onsdag 22 juni 2016

Tiistai-illan neronleimaus: pyörillä liikkuva vesipullo! Ja koirakuvia kevennyksenä ;)

Jihuu, voi että miten iloinen olin eilen kun KERRANKIN minulla oli lyhennettä työpäivänä juuri sellaisena päivänä, jolloin aurinko (vihdoin) porotti taivaan täydeltä ja keli oli kuin morsian. Sateiden jälkeen auringon lämpö ja valo hellivät niin mieltä kuin nahkaakin ja istuin hyvillä mielin biksut päällä terassilla Koirat-lehteä selaillen ja nautin työpäivän jälkeen.

Kuvat otettu lauantaina, jolloin juoksin vastaavanpituisen lenkin kaatosateessa. Ero eilisen ja tuon lauantain lenkin välillä oli huikea - tiedä sitten oliko keveyden syypäänä sadettomuus, seura vai vesipullo, jotka minulta eilen löytyivät ;)

Laitoin huvikseni nuo Salomonin Speedcrossit jalkaan lauantaina ja voi että, miten hyvin ne istuvatkaan jalkaan: kuin sukat! Muina kumppaneina
kompressiosukat SOC, toppi ja takki Nike, shortsit Pro Touch, vyötäröllä Spibelt (avaimet + puhelin) ja ranteessa Suunto 

Maanantai-iltana lähdin ensimmäistä kertaa tänä kesänä pyöräilemään ja polkaisinkin "kevyenä" aloituksena nätin illan kunniaksi reilut 20 kilometriä aurinkoista iltaa, laiduntavia hevosia ja
kivaa luontoa ihaillen. Hitsit olin ihan unohtanut miten vapauttavan tuntuista pyöräily onkaan! Kyllä mieli lepää kun viilettää menemään ja onnekseni reitilläni ei vastatuulikaan osunut kohdalle, kuin ihan loppumatkasta. Tiedostan, että minun täytyisi monipuolistaa treenejäni, jotta kroppa kestäisi juoksua - ja arkeakin! - paremmin. Jotenkin uskon, että oli laji mikä tahansa, aiheuttaa se kropalle ongelmia kuten jumeja ja virheasentoja, sekä loukkaantumisia jos liike on liian yksitoikkoinen ja jos sitä yksipuolista liikuntaa harrastaa liikaa. Mitä monipuolisempaa treeni on, sitä enemmän erilaista ärsykettä se antaa kropalle ja sitä paremmin sekä fysiikka, että psyyke kestävät sitä. Oikeasti olin lähes häkeltynyt siitä, miten innoissani olin pyöräilystä vaikka uskottelin itselleni lähtöä tehdessäni, etten edes pidä pyöräilystä ellei minulla ole jotain tiettyä tavoitetta, esim. työpaikka, jonka vuoksi istahdan pyörän satulaan. Monipuolistamalla treeniä saa sekä kroppa että päänuppi virikettä ja treeni maistuu ihan toisenlaiselta! :)


Mitä pidemmälle ilta eilen kävi, sitä enemmän minun alkoi tehdä mieli lähteä lenkillä, mutta emmin lähtöä, koska ulkona oli sen verran lämmin. Minulla on nyt pari kertaa tullut heikko olo juoksulenkin aikana (etenkin loppua kohden) n 5-6 kilometrin jälkeen ja suuta on kuivannut kuin saharaa. Olen laskenut 1+1 ja todennut, että heikotuksellani ja kuumuudella on selkeä yhteys: jaksaminen loppuu, kun kroppa alkaa kuivua. Niinpä päätin eilen, että lähden kokeilemaan juoksua vesipullo mukanani - mutta missä? En omista n.s. vesipullovyötä (vyö, johon saa monta pientä pulloa kiinnitettyä), en juoksureppua enkä koe kovin miellyttäväksi enkä liioin käteväksi tai ergonomiseksikaan kanniskella juomapulloa kädessä juostessa, mutta koska sen kummempaa varustusta en omista oli ainoa vaihtoehtoni vesipullo käteen. Siinä kenkiä sitoessani heitin puoliläpällä miehelle, että "lähde mun kanssa lenkille - "tuu sä pyörällä viereen vesipullon kanssa ja mä hölkkään." Mies kun ei tykkää juoksusta, mutta sen sijaan elää pyöräilylle, tiesin että minulla oli selkeä porkkana ehdotuksessani ja mieshän nappasi siihen kuin ahne lahna matokoukkuun! Niin me sitten lähdimme rinta rinnan kohti pururataa - minä hölkäten ja mies fillarilla. En ole valehtelematta KOSKAAN juossut seurassa koska pelkään lähteväni kisailemaan toisen kanssa ja unohtavani oman kropan kuuntelemisen. Lisäksi haluan juostessa keskittyä hengittämiseen ja pelkään, että toisen seurassa höpöttelen niin, että hengitysrytmini menee ihan sekaisin ja kehitän itselleni kylkipistoksen. No, miten sitten kävikään? Ihme kyllä - hyvin. Höpöttelimme niitä näitä matkaan taittaessamme ja fiilistelin ihan kympillä sitä, miten keveältä askeleeni tuntui vaikka juoksin normaalia nopeampaa tahtia ja juttelin miehelle lähes koko matkan ajan enkä keskittynyt oikeastaan lainkaan omaan suoritukseeni.


Lenkin pituudeksi muodostui lopuksi 10 km ja lopputulokseksi hymynaama :) Mitä siis opin tästä illasta? Että minun kehoni kestää paremmin kuumuutta, jos se saa nestettä välillä ja että yhdessä lenkkeily sittenkin sopii minulle: turhia oloja ei ehtinyt tunnustella, sai samalla vaihdettua kuulumisia ja päivän liikunnat sai siinä sujuvasti.

Mites sinä - sujuvatko treenit paremmin yhdessä vai erikseen? :)

2 kommentarer:

  1. Todellakin yhdessä!Nykyään varsinkin treenaan oikeastaan vain hyvän ystäväni kanssa. :) Toisen kanssa antaa aina vähän enemmän ja samalla on myös todella hauskaa. Varsinkin kun ollaan samoissa asioissa hyviä ja "huonoja".

    Ricon kanssa on välillä ihanaa kävellä/hölkätä yksinkin, mutta ulkoilemaankin lähden mieluiten miehen kanssa (tai muussa seurassa).

    SvaraRadera
    Svar
    1. Aah voi vide oon kade kun sulla on treenikaveri! Mulla ei ketään treenaavaa kaveria täälläpäin ole, mutta toisaalta oon miettinyt etten loppupeleissä varmasti olisi kovinkaan usein vailla kaveria treeneissäni koska työ on jo sen verta sosiaalista, että kaipaan omaa aikaa ja hiljaisuutta :) Vaikka kävellessä olisi kyllä kivaa jos olisi joku jonka kanssa jutella - se on niin yksitoikkoista muuten :D
      Meillä ei koirasta eikä miehestä ole juoksukavereiksi, mutta kävelyillä käydään yhdessä :) Ronja on ihan hölmö jos ollaan molemmat kävelemässä ja vaihtaa kokoajan puolta ja seuraa aina sitä, jolla EI ole hihna kädessä :'D

      Radera

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3