söndag 30 juni 2013

Feeling so peaceful

Mistä on täydellinen dagen efter-päivä tehty?

Dagen efter-sunnuntaina on kiva ottaa rauhallisesti, nauttia auringosta ja ottaa terassilla pienet torkut ruoan jälkeen. Puhua puhelimessa ties kuinka monen ihmisen kanssa ja nauraa kaikkien kanssa.


Käydä pitkällä kävelyllä ja pari kertaa pompata pyörän selkään ja viilettää ympäri kaupunkia Aviatorit nenällä, nautiskellen tuulenvireestä ja muistella hymyssä suin eilistä. Kaverit on kivoi ;)


Jai ltapalaksi lettuja.

Tälläinen oli minun sunnuntaini.


Vad är en perfekt dagen efter-dag gjord av?
En lång promenad, soldyrkande, mat och lata sig på terassen.
Cykla runt, runt i stan med ett leende på läpparna och minnas gårdagen.
Och plättar till kvällsmål.
Det var min söndag gjord av.

Outfit for 29.6. dressed up in pink, looking like 18 and feeling great ;)

Piiiitkästä aikaa pikku-Jossu lähti ulos, tanssi ja jutteli koko yön, joi mitä parhaimman makuista sangriaa ja nautti ihanien seurasta ja sanoista ja pyöräili sitten vieno hymy kasvoillaan kotia kohti puoli kuudelta aamulla.

Oioi. Nyt 5. kahvikupposta tässä kitatessani totean, että kesä on sittenkin aika kivaa aikaa :)

Näytin kuulemma 18-vuotiaalta. Komppaatko?
Kyllä. Noloa tai ei, otin kuvan peilin kautta Amarillon vessassa - kuten vanhoina hyvinä aikoina ;)
Pinkki oli illan sana! Bonuksena uusi, pinkki huulipuna jossa oli sitä jotakin ;)


Ojojoj. Det är allt för länge sedan lilla jag var ute, men det tycktes inte hindra farten igår kväll. Kompisar, prat, sjukt god sangria och dansande - vad annat än en sjukt bra kväll kan det bli? Med ett leende på läpparna cyklade jag hem halv 6 imorse och tyckte livet var ganska kul ;)

PS. Tahtoo koiran!

lördag 29 juni 2013

Sugar sweet

Olen herkkuperse ja myönnän sen. Linjojeni onneksi omaan aika kovan itsekurin ja pystyn kieltäytymään herkuista. Välillä olen noudattanut jopa nollatoleranssia namien suhteen, mutta olen onnekseni onnistunut hölläämään hieman ja nautiskelen nykyään useamman kerran viikossa jostakin makeasta. Toisaalta minulle herkuttelu voi merkitä myös sitkeää ruisleipää voilla tai fetajuustomuruja salaatissa. Aahh!


Kun herkkuja alkaa tekemään mieli, sujahdan usein leivontablogien kuolattavaan maailmaan ja ihailen toisten tekeleitä. Hyvin harvoin alan leipomaan mitään itse (koska itsekurini pettää 100% varmuudella kun eteeni kannetaan tuoreita leivonnaisia!) ja tyydyn esim. jäätelöön tai pariin palaseen tummaa suklaata (mieluiten Fazerin tummaa, jossa seassa mantelia ja päärynää, nam!). Löysin Kakkumonsterin blogista (klik) todella herkullisen näköisen ja yllättävän helppotekoisen jäätelöohjeen (tästä). Tuosta ei kyllä jäätelön teko voi enää helpottua - sitä kun ei kuulemma tarvitse edes käydä sekoittamassa pakastuksen aikana!


Kysymys kuuluu vain, kestääkö itsekurini peräti 6 h odottelun? Voin jo kuvitella itseni istuvan pakastimen edessä kuola valuen sekuntikello kädessä :D


Jag är en riktig gottegris, men har - thank God - en ganska hård självdisciplin, vilket innebär att jag både kan tacka ja och nej när det bjuds på nånting gott. I dagens läge njuter jag någonting gott flera gånger i veckan, men orkar sällan baka, trots att jag älskar att bläddra kakbloggar. 
Råkade hitta på Kakkumonsteris blogg (här) ett recept på självgjord glass (här), som verkade både enkelt och snabbt - man behöver inte ens vispa massan medan den ligger i frysen! Enda frågan är om min självdiscplin orkar hålla mitt huvud kallt i 6 h medan massan kyls. Kan just tänka mig själv sitta framför frysen med drägglet hängandes :D

pics from google

When your day starts with strawberries, it can´t be nothing less than perfect

Kurrrrnau ja hyvää lauantaihuomenta! 



