Olen miettinyt minkälaisia postauksia tekisin, mutten ole päässyt puusta pitkälle. Vaikka blogia kirjoitetaan usein itseä varten, on mielestäni päivän selvää, että kirjoittaja enemmän kuin mielellään ottaa huomioon myös lukijoiden toiveet. Suosituimpien blogien yhtälö on loppujen lopuksi aika selkeä: mitä enemmän lukijoita kiinnostavia postauksia, sitä enemmän lukijoita ja kommentteja (ehkä, kommentoinnista kyllä nykypäivänä kilpaillaan kun blogeja on niin paljon, etteivät ihmiset kerkeä/jaksa kommentoida jokaista lukemaansa postausta samoissa määrin kuin vielä pari vuotta sitten kun blogeja ei ollut näin paljoa) ja sitä enemmän innostusta jatkaa kirjoittamista bloggaajan osalta.
 |
| Vaikka myönnettävä on, että tykkään kyllä katsella muiden ruokakuvia koska niistä saa inspiraatiota omiin ruokailuihin :D |
Mietin minkälaisista postauksista pidän kaikkein eniten itse ja tajusin, että juuri sellaisiahan minun kuuluisi itsekin kirjoittaa. En halua kategorisoida itseäni tai blogiani esimerkiksi muoti- tai treeniblogiksi, vaan haluan pitää blogini omanlaisena lifestyle-blogina - eräänlaisena päiväkirjana ja muistiona omasta elämästäni. Juuri tämän tyylisiä maanläheisiä, jopa arkisia blogeja seuraan tänä päivänä kaikkein eniten koska ne tuntuvat helpoiten lähestyttäviltä ja muistuttavat minua itseäni eniten. Siinä missä aikaisemmin tykkäsin lukea ihmisten treenisuorituksista tai ostoksista, luen mieluiten nyt ihan arkisista päivän kuulumisista. Välillä on kivempaa lukea diipimpää juttua ja pohdiskelua, mutta pelkästään pitkiä pohdintoja sisältäviä kuvattomia/vähän kuvia sisältäviä blogeja en jaksa lukea. Blogien alkuperä olla arjen pakopaikka, jonne voi karata sateen kastelemia kenkiä, stressaavaa työpäivää, kaverin tai partnerin kanssa väittelyä - kaikkea sitä, joka arjessa on karua faktaa joskus jokaisen kohdalla, ja jota ilman jokainen pärjäisi enemmän kuin hyvin. Joskus sen loskan vain on tiputtava niskaan ja jos sitä voi jotenkin pakoilla edes hetken jotenkin - oli se miten turhamaista tahansa verrattuna nälänhätään ja sotiin, voi se ainakin minun kohdallani olla päivän pelastaja.
Huomaan, että yritän bloggaamisen suhteen ylisuorittaa ja olla jotain enemmän kuin olen; kirjoittaa jotain pohdiskelevampaa kuin mihin oikeastaan pystyn. Kieli takkuilee, sanat kangeltelevat ja tekstin muodostaminen on hankalaa kun yrittää selittää jotain sellaista, mitä ei ole ajatellut täysin loppuun asti. Toisaalta toisinaan sormet suorastaan lennähtelevät näppiksellä ja kirjoituksen lopetettuaan sitä voi havahtua omaan lähes huohottavaan hengitykseen ja tuntea ylpeyttä omista kirjoitustaidoistaan oikolukiessaan tekstiään: hitto, kirjoitinko minä tosiaan tämän? Ihan itse?
En liioin vähättele enkä nosta itseäni korkeuksiin kirjoittajana, mutta myönnän, että näitä syvällisimpiä järkevän tuntuisia postauksia tulee aika harvoin tehtyä :D Haha, ei mun kapasiteettini vain riitä kokoaikaisen järkevään ajatteluun ;) Mutta hittoako siinä, miksi yrittää olla ja esittää jotain hienompaa ja parempaa kuin on? Tykkäänhän itsekin eniten lukea arkisia postauksia, joissa ihmiset kertovat arkensa tapahtumista ja tekemisistä. Liian täydellisen elämän esittäminen ei iske minuun, koska en usko satuihin enkä kiiltokuviin - en Instassa enkä blogeissa. Minuun iskee arjen haasteet ja pienet ilonaiheet. Toki minunkin lukulistaltani löytyy niitä fancympiä muotiblogeja, joissa bloggaaja elättää itsensä bloggaamisella, palkkaa oikean valokuvaajaan ottamaan kuvansa ja kertoo mitä hienoimmista laukuistaan ja PR-tilaisuuksistaan. Se on sellaista jet set-tyyppistä elämää, jota luen ja katselen mielelläni ikäänkuin hömppää rakkausromaania, mutten voidakseni samaistua heihin; siihen heidän elämänsä on liian hienoa. Tykkään pienestä rosoisuudesta, joka muistuttaa, että tekstien takana on kaltaiseni, tavallinen ihminen. Blogeja on paljon erilaisia, enkä koe, että suurimpien ja suosituimpien - ylipäätään kaikkien - tarvitse kertoa "liikaa" arjestaan koska se ei sovi heidän bloginsa tyyliin ja voi jopa vaarantaa heidän yksityisyytensä. Nykypäivänähän bloggaajat ovat jopa Suomessa tietynlaisia julkkiksia, joiden täytyy (saada) suojella yksityiselämäänsä.
