Huomenta

Huomenta ja hiphei-perjantai!

Päässäni on pyörinyt miljoona ajatusta aina erinäisistä postausideoista (hankala maha ja ruokavalio, perus-kuulumiset, mitkä kengät hankkisin kevääksi, lemppari-reseptejä..) mutten tiedä saisinko jokaisesta luotua kunnon postausta. Mietin asiaa itse asiassa Ronjan kanssa äsken kävellessäni ulkona ja totesin itsekseni, että kuulun siihen kategoriaan, joka tykkää kirjoittaa hieman pidempiä postauksia silläkin riskillä, että aiheita on niin monta, että sillisalaatti on taattu, kuin kirjoittaa hyvin lyhyitä "ostin uuden mukin" tai "hihii, kivaa perjantaita kaikille! Mitä aiot tehdä viikonloppuna? Pus"-tyyppisiä tekstejä. Kukin tavallaan, mutta omaan makuuni sujahtaa parhaiten postaus, jonka jaksaa lukea läpi (tässäkin aiheella on väliä: syvällisemmästä pohdiskelusta voi kevyesti kirjoittaa pidempääkin tekstiä kun taas mukiostoksista harvoin saa luotua oikeasti kiinnostavaa tekstiä paria lausetta pidempään) ja jossa on jonkin verran kuvia. Sopivasti kaikkea - se on minusta hyvä ja kultainen keskitie :)

Pitäydytään kuulumisissa: vietimme Ronjan kanssa eilisen kaksistaan miehen ollessa 24h töissä ja mietin moneen otteeseen vatsatautini ja polveni kanssa, että miten tästä tullaan selviämään. En edelleenkään ole varma johtuvatko vatsaongelmani uusista lääkkeistä vai olenko saanut jonkun tartunnan, mutta voitte vain kuvitella miten avuttomalta tuntuu kun käyt vessassa 20. kertaa päivän aikana, mikään ei pysy sisälläsi ja iso koirakin pitäisi ulkoiluttaa. Toki vanhemmille voisi hätätapauksessa soittaa, mutta halusin pärjätä itsekseni ja vein Ronjan läheiseen koirapuistoon päivällä juoksemaan ja purkamaan energiaa, jolloin minun ei tarvinnut liikkua itse kovin paljoa - mitä nyt keppejä heittelin. Iltaa kohden olo vihdoin helpotti ja vatsa rauhoittui niin, että uskaltauduin uudestaan ulos ja kävelimmekin sitten Ronjan kanssa ihan hyvävointisina lähes tunnin. Polvi tuntui ihan hyvältä, vaikka koko vasen jalka aika tönkkö lähes 2 viikon levon jälkeen onkin, mutta kotiin päästyämme se muistutti kyllä aika lailla jalkapalloa - huhheijaa sitä turvotusta! Loppuilta menikin TV:tä katsellessa ja suosittelen ehdottomasti katsomaan Mertaranta ja legendat-ohjelmaa. Eilisessä osassa kunkun paikkaa piti Jani Sievinen ja voi että, miten tunnelmallinen ja ihana kuva ainakin minulle katsojana tuli koko urheilija legenda-kööristä. Julkisuudessa he ovat urheilijoita, mutta näin keskenään jutustellessaan ja diipimpiä asioita pohtiessaan he olivat - ylläri - ihan tavallisia, haavoittuvaisia ihmisiä. Ohjelman jälkeen tuli sellainen olo, etten kuuna päivänä lähtisi julkisuuteen; se paineen määrä mikä heihin koostuu vapaa-ajallaankin, jolloin he ovat niitä "normaaleja ihmisiä" esimerkiksi kauppareissuillaan, on suorastaan kuvottava. Respect guys! että kestätte median ja fanien pyöritystä.

Aamulla heräsin jo ennen kuutta, harmittelin hetken etten nukkunut pidempään, mutta päätin nousta. Ensi viikolla minun olisi tarkoitus palata töihin kinttuni kanssa, joten aikaisiin herätyksiin on hyvä tottua taas. Toisaalta olen todennut, että jos herätessä on pirteä olo - ajankohdasta viis - kannattaa lähes aina nousta, koska jos sänkyyn jää lorvimaan on usein väsyneempi koko loppupäivän.
Eli kellon näyttäessä nyt vähän 8 olen jo käynyt koiran kanssa ulkona, valmistanut aamupalaa molemmille, syönyt oman osuuteni kaikessa rauhassa aamulehteä selaillen ja todennut, että vatsatauti jatkuu. Onnekseni tästä hoitsutalouden kaapeista löytyy ties mitä droppia, joten otin äsken pari maitohappobakteeria, josko ne saisivat vatsan rauhoittumaan.

Sellaisia kuulumisia tähän mennessä päivää. Taidan jatkaa kevätkenkien suunnittelua ja metsästystä ja toivoa, että vatsan hurina loppuisi pian. Tänään olisi vielä yksi pakollinen menokin tiedossa, eikä kotoa lähteminen kovasti kiinnostaisi tässä olotilassa.

Näistä huolimatta kivaa perjantaita! Jos jollain on vielä mielessä jotain kysymyksiä, niin kysymyspostaus on auki vielä tänään :)