Tämä pieni sairaanhoitaja saa - harvinaislaatuista kyllä - viettää vapaata viikonloppua ja mikä voisikaan olla parempi aloitus sellaiselle, kuin kunnon yöunien jälkeen herääminen virkeänä, herkku-aamiaisen valmistaminen sekä siitä hiljakseen nauttiminen kahvin kera? Parin viikon takaisten hääkuvien selaaminen ja muokkaaminen ei ainakaan yhtään huonontanut aamun aloitusta ;)


Viikonlopulle en sen kummempia suunnitelmia ole tehnyt, paitsi rakkaiden tyttöjen tapaamista illalla. Saatan pyörähtää kaupungilla sitä ennen, sekä käydä joko salilla tai lenkillä nostattamassa energiatasojani iltaa varten ;)
Tämänhetkinen suosikki-mysli: Finax mansikka-meloni, tuoteseloste täällä
Kyllä, myönnän: minä kuolaan :D
Innostuin heti aamusta kuvailemaan tätä rauhallista ja ihanaa aamuani, eli tervetuloa mukaan: tässä kuvapläjäys! Toivon mukaan hyvä fiilis välittyy sinne ruudun toisellekin puolelle kuvien kautta :)


ps. eilinen hauistreeni tuntuu JO tänään - miten käy huomenna..?

God, härlig lördagsmorgon åt er alla och hip-hip-hurra för lilla sjukskötar-jag som äntligen får ha ett ledigt veckoslut! Utvilad och belåten steg jag upp och fixade ett extra-lyxigt morgonmål åt mig och njöt av det tillsammans med en enorm kopp kaffe. Som socker på bottnen kollade jag ännu igenom foton från ett bröllop, där jag fick agera som fotograf, för några veckor sedan och oj så varm jag blev inombords av att se på dem :)
Ikväll skall jag träffa några kära kompisar, men funderar på att ta en runda på stan, samt antingen dra till gymmet eller ut på länk där innan. 
Jag fotade en hel del imorse, medan jag fixade frukost. Kan man "känna" min goda fiilis från bilderna? Det hoppas jag åtminstone ;) 

fredag 28 juni 2013

I feel alive! And all it required was some swearing and sweat

Hassua, miten ihmismieli voi muuttua hetkessä, mutta vain jos sen itselleen sallii.


Itsesääliin on turha jäädä rypemään, vaikka se hetkittäin voi tuntua hyvältä. Onneksi edes joku säälii pientä minua parkaa (viitaten itseensä). Itse inhoan sitä, jos joku säälii minua ellei siihen sitten ole jotakin TODELLA pätevää syytä (ja silloinkin suosittelen kysymään minulta suoraan, jos kaipaan sääliä tai en)

post-training
Masisteltuani lähes koko päivän onnistuin, kuin ihmeen kaupalla, potkimaan itseni ylös suosta ja aktivoitumaan. Miten? Koska päätin, että nyt sai riittää


Välillä ihmisen tarvitsee saada olla heikko, herkkä ja kannateltava. Uskon vakaasti, ettei pohjalla oleva ihminen kuitenkaan voi tilanteesta selvitä muuten kuin omin neuvoin. Toki se vaatii (tilanteesta riippuen) voimia ja aikaa, mutta tärkeimpänä pidän läheisten ihmisten läsnäoloa; mikään ei tunnu heikosta ihmisestä yhtä hyvältä, kuin tieto siitä, että joku kyllä nappaa kopin jos kaatuu ja kannattelee, kunnes omat jalat jälleen kantavat.

Katsottuani itkuisin silmin peiliin, totesin itsekseni "ei perkele", puin salikamat ylleni ja vedin sellaiset hauis + rinta-treenit, että oksat pois. Hiki ja endorfiinit virtasivat ja jälkeenpäin löysin itseni jälleen peilin äärestä, tyytyväisenä itseeni: hyvä minä, tein sen!


haha :D
Det är konstigt hur fort människan kan byta sinnesstämning om hon så vill.
Själv har jag deppat mer eller mindre hela dagen och har varit nöjd över att ingen tyckt synd om mig - det avskyr jag nämligen! Jag tror att människan ibland behöver få vara klen och känslig, men att det enbart är hon själv som kan fixa situationen. Stöd och uppmuntran från näromgivningen är ett plus, men själva grovjobbet måste individen göra själv. Om hon vet att hennes käraste finns där och stöder henne, är förutsättningarna för att lyckas bättre.
Efter att ha legat på bottnet allt för länge, lyckades jag på något underligt sätt lyfta upp mig själv, ta en titt i spegeln och konstatera "fan också!", dra på mig gymkläderna och dra ett sådnt sjujävla pass för biceps och bröst att huh-huh! 
Efter passet ställde jag mig åter framför spegeln och konstaterade: well done! och var nöjd med mig själv.

Feeling down even though the sun keeps shining. It shines so bright, but not on me - not now

Lyhyet yöunet tekevät minut entistä (itku)herkemmäksi ja kasvattaa muuria, jonka yli minun pitäisi jollain konstilla kavuta, eteeni ja tekee kaiken mahdottoman tuntuiseksi. En kerää enkä tahdo sääliä - tahtoisin vain vastauksia kysymyksiini.


What do you do when you don’t know what to do anymore?

There is a severe pain I felt in my heart which you will never see because it appears when you are not here.

Dont lose yourself trying to hold onto someone who doesn’t care about losing you.