Millaisia postauksia sinä mieluiten luet - minun tai muiden blogeissa?
Ihan arkiset blogit on mun mieleeni. Joskus on kiva lukea meikkivinkkejä ynnä muuta hömppää, mutta jos blogi on täytetty niillä niin ei kiitos.
SvaraRaderaIhana, ihan samoilla mennään :) Mä tykkään lukea vanhaan tapaan ostosjuttuja ja vanhoja kunnon testaa-postauksia, joissa kirjoittaja esittelee tuotteen. En edes kehtaa miettiä kuinka monta tavaraa olen ostanut (pienenkin) blogien suositteluiden perusteella! :D Liian silotellut pinnat eivät innosta meikäläistä: ei meikeissä eikä elämissä ;)
RaderaPaljon oon viimeisen vuoden aikana miettiny samoja juttuja. Jotenkin sitä miettii ja harmittelee oman blogin "kämäisyyttä", vaikka itse tykkään kaikista eniten tavallisten ihmisten maanläheisistä ja helposti lähestyttävistä blogeista.
SvaraRaderaJotenkin työelämään siirtymisen ja pienempään kaupunkiin muuton myötä olen ajatunut myös vähän lukkoon sen suhteen, millainen blogin haluaisin olevan ja mitä se on. Lifestyle kaikkine höpötyksineen on sitä ominta hommaa, mutta jotenkin se yksityisyyden suoja ja tosielämän roolit (mm. opettaja) kummittelee liiaksikin. On hankala antaa itsestään, vaikka sehän se näissä blogeissa kaiken ydin onkin! :D Noh kyllä se tasapaino löytyy, kunhan on taas aikaa palata blogin ääreen. Tällä hetkellä kaikki aika menee vielä kevään hömpötysten ja uusien tulevaisuuden tavoitteiden parissa. :')
Nou shit! Nykyään kun blogit ovat yhä ammattimaisempia, valokuvia ei todellakaan räpsitä peilin kautta kännykällä ja ihmiset jopa elättävät itsensä kirjoittamalla omasta elämästään ja yhteistyökampanjoista, käy mielessä, että kelpaakohan tämä minun pikku-pieru-arki-blogini ja käyköhän kukaan tätä lukemassa :D Haha.
RaderaItse joudun aina välillä pysähtymään hetkeksi ja miettimään, kuinka paljon voin työkuvioihin liittyvistä jutuista täällä kertoa. Välillä raja on hiuksen hieno, kerronko liikaa ja silloin olen todennut, että on parempi jättää juttua kertomatta täällä, koska joku voisi tunnistaa itsensä/potilaan/tilanteen kun niinkin pienestä paikkakunnasta on kyse. Ja muutenkin olen yrittänyt pitää työasiat aika vähäisellä osalla täällä blogissa, koska koen että haluan ajatella jotain muuta kuin töitä kun sieltä vihdoin 8h jälkeen kotiin pääsee :D Mutta koska työt vievät suuren osan ajasta ja elämästä, tulee niitä väkisinkin ajateltua vapaa-ajallakin ja toisinaan niitä ajatuksia täytyy sitten päästä purkamaan muuallakin kuin miehelle ja lenkkipolun sorakiville ;)
Sehän se. Itse kyllä pidän töihin liittyvät asiat ja ajatukset blogin ulkopuolella, mutta jotenkin se tunnistettavuus vähän häiritsee. Asiakasperheille olen eskarilaisten opettaja, enkä tiedä missä määrin haluan heidän tietävänkään muuta. :D Ja blogin pariinhan voi ja saakin ihan kuka tahansa tottakai tulla! Noh tasapainoa hakien. Kiva kun kirjottelet usein. :p
Radera