söndag 15 maj 2016

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää? Sormuskriisi - mitä jos se valitseekin väärän?

Moikkamoi ja levollista sunnuntaiaaua! Täällä on jo herätty ennen seitsemää miehen herätyskellon kilinään (huoh, vuorotyöt..) ja käyty Ronjan kanssa aamulenkillä, kauhottu aamupuuroa napaan ja siivoiltu vaatekaappeja. Olen aamuihminen henkeen ja vereen ja vaikka tänään olisikin nukuttanut vielä, nousin minäkin jo klo 7 ja päätin aloittaa päiväni ajoissa, koska tykkään touhuta rauhassa aamusta lähtien ja sitten rauhoittua iltaa kohden. Jotenkin saan aamuisin itsestäni eniten irti ja hommat hoidettua VS iltaisin jolloin alan nuupahtaa ja käyn mieluusti suihkun jälkeen nukkumaan jo ennen kymmentä :D

Käytiin eilen lauantaina aamupäivällä Porvoossa piipahtamassa kultasepän liikkeessä viemässä kellot huoltoon. Totesin heti miehelle, että hitsi täällähän myydään Kohinoorin sormuksia - vinkvink! :D Voi ei juuri kun olin päättänyt itsekseni, että jätän nyt hää- ja sormuspuheet vähemmälle (koska överit) en voinut olla mainitsematta, että juuri Kohinoorin mallistosta löytyisi parikin minulle mieluista sormusta ;) Onnistuin sitten jättämään aiheen sikseen, mutta iltapäivällä palasin aiheeseen, koska päädyin aikamoisen dilemman ääreen: kuuluuko kosintatilanteessa saada kihlasormus vai voiko kosia ilman sormusta tai n.s. väliaikaisen sormuksen kanssa ja sitten käydä yhdessä valitsemassa mieluisat sormukset? Miten teillä asia on hoitunut? Jotenkin minusta olisi kamalan romanttista jos mies kosisi THE sormuksen kanssa ja kantaisin sitten lopun elämääni sormusta, jonka juuri Hän on valinnut minulle. MUTTA. Mitä jos mies valitsisikin sormuksen, joka ei minun makuuni olisi täydellinen? Hääjärjestelyjä ajatellessa olen pohtinut, mihin haluaisin panostaa ja missä taas pihistää. Sormus ja valokuvaaja ovat asioita, joihin haluan panostaa, kun taas juhlapaikaksi kelpuutan seuratalon ja musiikiksi jopa CD-soittimen eikä ruoankaan tarvitse mitään hekumaallisen gourmeeta olla - kunhan saa erilaisia salaatteja, savulohta, paahtopaistia ja keitettyä perunaa (haha, näen edessäni miten buffapöydässä on morsiamen oma kattilallinen keitettyä perunaa kun muille tarjoillaan kermaperunaa :'D). Mekonkin haluaisin ostaa käytettynä. Sormusta kannan lopun elämääni kädessäni, katselen sitä joka ikinen päivä ja siksi minulle on todella tärkeätä, että se on minulle mieluinen. Eli mitä jos mies kosisi minulle-ei-täydellisen-sormuksen kanssa - voisinko sanoa "kyllä kiitos" kihlaukselle, mutta ilmoittaa haluavani vaihtaa sormuksen, jonka hän (toivon mukaan) on valinnut minulle rakkaudella ja huolella? Hmm.. En kyllä kehtaisi :D Mutta olisinko ikuisesti katkera miehelle, ettei hän osannut lukea ajatuksiani ja valita täydellistä jalokivikimpaletta minulle? Ehkä en - voihan se olla, että sormuksesta muodostuisi minulle täydellisin mahdollinen, koska mies olisi valinnut sen juuri minulle. Mies kyseli minulta jo reilu vuosi sitten, että minkälainen sormus olisi minun tyyliseni ja totta puhuakseni olin huuli pyöreänä ja sanoin suoraan, etten itse asiassa tiedä. Nuorempana kuvittelin haluavani kihlaksi sileän ja pyöreäreunaisen keltakultaisen sormuksen, mutta iän karttuessa makuni on muuttunut. Ja muuttuu edelleen. Miten voisin siis vaatia, että mies osaisi valita minun makuuni täydellisen sormuksen kun en itsekään ole kartalla siitä, minkälainen THE ring minulle olisi? Ah näitä elämän "suuria" dilemmoja - etenkin kun kihlautuminen ei nyt toistaiseksi ole ajankohtaista muualla kuin minun korvieni välissä :'D Aina saa haaveilla. Ainiin, luinpas tuolta eräältä foorumilta, että porukalla on jopa tapana vaihtaa ja uusia sormuksiaan, eli JOS mies nyt hankkisi ei niin mieluisan sormuksen kihlaksi, voisi sen aina vaihtaa vuosien saatossa. Hmm, en kyllä usko että tekisin niin - olisihan se jo taloudellisesti epäkannattavaa. Mieluummin sanoo suoraan, ettei tämä ole juuri sellainen kuin toivoin ja sopisiko, että vaihdettaisiin se toisenlaiseen? Kysyin mieheltä sitten eilen, että miten hän kuvittelee kihlautumisen sujuvan - sormuksen kanssa vai ilman. "Sormuksen kanssa", hän vastasi, mutta alkoi selvästi empiä kun heitin ajatuksena ilmaan juuri tuon, että hän valitsisi sormuksen joka ei sitten olisikaan minun makuuni täydellinen. Miesparka, onneksi pääsi tänään töihin pakoon näitä mun juttuja :'D