Break up is just like a broken mirror. It is better to leave it broken than hurt yourself trying to fix it.


It takes couple seconds to say Hello but forever to say Goodbye.

I don’t know why they call it heartbreak. It feels like every part of my body is broken too.

Missy Altijd

Our story has three parts: a beginning, a middle, and an end. And although this is the way all stories unfold, I still can’t believe that ours didn’t go on forever.
Nicholas Sparks

Holding on is tough. Much tougher than letting go or simply quitting.

pics from weheartit
En allt för kort nattsömn gör mig extra-ledsen (och gråtmild): fan så tungt det känns att se hur muren som jag borde klättra över bara tornar sig framför mig. Att komma över den känns omöjligt - orealistiskt. Jag vill inte att någon tycker synd om mig eller klappar mig på huvudet och säger "det fixar sig nog med tiden" - jag vill ha svar på mina frågor som muren består av.

Brekkie-inspo & questions, questions, but no answers

Hoh. Viime öiset unet jäivät harvinaisen lyhyiksi, mutta jutustelutuokio jonka sen sijaan sain, oli huomattavasti tärkeämpi ja antoi vastauksia edes osaan kysymyksistä, jotka surruttavat päässäni 24/7. Hoh. Välillä sitä toivoo, että elämä olisi yhtä mutkatonta kuin lapsena: mistään ei tarvinnut huolehtia eikä mitään (kovin tärkeätä) tarvinnut ajatella - joku muu hoiti sen puolestasi!

Tässä alla eilisen aamupalaa: luonnunjugua, pellavansiemeniä, mysliä ja tuoretta ananasta ja mansikoita ja kahvia. Tänä aamuna mansikat vaihtuivat hunajameloniin - ei tyhmempi combo sekään!



 Suck. Med en allt för kort nattsömn i bagaget önskar jag en god fredagsmorgon. Sömenn förblev kort, men i stället fick jag en diskussion, vilken besvarade en del av de frågor som surrar i mitt huvud 24/7 - inte illa det heller. Oj så jag önskar att jag kunde vara ett litet barn ännu - då skulle jag inte behöva oroa mig för någonting, eftersom någon annan skulle göra det i stället för mig!
Igår morse åt jag naturel yoghurt, linfrön, mysli, färsk ananas och jordgubbar samt kaffe till frukost. Imorse fylldes muminskålen med en likadan combo, men med honungsmelon i stället för jordgubbarna - inte illa det heller!

 

torsdag 27 juni 2013

If your body asks you to stop, do you?

Eilinen pitkähkö juoksulenkki (8,1 km), helle ja kuumuus, sekä viimeöinen ukkonen verottivat voimiani niin, etten tänään salille mennessäni jaksanut tehdä mitään. Siinä kuntopyörää vaivaiset 7 min polkiessani mietin koko ajan, mitä ihmettä jaksaisin tehdä: hauista ja rintaa? Selkää? Jotain siltä väliltä? Vai kannattaisiko vain lähteä kotiin takaisin lepäämään ennen iltavuoroon menoa? Päädyin viimeiseen.


Itselläni on jo pitkään ollut hankaluuksia kuunnella kehoani ja sen viestejä, esim. siitä koska pitäisi syödä ja liikkua toisin kuin rutiinini sanovat. Viime viikolla osasin vihdoinkin höllätä ruokailujeni kanssa ja kyseenalaistin jopa, miksi hemmetissä sekoitan raejuustoa kaurapuuron sekaan ja syön sitä joka hemmetin aamu! :D Kyseessä on selvä ja suuri parannus minulta, joka aiemmin nostatin kauhean haloon jos en jostain syystä saanut sitä ruokaa, jota olin suunnitellut syöväni.


Salitreenin sijaan päädyinkin tänään venyttelemään hetken, koska huomasin eilen lenkillä, että niin selkäni kuin lonkanojentajanikin ovat TÄYSIN jumissa eikä askel tuntunut lainkaan tavallisen kevyeltä. Tyytyväisenä 20 min venyttelyyni pyöräilin hiljakseen kotiin kylmään suihkuun ja taputin itseäni olalle: hyvä minä. Taidan oppia.


 Gårdagens 8,1 km långa joggingtur, hettan samt förra nattens åskväder tog så mycket på krafterna att jag inte orkade göra NÅGONTING på gymmet idag. Medan jag trampade kondiscykel frågade jag mig själv, vad i helsike jag skulle hitta på: träna biceps och bröst, rygg eller cykla hem och konstatera att krafterna inte räcker till? Hör och häpna: jag valde det sista allternativet!
Förra veckan lyckades jag äntligen bryta mitt mönster beträffande mat (vilket jag t.o.m bloggade om). Jag har allt för länge låtit bli att lyssna på min kropp och gjort vad den bett mig om och därför var jag mer än stolt över mig själv idag, då jag valde att stretcha 20 minuter på gymmet och trampade sedan hem tillbaks för att vila innan kvällsturen. Maybe I´m learning?


onsdag 26 juni 2013

I´ve heard them say every cloud has a silver lining

Eilen koin todellisen yllätyksen, joka häkellytti, ilahdutti ja hämmästytti.


