It doesn´t matter WHY you´re moving as long as you keep on going

Jag måste börja med att förvarna er: detta inlägg är skrivet i ett efter en mega-lyckad joggingtur-euforiskt tillstånd. Så ifall ni känner er som om ni helst av allt skulle gå och gräva ned er efter en jobbig måndag - please be my guest och skippa texten nedan.

Basic-monday look: tired eyes and a fake smile

Allt började med att jag stack iväg ut och springa och valde en rutt som jag inte sprungit på länge. Jag bloggade redan tidigare om hur otålig jag är som person och den egenskapen resulterar ofta i att jag blir uttråkad då jag joggar: konditionen skulle ofta räcka till en betydligt längre runda än jag avverkar, men eftersom omgivningen eller rutten inte ger mig tillräckligt med stimuli, inbillar jag mig själv att jag är trött och drar sakta hemåt igen.

Idag insåg jag dessutom en annan bra motivator för aningen längre joggingturer: att checka andra motionärer. Med detta menar jag alltså inte (enbart) att kolla in vem som har den mest tränade rumpan eller så, utan snarare hur olika folk ser ut. Under min ca 10 km långa rutt (Kampen-Fölisön-Sandudd-Kampen) såg jag bl.a:
- en typ 70-årig gråhårig kvinna som var SÅ tränad och blev min förebild för en stund
- hundar utklädda i olika jackor, tröjor och skjortor - hur nödvändigt är nu inte det när solen lyser?
- par som gick hand i hand och matchade varandras outfits
- joggingskor i alla neonfäger
- folk som satt på parkbänkar och läste
- föräldrar som visade dåligt exempel åt sina barn och cyklade utan att ha cykelhjälm på sig
- folk i olika storlekar som såg ut som om de fixat till sig innan de drog iväg ut (vadå vem mejkar före en joggingtur? For real..)
- de mest trendiga sportkläderna som för tillfället säljer som smör då folk vill komma i form efter sommaren. Visst kan trendiga kläder ha en motiverande verkan, men tyvärr såg de mest trendiga motionärerna inte ut som de mest aktiva..

Okej, så avslöja då: vad motiverar er att motionera? (frånsett dedär typiska som jag också brukar svamla om: eufori, me-time, blablabla..)

Ensiksi haluan varoittaa teitä kaikkia: mikäli olette tänään poteneet täydellistä kökkö-maanantai-fiilistä ja haluaisitte pikkuhiljaa kaivautua peiton alle - jättäkää suosiolla tämä postaus väliin. Alla oleva teksti on nimittäin kirjoitettu sangen ah-niin-euforisessa-onnistuneen-lenkin-jälkeisessä-olotilassa.
Aivan liian usein huomaan, että jätän juoksulenkkini lyhyemmäksi kuin olin suunnitellut, koska minua yksinkertaisesta alkaa tylsistyttää. Kyllä - luitte oikein: saatan kääntyä jo parin kilometrin jälkeen kotiinpäin koska reittini ei tarjoa tarpeeksi ärsykettä ja motivoisi jatkamaan, vaikka kuntoni kestäisi moninkertaisen määrän. 
Lähtiessäni tänään pitkästä aikaa reitille, jota harvoin kuljen, huomasin heti, miten minun oikein teki mieli nähdä "mitä kulman takana oli". N 10 km aikana (Kamppi-Seurasaari-Hietsu-Kamppi) tein samalla toisenkin hauskan havainnon, joka motivoi ainakin kaltaistani pinnallista ihmistä jatkamaan juoksua: ihmisten bongailu. Tällä en siis tarkoita (pelkästään) lihaksikkaisen pakarlihasten öögailua, vaan yksinkertaisesti myös erilaisten ihmistyyppien spottailua. Lenkkini aikana näin m.m:
- n 70-vuotiaan harmaatukkaisen naisen joka oli NIIN hyvässä kunnossa, että hänestä muodostui samantien uusi idolini
- onnellisen näköisiä pariskuntia jotka kävelivät käsi kädessä ja sointuivat asujensa kanssa täydellisesti yhteen (huoh..)
- erilaisiin takkeihin ja puseroihin pukeutuneita koiria (kuinka kätevää kun aurinko paistaa? noot)
- vanhempia jotka näyttivät lapsilleen huonoa esimerkkiä pyöräilemällä ilman kypärää
- ihmisiä, joilla oli treenikuteet niiiiin vimpan päälle ja näyttivät kuin urheilukauppojen uutuus-kuvastoista, että omat vanhat kamat melkein hävettivät. Toisaalta, ne trendikkäimmät lenkkeilijät eivät kyllä vaikuttaneet niiltä aktiivisimmilta. Kuka hei nyt oikeasti laittautuu ENNEN lenkkiä?

Noniin, mites teidän laita: mikä motivoi teitä liikkumaan? (poissulkien ne normi-syyt, joita minäkin normaalisti hehkutan: hyvä olo, omaa aikaa, blaablaa..)