Käytiin eilen sitten samalla rundilla Taidetehtaalla ja innostuin hetken mielijohteesta nappaamaan päivän asu-kuvat vanhan mallin mukaan ja tadaa - peilin kautta! Meinasin ensin pukea maksimekon farkkutakin kaveriksi, mutta päädyinkin valkoisiin farkkuihin kolean sään vuoksi. Olisinpa vielä tajunnut laittaa tennarit baltsujen sijaan, koska kylmähän tuossa varpaille tuli.. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa ja etenkin nyt kun minä pitkästä aikaa (onneksi) olen flunssassa, täytyisi kaikki päät pitää kuivina ja lämpöisinä.

Löytyykö siltä puolen ruutua muita hääkärpäsen uhreiksi joutuneita? Olisi kiva kuulla, miten teidän kosintahetkillä on toimittu ja tuntuiko sormus heti omimmalta? :)





12 kommentarer:

  1. Itseäkin pelottaa ihan sama juttu, entä jos se sormus ei miellytä :D Hei mistä tuo kiva paita tossa kuvassa, tosi kaunis olet :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Ah ihanaa kuulla etten ole ainoa ennakkoon jo asiaa jännittävä :D Voi kiitos! Paita on 100% pellavaa ja Lindexiltä. Tosi hyvä hinta laatu-suhde :)

      Radera
  2. No, kun nyt kysyit niin täältä tulee. :D

    Meillä päätös sitoutua oli yhteinen. Käytiin yhdessä valitsemassa (ja tilaamassa) sormukset, ja ne kulki matkassa sitten sinne Jäämerelle asti, jossa J kosi polvistuen kalastajasataman laiturille. Kotimatkalla käytiin Rovaniemen maistraatissa sanomassa "tahdon", ja onnellista liittoa on kohta 10 vuotta takana, ja toivottavasti moninkertaisesti edessä.

    Mun arvojen ja ideologian mukaan tämä liitto on meidän kahden välinen, yhdessä rakennettu ja toteutettu molempien toiveet ja ajatukset kuunnellen. Yhdessä suunnitellen. Yhdessä sopien ja yhdessä eläen. Mä olen tosi ylpeä ja onnellinen siitä, että meillä on suhde, jossa suuret elämän kohokohdat ei ole olleet vaan mua varten, pintaliitoa ja tiukkaan mielikuvaan sidottuja odotuksia, vaan yhdessä koettuja onnellisia hetkiä. Elämää ei voi hallita, joskus on hyvä opetella myös hellitäämään otetta ja antamaan toisellekin tilaa. Tosi paljon näkee nykyään sitä (en tarkoita nyt teitä tällä, vaan yleisesti) että häät on vaan joku juttu, johon nainen hurahtaa pariksi vuodeksi ennen vihkimistä, elää sormuksille ja hääpuvuille ja tyllikarkkinyssäköille, suunnittelee täydellistä juhlaa, täydellistä hetkeä täydellisenä morsiamena, mutta unohtaa kokonaan, että se mieskin taitaa liittyä siihen juttuun jotenkin. :D Häitä seuraavana aamuna on haihtunut 30 000 euroa rahaa ilmaan, ja herätessä siinä vieressä makaa se sama mies, jonka tunsi joskus ennen sitä vaaleanpunaista pilvenhattaraa, joka nyt on haihtunut ympäriltä.