 Vanhempi miespotilas, jonka olin kotiuttanut sairaalasta pari viikkoa sitten, palasi osastolle ja kysyi heti minut nähdessäni, jos olin se sama hoitajatyttö joka oli osastolla hänen viime käynnillään. Tunnistin miehen heti ja vastasin myöntävästi. Vuoteelle päästyään mies alkoi kaivamaan laukkuaan, kaivoi esiin kaksi hopeista rannekorua ja pyysi minua ojentamaan toisen käteni. Hetkessä hän napsautti oikean ranteeni ympärille omin kätösinsä, hopealangasta tekemänsä, hopeisen rannekorun, jonka hän oli tehnyt nimenomaan minulle. Annan näitä vain hienoille ihmisille. 
En lötyänyt sanoja, mutta taisin hetken kuluttua sanoa kiitos
Tunsin, miten pientä sairaanhoitajan sydäntäni lämmitti ensimmäisen kerran ja tiedän, että tällä korulla tulee olemaan tietty paikka sydämenssäni aina - timanteista (joita toivon mukaan joskus saan ;)) ja kultakimpaleista viis. Koru tulee aina muistuttamaan minua siitä, miten tärkeätä työtä sairaanhoitajana teen.


Igår fick jag en riktig överraskning: en äldre herreman som jag hemförlovat för ett pat veckor sedan kom tillbaks till avdelningen. Han frågade direkt då han såg mig om jag var samma sköterska och bad mig stanna kvar en stund vid hans säng. Ur sin väska grävde han fram två armband, vilka han gjort själv av silvertråd, knäppte det ena runt min högra handled och sade kort, att han enbart ger sådana åt fina människor.
Jag hittade inga ord, men lyckades (väl?) till slut säga tack.
Jag vet redan nu, att detta armband alltid kommer att ha en speciell plats i mitt lilla sjukskötarhjärta och påminna mig om vad god vård är.

tisdag 25 juni 2013

When did we actually start chopping our food into microscopical small pieces?

Heräsin tänään jo kuuden pintaan, mutten jaksanut vielä nousta (ihan vaan koska ei tarvinnut - iltavuoroon kun vasta menen). Sen sijaan aloin lampaiden laskemisen sijaan miettimään itselleni, kuten monille muillekin ajankohtaista asiaa - ruokaa, tuota nykypäivän suurinta puheen(- ja huolenaihetta), joka myy seksiä paremmin. Mistä lähtien ruoasta on tullut niin suuri ja lööppejä vievä puheenaihe, joka ennen puhututti lähinnä todellisia fitnesstreenaajia, sekä syömishäiriöiden kanssa kamppailevia ja ammatikseen siitä höpiseviä, eli ravitsemusterapeutteja? 


Avasit sitten uusimman treenilehden, iltapäivälehden nettisivut tai nuoren naisen kirjoittaman blogin, löydät takuuvarmasti yhdistävän tekijän: ruoan. Ruoka on alunperin elinehtomme, jonka pitäisi toimia niin energianlähteenä kuin myös nautintona. Keski-Euroopassa perheet kokoontuvat liki joka ilta suuren ruokapöydän ääreen, nautiskelevat yhdessä illallista ja keskustelevat päivän tapahtumista. Samalla kun ruoanlaittaja saa osoittaa rakkauttaan muita kohtaan valmistamalla heille aterian, tulee myös jokainen perheenjäsen "nähdyksi" ja kuulluksi. Uskon, että ydinperheen suhde paranee juuri tälläisten kokoontumisten myötä ja laskee kynnystä esim. kertoa hankalista tai mieltä askarruttavista asioista. Kaiken kukkuraksi jokainen perheenjäsen saa tämän aterian myötä vatsansa täytettyä, eikä kenenkään tarvitse turvautua eineksiin tai kurnivaan vatsaan.


Okei okei, huomaan, että ajatukseni karkaa nyt hieman siitä, mistä alunperin aloin kirjoittamaan (mutta paloin halusta saada ylistää yhdessä syömistä, koska se on mielestäni todella, todella tärkeätä ja on osoittautunut todelliseksi terveyden puolesta puhujaksi!), eli mistä lähtien perustallaajat ovat alkaneet hifistelemään ja pilkkomaan ruokansa mikroaineiksi, sen sijaan, että siitä nautittaisiin puhtaasti polttoaineena ja nautintona?

