jos pullaa todella tekee mieli, täytyy se pystyä sallimaan itselleen tuntematta morkkista. Jos kieli pitkänä kieltäytyy tuoreesta pullasta tiistaina ja sitten harmittelee loppuviikon, on päätös ollut väärä. Jos taas nappaa pullan, mutta harmittelee loppuviikon, on sekin päätös ollut väärä. Rajanveto on (yllättävän) hankalaa, mutta päämääränä on se, että pullaa syö hyvillä mielin jos sitä tekee mieli. Pullan syömisen pitäisi tuntua kuin hampaiden harjaukselta (okei, paitsi että sitä ei sovi ihan joka päivä tehdä - vieläpä kaksi kertaa!): arkipäiväiseltä jutulta, joka luo hyvän fiiliksen sitä tehdessä, sekä sen jälkeen.

Ravitsemuksesta puhuttaessa pyrin noudattamaan Patrik Borgin (sekä monen muun, mutta hän nyt tuli ekana mieleen) aatoksia: kaikkea saa syödä kohtuudella ja herkuttelukin on osa elämää: jos 80% syö perusterveellisesti, voi hyvillä mielin 20% syödä hieman rennommin eikä täysin lautasmallin mukaan. Lautasmallia noudatan säntillisesti, eikä se tuota minulle päänvaivaa lainkaan, koska rakastan terveellistä ruokaa, vähärasvaista lihaa ja kasviksia, sekä ruisleipää (ja juustoja..). Olen onnellinen siitä, että joka ikinen ruokailuhetkeni itseasiassa tällä hetkellä on minulle nautinto ja voin täyttää lautaseni makunystyröilleni maistuvilla herkuille (eli kasviksilla yms) ja täyttää masuni niillä. Tilaa suklaalle, sipseille tai kekseille ei jää, eikä minulla ole tarvettakaan jättää niille tilaa, koska makuaistini on tottunut perus-Matti Meikäläisen makuaistiin verraten vähä-sokerisempaan. Ruokailutapojani ja -himojani jaksetaan vähän väliä ihmetellä, mutta olen jo (onneksi) pystynyt viittaamaan niihin villaisella: ihmetelkööt ihmiset sitten, jos eivät parempaakaan tekemistä keksi. Olen onnellinen, että arkinen ruisleipä Oivariinilla, Oltermanni 17%-juustolla ja salaatinlehdillä kutkuttelee makunystyröitäni ja saa masuni hyräilemään kissan lailla, kun moni muu kokee vastaavaa huomattavasti epäterveellisemmällä, usein rasvaisemmalla ja sokerisemmalla herkulla - kuten suklaalla tai leivoksilla - herkutellessaan.

kuva google kuvahaku

 Ongelmakseni osuu (onneksi ei kovinkaan usein) se, etten sitten päätöksestäni herkutella VAIN viikonloppuisin, pysty sallimaan itselleni esim. kokouspullaa torstaisin vaikka mieli tekisi. Herkkuhimot menevät - kuten kaikki jotka ovat edes joskus selailleet naistenlehtiä tietävät - ohi jo parissa minuutissa, enkä näin ollen heti ensimmäisestä päähänpistoksesta napata sokerihuuruista keksiä nähdessäni ota sitä, vaan odotan hetken. Himo laantuu usein jo parissa minuutissa ja voin jälkeenpäin todeta, että huh, onneksi en ottanutkaan konvehtia koska nyt ei enää tekisi mieli ja kyllä minua harmittaisi, jos olisinkin ottanut sellaisen ja jo parin minuutin jälkeen todennut, etten sitä tarvinnutkaan. Got the point? Hankalaa selittää :D Mutta siis ongelmani on se, että välillä tekisi mieli olla ns "normaali" ja vain ottaa se hemmetin keksi jo ensimmäisestä päähänpistoksesta, vaikka tiedän että hetken päästä himo laantuu - mutta tuntematta sitä hemmetin morkkista jälkeenpäin. En tiedä tunnenko morkkista enemmän siitä, että otan namia vaikka tiedän että se on pelkkä päähänpistos vaiko siitä, etten tosiaan voi vain noudattaa sitä sama linjaa kuin kaikki muut ja ottaa sitä hemmetin keksiä, mussuttaa sitä hyvillä mielin ja unohtaa koko tapahtuman. No big deal. Asiantuntijoiden mukaan ei ole niin väliä pitääkö herkkupäivää (kuten minä nyt) tai jos syö esim. palasen suklaata päivässä ja herkuttelee pitkin viikkoa pieniä määriä. Pääasia on se, ettei huono omatunto soimaa herkuttelun jälkeen, eivätkä päivät kulu ruokaa ja herkkuja miettien.

Miten sinä suhtaudut herkutteluun arkisin? Pidätkö karkkipäivää vai herkutteletko tasaisesti pitkin viikkoa? Aihe on ajankohtainen näin joulun alla ja varmasti monella mielessä.

*ajastettu postaus