    Vaikka meillä on hyvin erilaiset odotukset ja ajatukset näissä asioissa, niin silti toivon, että viimein saat ikimuistoisen ja pitkälle kantavan kosinnan, ja unelmien sormuksen. <3

    SvaraRadera
    Svar
    1. Haha pakko aloittaa kiittämällä pitkästä kommentista -sai ihan ajatuksella lukea läpi :D
      Toki kihlautuminen on yhteinen päätös, kuten myös se naimisiin meno. Monelta se kihlautumisen virallinen tarkoitus, eli lupaus olla yhdessä elämänsä loppuun asti naimisiinmenon myötä tuntuu unohtuneen kaikkien hääbombomien ja karkkibuffien keskellä, eikä avioliittoa edes ajatella syvällisemmin kuin se, että saadaan hemmetinmoiset pirskeet pitää. En tiedä miten pinnallisen kuvan olen itsestäni täällä blogin puolella nyt antanut, koska kommentissasi tuot julki juuri nuo nykypäivän amerikkalaistyyliset bridezilla-kohellukset, jotka eivät olisi eivätkä ole minua lain. Kuten yritin ainakin sivulauseessa tuossa tekstissäni sanoa, niin näen meidän viettävän hyvinkin perinteiset kirkkohäät pienellä porukalla juhlistaen ja julistaen sitä, että me aidosti kuulumme yhteen ja haluamme juhlia sitä ystävien ja sukulaisten kanssa. Toki avioliiton ja häät voi järjestää ilman juhliakin, mutta itse koen, että haluan juhlistaa niin iloista ja suurta asiaa elämässäni järkkäämällä pippalot. Mitkään perisuomalaiset juodaan viinaa-örvellys-juhlat häämme eivät tule olemaan ja itse olen jo ilmoittanut, ettei boolia ole. Piste. Mitkään holittomatkaan juhlat eivät ole, mutta viinapohjainen booli ei kuulu minun häihini - päinvastoin kuin skumppa, hyvät viinit, olut sekä konjakki ja Baileys kaffen kanssa. Mutta allekirjoitan TÄYSIN nuo mainitsemasi överit, joita porukat tuntuvat Pinterestien ja Instagramien, sekä hääblogien myötä järkkäävän. Jotenkin tuntuu, että häistä on tulossa kuin Ikean Malm ja Hemnes-mööpelit: ensin ne olivat persoonallisia ja tyylikkäitä mutta kun niitä vilisee joka puolella, menettävät ne hehkunsa. (kehtaako nyt mainita, että mehän juuri äsken vaihdoimme Malmimme Hemnesiin makkarissa? :D)
      Lopuksi: en tiedä, eroavatko näkemyksemme avioliitosta, mutta näköjään olen sellaisen kyseenalaistettavan kuvan itsestäni antanut täällä. Pitänee pohtia tätä hääjuttua vähän syvällisemmin täälläkin ;)

      Radera
    2. Eieiei, kun siks just sujautinkin väliin tuon lisäyksen, etten tarkoita tolla nyt teitä, vaan yleisesti, ja juuri näitä kaikenmaailman Satuhääohjelmia ja muita seuratessa tullut havainto! Sillä meidän erilaisuudella tarkoitin juuri sitä, että vaikka me ollaan tehty tää täysin yllätyksettömästi ja vähän tylsästikin, niin silti toivon että sä saat sun unelmahäät, kun on niin yksilöllistä, mitä kuka mitäkin omilta häiltään toivoo. :) Innostuin vaan kommentoimaan niin laajasti.

      Radera
    3. Juu ei hätiä mitiä - pelästyin jo, että minkälaisen bimbo-kuvan olen ulkomaailmalle itsestäni antanut :'D
      Minusta on hienoa että häitä ja rakkauden julistamistaan voi juhlistaa niin monella eri tapaa. Pääasia mielestäni on ehdottomasti se, että sen tekee omalla tavallaan eikä koe pakkoa tai painetta ulkopuolisista tekijöistä (lue: häälehdet, Pinterest..). Monella tuntuu nykypäivänä olevan tärkeämpää se, että järkkää mahdollisimman prameat pirskeet (ja kuluttaa mahdollisimman paljon rahaa!) kuin se, että järjestää omanlaisensa häät. En tuomitse heitä jotka prameat pippalot järkkäävät niin kauan kun he tekevät sen siksi, että oikeasti haluavat niin tehdä, eivätkä koe morkkista jälkikäteen esim. taloudellisista syistä.