Miellän itseni sesonkisyöjäksi, koska tykkään esim. kausittain syödä kuukausi toisensa jälkeen tismalleen samanlaista aamupalaa. Jos joku aamu jokin aamupalani ainesosista puuttuu, saatan saada järkyttävät raivarit ja harmitella "pilalle" mennyttä aamupalaani koko loppupäivän. Hei haloo, onko järkeä? Nuorempana söin joka aamu tasan sitä, mikä ensimmäiseksi silmiin ja käsiin osui, eli vaihtelevasti muroja tai leipää ja teetä tai tuoremehua. Viisveisasin aamupalani ravintoaineista, sen proteiini- ja hiilihydraattipitoisuuksista ja ulkonäöstä (noei, totta puhuakseni valitsin kyllä jo silloin murokulhoni fiiliksen mukaan :D), mikä nykypäivänä on käytännössä mahdotonta: tuorepuuroa tehdessäni mittaan (rasvattoman, ehdottomasti!) luonnonjugurttini desimitalla, vaikka se kävisi huomattavasti nopeammin ja vähemmin tiskein, jos vain lorauttaisin jugurtin suoraan purkista lautaselle. Kaurahiutaleet mittaan liki teelusikan tarkkuudella desimittaan ja annostelen raejuuston sen sekaan ruokalusikallinen kerrallaan. Jos jokin lusikallinen on liian kukkurallinen, kippaan sen takaisin purkkiin ja aloitan alusta. Ensinnäkin: kuka hemmetissä keksi laittaa raejuustoa kaurapuuroon? Tuskin mummo tai vaari ainakaan. Itse satun (onneksi!) todella tykkäämään raejuuston ja kaurapuuron yhdistelmästä, mutta huomaan esim. vanhempieni luona syödessäni jopa hieman häpeämään tätä kummallista comboani. Miksen voi vain lusikoida Dronningholmin mansikkahilloa puuroannokselleni ja lusikoida sitä hyvillä mielin kitaani, aivan kuten muksuna tein? Miksi minun pitää lapioida kulhooni tietty määrä raejuustoa = proteiinia, sekä marjoja = flavonoideja, vitamiineja? Toki jälkimmäinenkin combo, jota siis olen tähän mennessä syönyt noin puolisen vuotta liki joka aamu, maistuu hyvältä, mutta söisinkö sitä, jos en tietäisi sen olevan optimaalinen sisällöltään? No en.


Havahduin alunperin tähän ruoan mikroaineiksi pilkkomiseen juhannuksena, jolloin söin aamupalaa lähes joka aamu eri osoitteissa. Koska ruokailut eivät tapahtuneet kotonani, jouduin pakon edessä muokkaamaan omia tottumuksiani ja "tyytyä" siihen, mitä talon emäntä tai isäntä tarjosi. Jouduin mukavuusalueeni ulkopuolelle. Haittaisko se? Pakko (hävettävää kyllä) myöntää, että ensi alkuun kyllä. Kaivelin kuumeisesti kaapeista niitä "oikeita" ravintoaineita, yritin koota lautaselleni "oikean määrän" proteiinia, hiilihydraattia ja kuituja ja toivoin sisimmissäni, että kyseessä olisikin vain paha uni ja että puurolautaseni kaivettaisiini pian pöydän alta esille. Yhtäkkiä tajusin, että käytökseni oli enemmän kuin typerää, suorastaan idioottimaista: miksen voinut vain nauttia KERRANKIN erilaisesta aamupalasta, olla välittämättä sen koostumuksesta ja "terveysvaikutuksista" ja vain elää siinä hetkessä ja nauttia yhdessä syömisestä ja uusista mauista? Löin mielessäni nyrkin pöytään, heitin "vanhat" ajatukseni romukoppaan ja rouskutin onnellisena ja hymyssä suin tajuttoman hyvää (luomua) ruisleipää (juureen tehtyä, nam!) juustolla ja tomaatilla, join monta kuppia kahvia ja hölisin niin kovaan ääneen, että lokkienkin rääyntä jäi kakkoseksi. Harmittiko höllääminen jälkeenpäin? Menikö kroppani, pääni ja aineenvaihduntani täysin sekaisin moisesta aamupala-skandaalista? Kaatuiko maailmani? No ei. Hassua kyllä pelkäsin noita kaikkia edellä mainittuja vielä ensimmäistä ruisleipää mutustellessani.


Herättyäni (uudestaan) parin tunnin jälkeen tänä aamuna, päätin jatkaa tätä vapaampaa ajattelutapaa ja asennetta ruokaa kohtaan ja unohtaa iänikuiset kaurapuuroraejuustosoijalesitiiniauringonkukansiemenpakastamarja-combot kaappiin ja syödä sitä, mitä mieli teki. Juhannuksen sleep over-aamiaisesta jäi sen verran hyvä mieli, että päätin kokeilla, josko samantyyppinen aamupala palauttaisi samaisen hymyn huulilleni ja lappasin pinkkiin muumikulhooni (okei okei, rasvatonta) luonnonjugurttia, mansikka-meloni-mysliä, soijalesitiinipalleroita (tai mitä lie ovat, mutta ovat hyviä rasvojensa puolesta aivojen toimintaa ajatellen, enkä voinut niitä näin ollen vastustaa) ja tuoretta ananasta - nam! Aamukahvi on aina ollut nautintoa tuova osa aamiaista ja sitä samaa linjaa se jatkoi tänäänkin - tosin uudenlaisesta mukista juotuna. Hassua miten kahvikin maistuu ihan toisenlaiselta riippuen siitä, minkälaisesta mukista sen juo! ;)

Mikä fiilis oli jälkeenpäin, huutelivatko kaurahiutaleet ja raejuustot perääni? No eivät. Oliko hyvä fiilis jälkeenpäin? No oli. Kannattaako hifistelyt ruokailujen suhteen jättää niille, joiden maailmaan ei mahdu muuta kuin ruoka ja sen ajattelu? Kyllä. Oma elämäni on ainakin aivan liian lyhyt, jotta viitsisin kuluttaa sitä ruoasta stressaamiseen.

