#mäolentässä

Törmäsin Facebookissa tuppisuiden pariskuntien pelastavaan kamppikseen #mäolentässä . Kampanjan idea on se, että pariskunnat (tai vain toinen osapuoli) kirjoittaa kamppiksen seinälle oman tarinansa, sekä liittää siihen kuvan pariskunnasta.

Harmittelen aika ajoin, että olen tälläinen tuppisuu enkä lainkaan yltiöromanttinen (kuten naiset kai yleensä ovat?) - päinvastoin meidän huushollissa mies on se, joka änkeää kainaloon ja pusuttelee :D Olen aiemmissa suhteissani luullut olevani todellinen romantikko (vaadinhan minäkin pusuja aamulla, illalla ja aina ennen jonnekin lähtöä! Ja saatan minäkin samalle sohvalle istahtaa illalla.. Ja ottaa toista kädestä ennen nukahtamista), mutta saanut tässä nykyisessäni huomata, että ehkäpä ne entiset miehet eivät ole olleet LAINKAAN romanttisia ja ne pienet eleet, joita olen tehnyt, ovat olleet omassa mittakaavassamme sitten hurjia, koska nykyään suorastaan häkellyn kun mies työntää nenän kainalooni ja änkeää syliin. Tunnen itseni teinipojaksi ajoittain kun en tiedä miten päin noissa tilanteissa olla, mutta mies on vakuuttanut, ettei hän pistä pahakseen vaikken niin läheisyydenkipeä olekaan - hän tulee lähelle, kun siltä tuntuu :D

Suosittelen tutustumaan toisten parien stooreihin lukemalla kamppiksen seinää (suora linkki tässä), varaamaan kaveriksi nenäliinapaketin ja varautumaan ällöromanttisiin tuntemuksiin. Kaltaiselleni tunnejuntille #mäolentässä tarjosi oivan tilaisuuden tunnustaa rakkautensa ja toivoa, että mies tietää ja tajuaa miten tärkeä hän minulle on, vaikkei koko kirjoitusta koskaan näkisikään.

Millainen romantikko-jako teidän suhteessanne on? :)