      Radera
  3. Det kan hända att jag får äta upp det här men men... :D I min tankevärld finns inte ens tanken att min sambo skulle välja "fel" ring. Han är överlägset den av oss som är bättre på presenter så jag litar liksom på att det blir rätt med första gången. Precis som du skriver så tror jag också att ringen skulle få en helt annan betydelse eftersom det är just han som valt ut den åt mig med kärlek. Om det skulle vara något jag själv valt (efter att ha dissat den första) så skulle det kännas egoistiskt och hela grejen med ringen skulle tappa lite sin betydelse. Jag kan ju bara tänka mig hur nervös den som valt ringen och friar är - den vill ju bara sin partners bästa! Därtill har jag gett lite diskreta vinkar om vad jag tycker om, inte kan man ju förutsätta att den andra kan läsa ens tankar ;)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Du slog huvudet på spiken Fanny! Jag tycker i mitt innersta inre att det ändå vore allra mest romantiskt om han friade med en ring som jag sedan skulle bära på fingret livet ut. Jag tvekar inte en sekund att jag inte skulle gilla ringen som han valt - förutsatt att han nu alls har lyssnat på mitt svammel kring ringar :D Problemet är väl snarast det att jag svamlat så mycket om ringar att jag inte ens själv är säker på en hurdan ring jag skulle vilja ha. Å så borde man väl (har jag hört) tänka redan vid förlovningen en hurdan vigselring man sen vill ha, så man kan matcha ihop dem. Suck, pust å stön. Syrran konstaterade att jag nog skall frias till med en brödbås-knipa (du vet, den med datum) å visst skulle det ju ha sin charm det med, men att få en ring som han valt just till mig.. Det ligger en glittrig Disney-romantik kring det :)

      Radera
  4. Voi sua häähömpöttäjää! :') Mä oon jotenkin ajatellut, että kyllä se mies sen osaa ja saa myös valita (kunhan on valkokultainen ja sopisi jonkun vihkisormuksen kanssa nätisti yhteen). Tai sit valitaan yhdessä, jos kosinta on ilman sormusta. Sekin sopisi mulle ihan yhtä hyvin.

    Muuten voisin jossain vaiheessa itsekin kirjoitella ajatuksiani avioliitosta ja naimisiinmenosta. Ollaan seurusteltu 6 ja puoli vuotta ja alusta asti oon tiennyt, että juuri tuon kaverin kanssa haluan kiikkustuolissakin keinua. Mutta naimisiinmenolla ei ole kiire, vaikka se tietyllä tapaa ihanasti "sinetöikin" liiton. Meillä on kaikki hyvin ja onnellisesti näinkin. Häät eivät varmasti tule olemaan 200 hengen satuhäät, vaan haluan ennemminkin paljon intiimimmän tilaisuuden. Juuri meitä varten. :p

    SvaraRadera
    Svar
    1. No äläpä - alan jo hermostua itseenikin :D Haha!
      Totesin tuossa Fannyn kommentiin, että kyllähän siinä jotain Disney-romantiikkaa olisi jos mies kosisi sormuksen kanssa, jonka hän on valinnut juuri minulle ja että kantaisin sitä kädessäni elämäni loppuun asti. Mielestäni on fiksua vinkata miehelle, että minkälainen sormus olisi se mieluisin, mutta kun tunnun olevan niin päästäni pyörällä asian kanssa ja kun jo kihlaa valitessa pitäisi kuulemma miettiä vihkiä, että ne sitten sopivat yhteen.. Gaah!! Valkokultainen on se minun juttuni, mutten osaa päättää olisiko puoliallianssi (eli monta kiveä vierekkäin), yksikivinen (kruunuistutuksella - ei yhtä käytännöllinen kuin upotettu, mutta kauniimipi mielestäni) vaiko kolmikivinen se Sormus isolla S:llä. Toisaalta jos noita miettii ja miettii sitten, minkä niihin yhdistäisi vihkinä (jonka kuvittelen olevan rivisormus, jossa keskellä yksi isompi kivi), olisi varmasti rivi/puoliallianssi fiksuin. Mitään kovin leveää en voi kuvitellakaan, koska sormeni ovat niin nakit :D

      Radera
  5. Varför är annars inte en helt vanlig, slät vitguldsring ett alternativ? Till den passar sen vilken vigselring som helst, och den ringen får du ju sen välja själv åtminstone. För mig är nog vigselringen mer Ringen med stort R än förlovningsringen. Har du ens testat med en vanlig slät?

    Hälsar gammalmodiga syster som tycker att mycket stenar på alla ringar helt enkelt blir för mycket.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Du gamla, du fria.. Förr trodde jag att jag ville ha en slät ring (så som ni har), men ärligt talat så skulle jag föredra nån form av sten också på förlovningsringen. Ju mer jag tänker på saken, desto mer tror jag att en rivisormus kunde vara grejen eftersom priset på dem inte är helt hutlösa. Det känns tåntigt att gå till en guldsmed å prova hur olika kombinationer skulle se ut, men i mina ögon skulle det vara nätt med en smal rivisormus tillsammans med en rivi, som sedan har en större sten i mitten.

      Radera

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3