Mukavaa tiistain jatkoa ja jos lukijoiden joukosta löytyy joku, joka on laillani kangistunut kaavoihinsa, uskaltakaa revitellä - arkenakin - ja kokeilla jotakin uutta. Se palkitsee takuuvarmasti! :)


När har mat förvandlats till det samtalsämne som säljer bättre än sex och porr, som alla bloggare, kvällsblaskor och människor pratar och stressar om? Jag är avundsjuk på syd-européerna som än idag samlas så gott som varje kväll för en gemensam middag familjen emellan. Medan kocken får visa sin kärlek till de andra genom att laga en härlig middag (som inte behöver vara så invecklad ens!) åt de andra, samlas hela familjen åtminstone en gång per dag, pratar ut och förstärker relationen familjemedlemmarna emellan. Okej, dethär hade jag egentligen inte tänkt skriva om, men ville väl poängtera att jag tycker det är otroligt viktigt att äta tillsammans.
However. Jag minns inte när jag för första gången började tänka och se på mat som en kombination av olika näringsämnen framom bränsle, vilka bägge två visserligen är matens uppgift. Som ett bra exempel kan jag ta mig själv och frukost: då jag var yngre bestod min frukost alltid av det som jag till först fick syn på - rostbröd med ost, flingor, te eller apelsinsaft. Jag brydde mig katten om mitt frukost bestod av "tillräckligt" med protein, kolhydrater och fibrer och åt det som jag gillade. I dagens läge har jag nu, pinsamt nog, ätit en likadan frukost i typ ett halvt år: en noga uppmätt kombination av havregryn, grynost, diverse frön, soijagranulat och bär. Wtf - grynost i gröten? Thank God är mitt smaksinne så vridet att jag faktiskt gillar smaken av kombinationen, men skulle jag någonsin ha testat på den ifall det inte vore "så hälsosamt" som det är? Knappast.
Inspirerad efter en "take off" under midsommaren valde jag att skippa mitt sedvanliga (vridna) morgonmål och äta det, som jag verkligen ville ha (och inte det som jag är van med). Imorse bestod min frukost av naturell yoghurt, mysli med jordgubbar och melon, soijagranulat (kunde inte motstå faktumet, att de innehåller massor med bra fetter som är viktiga för hjärnan) samt färsk ananas - yum! Ropade havregrynen och grynosten från köket, skällde ut mig och orsakade en dålig självkänsla och s.k. morkkis efteråt? Näe.
Jag tror det är mer än hälsosamt för både dig och mig att ibland bara glömma all den information som vi har om mat och äta det vi gillar och vill ha - inte det som vi vet att vi BORDE äta. Själv tänker jag (åtminstone sträva till att) lämna det onödiga petandet åt dem som faktiskt inte kan tänka på annat än mat. Mitt liv är helt för kort för att ödas på att stressa över sådana saker - hur är det med ditt? :) 

What eating really should be: something you enjoy! Veera <3

måndag 24 juni 2013

ATM

Blogi tulee todennäköisesti ainakin hetkeksi hiljenemään, koska ajatuksistani ei saa hölkäsen pöläystä selkoa - eivät muut, enkä minä.

Ero, joka johti särkyneeseen sydämeen varjosti juhannukseni viettoa, mutta yritin löytää pieniä ilonaiheita ja onnistuin ajoittain jopa näkemään valoa tunnelin päässä. Fiilikseni ovat yhtä vuoristorataa, enkä näin ollen viitsi ainakaan niiden alamäkien aikaan täällä blogien puolella näyttäytyä, vaan imen itseeni energiaa muiden iloisista postauksista (kaikkihan tunnetusti kirjoittavat ainoastaan elämänsä hyvistä puolista ja esittelee vain ne onnistuneimmat ostokset - eikä se haittaa tällä hetkellä minua lainkaan! Kaikki mikä saa edes hetkeksi hymyn huulille, on sallittua).

Eipä tältä erää muuta. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistakin!


Bloggen kommer, åtminstone tidvis och för en stund, tystna ned. Orsaken är mitt brustna hjärta, vilket inte tillåter mina tankar att löpa någon som helst normal och logisk bana, utan studsar hit och dit som en gummiboll.
Jag satsar på att se det goda och läser med nöje andras hipp-hipp-hurra-inlägg (och bryr mig katten om att ingens liv påriktigt är så perfekt som de påstår i sina bloggar!). Kanske även jag en dag ser ljuset i ändan av tunneln?
Sköt om er själva och varann! 

pics from weheartit

torsdag 20 juni 2013

Midsummer & competition

Jottei elämä menis ihan päin prinkkalaa ja surkutteluksi, tulin toivottelemaan kaikille muksat juhannukset (sekä vinkin meikkihirmuille bloggaajille Cavan blogista löytyvästä meikkiarvonnasta).

Juhlikaa, nauttikaa, eläkää! :)

pic from weheartit
För att livet inte bara skall kännas motigt, tungt och skit vill jag önska er alla trevlig midsommar (samt tipsa om en tävling för bloggare i Cavas blogg där första priset är en hög kosmetika!)

Skön midsommar - festa, njut och lev! :)

When the Happy End is missing

Joskus elämä yllättää, joskus elämä pelottaa.
Joskus muutos on pysyvä, joskus muutos on pakollinen.
Se tuntuu pahalta, se itkettää, se raivostuttaa.
Hetken kaikki on epätoivoista, mustaa, synkkää. Tulevaisuutta ei ole.

Pikkuhiljaa verso nousee maasta, nostaa päänsä ja paljastaa vihreät lehtensä.
Entisen loppu on uuden alku.
Hitaasti ja hiljaa, välillä kompastellen elämä jatkuu taas.


Ibland är livet orättvist.
Allting känns onödigt, svart, mörkt.
Tårar, skrik, brustna hjärtan är vad som krävs, innan man så småningom orkar höja sitt huvud, se ljuset igen.
Det tar tid. Det får ta tid.
Man känner sig så ensam. Så ensam.
Det skönaste är att märka, att man i själva verket inte är det.
Kanske livet ändå fortsätter?

fredag 14 juni 2013

Is there any criterion for how one´s ass should look?

Kesähelteillä tykkään pukeutua pieniin vaatteisiin, koska:
a) inhoan hikoilua
b) on kiva näytellä paljasta pintaa (hah, anteeksi suorasukaisuuteni :D)

Eritoten salilla ja lenkillä olen viime viikkoina tykännyt pitää shortseja ja käytössä ovat olleet joko kirkkaan pinkit Niken pöksät, joissa on kätevät "alusshortsit" jotka estävät liiallisuuksien näkymisen esim. jalkaprässiä tai loitontajia tehdessä, tai Odlon ohuempaakin ohuet juoksushortsit.

Katselin m.m. Fit4you-sivustolta shortsivalikoimaa nähtyäni parilla likalla aivan törkeän kivan näköiset mikroshortsit salilla. Mainitsemisen arvoista on toki se, että kyseiset naiset takuuvarmasti asuvat salilla ja treenaavat intohimoisemmin kuin minä, sillä heidän muodokkaat takareitensä näyttivät liki täydellisen lihaksikkailta. Mieleeni jäivät eritoten nämä shortsit, jotka kotiuttaisin mielelläni. Alitajunnassani surruttaa kuitenkin kysymys, onko pyllyni tarpeeksi katseenkestävä, jotta "voisin" käyskennellä ihmisten ilmoilla (siis lenkillä ja salilla) moisissa.

Onko jotakin tiettyä kriteeriä tai mittaa joka pyllyn tulee täyttää, jotta "saa" pukeutua tälläisiin? 

Toivotan teille oikein mukavaa viikonloppua! Itse suuntaan tänään illalla kotikotiin ja huomenna tuttavan häihin - tsiih, romantiikkaa, kyyneliä ja rakkautta! :)

edit: mitä silmäni huomasivatkaan kun katselin Fit4you:n sivuja tarkemmin? No, että heiltähän löytyy myymälä peräti Porista osoitteesta Herralahdenraitti 1! Mikä yhteensattuma! Tiidittidii.. ;)

Jag gillar att klä mig i shorts då jag tränar då temperaturen stiger högt, eftersom jag avskyr att svettas. Dessutom är det ju roligt att visa litet bar hud också ;) (vadå fåfängt tankesätt..)
På gymmet har jag beundrat ett par tjejers shorts och har funderat över att skaffa ett par själv, men är osäker: finns det några speciella kriterium som rumpan och benen bör uppfylla för att man skall "få" eller täckas klä sig i sådana mikroshorts?
Ha en skön helg! Själv skall jag åka hemhem ikväll och imorgon på bröllop, wohoo! I can feel the romance already ;)

torsdag 13 juni 2013

Running high, running FREE - with my new Nike Free

Tilasin jokunen viikko sitten sivustolta nimeltä Sportamore (klik) uudet lenkkarit, tarkemmin sanottuna Nike Free 3.0. Hintaa lenkkareille tuli 79,90€ kiitos Sportamoren pre-summer-salen, eikä tämä ollut mielestäni lainkaan hassumpi hinta juoksukengistä. Kengät saapuivat 4-5 vrk tilauksen tehtyäni ja noudin ne kätevästi lähikaupasta. Postarit sisältyivät hintaan ja vaihto, sekä palautus sujuisi ilmaiseksi, mikä kuulosti korvaani loistavalta diililtä (vältänkin nykyään täysin firmoja, jotka eivät toimita tai anna asiakkaan muuttaa mieltään ilmaiseksi).

Kyseessä on siis uuden sukupolven juoksukengät, niin sanotut paljasjalkakengät, joiden tarkoitus on lähennellä paljain jaloin juoksua. Kun pari vuotta (tai nojoo, aika monta vuotta siitä kyllä jo on..) sitten aloin juosta aktiivisemmin ja ostin ensimmäiset kunnolliset juoksulenkkarini (Nike Pegasus II) muistan, miten panostettiin ja mainostettiin eri lailla tuettuja kenkiä. Mitä enemmän tukia, sitä paremmat lenkkarit. Nykypäivänä trendi on päinvastainen ja yhä useammat merkit valmistavat lenkkareita, joissa on mahdollisimman ohut pohja, koska on todettu, että liiallisista tuista on enemmän haittaa askellukselle kuin hyötyä.


Keltaharmaat Nike Free 3.0:ni ovat seisseet eteisessä jo tovin, mutta fiilistä testilenkille minulla ei ole ollut ja olenkin tyytynyt ihailemaan kenkiä laattikkoon kurkkien.

Tänään herätessäni yövuoron jälkeen iltapäivällä tunsin, että nyt olisi aika koeajaa poposet. Hassua sinänsä että mieleni teki juosta juuri yövuoron jälkeen, koska silloin oloni on yleensä pahinta krapulaa pahempi, eikä pää tunnu olevan samaa osaa muun kehon kanssa. Ipodi rinnassa, Garmin kädessä ja Nike Freet jalassa lähdin sitten aurinkoon paistattelemaan päivää ja kokeilemaan, miltä nämä paljasjalkatossukat tuntuisivat. Päätin jo ennen lenkille lähtöä, että tekisin vain lyhyen lyhyen lenkin - jota suositellaankin kun koejuoksee uusia kenkiä, jotteivät jalat kipeydy kovin.


Miltä ne Freet jalassa tuntuivat?
Aivan loistavilta, mahtavilta, parhailta ikinä! Vaikka entiset turkoosit Nikeni (mallia en nyt muista) kuuluvat niihin kevyempiin kenkiin, eivätkä näin ollen paina paljoa, tuntuivat Freet suorastaan pumpulilta jaloissa ja jalka jaksoi nousta vaikka kuinka vikkelästi ja kuinka korkealle - jopa yövuoron jälkeisessä pökkyrässä!
Suunnittelemani lyhyt lenkki muuttuikin reippaaksi 8,2 km pituiseksi hölkäksi ja tunsin itseni maan kamaran kevyimmäksi juoksijaksi. Ja onnellisimmaksi.

Sportamorella on kyseinen kamppis edelleen menossa, joten jos olet vailla uusia treenikuteita alennettuun hintaan, klikkaa itsesi tänne

We are living in a material world and I am a material world ;)


Jag beställde för någon vecka sedan ett par Nike Free-tossor från en sportsajt som heter Sportamore (klik), främst för att de erbjöd en hel del grejer för rejält nedsatta priset på sin pre-summer-sale. Skorna anlände 4-5 dagar efter att jag klickat hem dem och avhämtades enkelt från närbutiken. Frakten var gratis, likaså retur- och bytesrätten (vilket jag tycker borde vara obligatoriskt för alla näthandlar i dagens läge).
Skorna har vilar hemma redan ett tag och väntat på att jag skall bli inspirerad att ta ut dem på en testrunda.
Knasigt nog kom den fiilisen "imorse" då jag vaknade på eftermiddagen efter natturen: nu vill jag testa de nya barefoot-skorna! Jag minns då jag köpte mina första ordentliga joggingskor (Nike Pegasus II): då hette trenden, att ju mer dämpningar skorna hade, desto bättre var de. Idag är trenden tvärtom: joggarna vill mer "back to basics" och ha så tunna skobotten som möjligt för att de skall kunna känna ytan under foten. Det har visat sig att tjocka botten och dämpningar dessutom ger en ökad risk för felställningar då man springer.
Eftersom jag kände mig - som alltid efter natturen - yrvaken och krapulantisk, bestämde jag mig för att jogga en riktigt kort runda (vilket ju rekommenderas i allmänhet då man provkör nya skor), klädde på mig iPod, Garmin-pulsmätare och de nya nike Free 3.+ och begav mig iväg.
Hur kändes skorna?


Himmelska, perfekta, härliga, underbara! Mina gamla turkosa Nike-skor (minns nu inte namnet på modellen) hör också till de mer tunnbottnade modellerna, men dessa var av en helt annan kaliber: det kändes som om jag haft bomull på fötterna! Joggandet var en fröjd, vilket ledde till att min "lilla länk" blev 8,2 km lång på en rekord tid. Efteråt kände jag mig som världens lyckligaste joggare - livet och jogging är härligt!
Sugen på nya träningskläder till nedsatt pris? Kolla in Sportamores kampanj som pågår än!