onsdag 31 juli 2013

Does it make you happy?

...then go for it!
 
Välillä yllätän itseni ihmettelemästä muiden mielipiteistä: mitä joku muu ajattelee tekemisistäni, ajatuksistani tai toiveistani tällä hetkellä? Vastaavatko ne jonkun muun/yhteiskunnan normeja? Olenko epänormaali tai täys-kummajainen kun ajattelen näin?

Mitä väliä? Saan kai ajatella, toimia ja tehdä kuten itse haluan?


Hoh. Välillä joudun miettimään kuinka vanha sitä itse asiassa olenkaan; 14 vai piakkoin 24-vuotias? Toisinaan pystyn tekemään hyvinkin nopeita ratkaisuja itsekseni, kun toisinaan tärisen kuin haavan lehti tuulessa mietiskellessäni mitä hittoa tekisin (ja soitan lopulta äitdille ja kysyn neuvoa - minäkö mammari? :D)


Yhden loppu on toisen alku. Päiväni Porissa käyvät vähiin ja pian aloitan (taas) uuden kaupungin valloituksen - yksin. Odotan innolla omaa pientä asuntoani, jonka saan sisustaa juuri oman makuni mukaisesti, ja jossa saan kulkea, tulla ja mennä kuten itselleni parhaiten sopii - kenestäkään muusta välittämättä. Vaikka pidän itseäni harvinaisen (?) ihmisrakkaana ihmisenä, koen, että tämä tulee todella tarpeeseen: saan vihdoin hengähdystauon aikamoisen höykötyksen jälkeen. Vaan saas nähdä miten sopeudun ja totun yksineloon, asuttuani pitkän aikaa avovaimona. Onneksi (?) minulta löytyy jo tästä kokemusta ja tiedän, että se alkuun vaatii sulattelua, mutta että siihen tottuu aikanaan. Harmi vain kun en voi syyttää ketään muuta enää m.m. tiskeistä ja pyykeistä..Taidan tästedes olla syypää niihin yksinäni :D

Nojoo, pitäisi kai jatkaa kamojen pakkailua. En voi käsittää, miten yksi nainen voi tarvita NÄIN PALJON tavaraa :o


Ibland överraskar jag mig själv med att fundera över vad andra tänker om det jag gör, tänker eller önskar. Efter en stund kommer jag på mig själv att fundera vad i hela fridens namn det egentligen har för skillnad vad ANDRA tänker om mig - huvudsaken är väl att jag själv är nöjd? Mmh. Ibland är det svårt att komma ihåg om man är 14 eller 24 år gammal.. (speciellt då man är osäker över något och ringer MAMMA för att be om råd :D)
Ett slut på en era är ofta början på en annan. Min tid här i Björneborg lider mot sitt slut och erövrandet av en ny stad står för dörren. Samtdigt som jag väntar med iver på att få inreda mitt lilla hem och inte behöva bry mig om någon annan än mig själv, är jag (förstås) aningen nervös för hur jag åter skall vänja mig vid att bo ensam. Thank God (?) har jag gjort det redan en gång och vet att det dröjer ett tag, men att man nog vänjer sig.
Ojoj, nu borde jag nog fortsätta packa. Hur mycket grejer kan en kvinna riktigt behöva?

kuvituksena arkistojen helmiä :'D

tisdag 30 juli 2013

Wear it wherever you´ll go..

Viimeaikaisten tapahtumien perusteella minulla ei juuri pitäisi olla syytä hymyyn: tapaturmia, itkua, pelkoa - vastoinkäymisten listaama tie on pitkä ja kivinen ja sitä olen talsinut yksinäni jo jonkin aikaa. Sääliä keräämättä, kyyneleitä vuodattamatta, on vihdoin ihanaa todeta, että olen vihdonikin löytänyt syypään hymyyn.


Whatever doesn´t kill you, only makes you stronger.


Mistäs niitä voimia olen ammentanut?

Iloitsemalla pienistä asioita.
Maailman parhaasta työpaikasta ja maailman parhaista työkavereista.
Urheilusta: kuntosali ja lenkkipolut ovat olleet todellisia henkireikiä minulle tiukan paikan tulleen.
Blogista ja päiväkirjastani: kirjoittamalla ajatukseni joko ruudulle tai paperille on niiden käsittely tuntunut helpommalta.
Tutustumalla rohkeasti uusiin ihmisiin: okei minä nyt en koskaan ole mikään kovin anti-sosiaalinen ollutkaan, mutten ole ottanut yhtä hanakasti yhteyttä uusiin ihmisiin aiemmin. Nyt olen "uskaltanut" tehdä sen ja todennut, että sitä kautta voi tutustua ties kuinka mielenkiintoisiin ihmisiin ja oppia samalla itsestään.

Aika on rajallinen luonnonvara, joten siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti ja hyödyntää se 110% kun sitä vielä on jäljellä :)


P.g.a. händelserna som inträffat under de senaste månaderna borde jag egentligen inte ha en tusans orsak att gå med ett leende på läpparna - tvärtom: tårar, smärta, olyckor - jag har gått igenom dem alla. Jag vill inte att nån ska tycka synd om mig, nehhej. Jag är stolt som tusan att jag fortfarande står här, på mina egna ben, och har äntligen lyckats hitta orsaker att börja le igen.
Varifrån har jag fått kraft och energi att orka med allt då?
Genom att glädja mig över små ting.
Världens bästa arbetsplats och världens bästa arbetskompisar har stött mig mer än de kan tro.
Motion: gymmet och joggingskorna har varit mina bästa vänner och både gett (och "tagit") kraft då det knipt till.
Bloggen och min dagbok: jag har insett att skrift är det effektivaste sättet för mig att förverkliga mig själv.
Genom att modigt bekanta mig med nya, obekanta människor. Nehhej, jag har aldrig hört till de associala, men har aldrig varit så modig som jag är idag med att ta kontakt med främmande människor. Detta har visat sig vara ett bra sätt att lära känna både andra och sig själv.

pics from pinterest

måndag 29 juli 2013

Recovering from Saturday & trying to heal my back

Viikonlopun tapaturmasta olen toipunut ihan kivasti - selkäkipua ja väsymystä lukuunottamatta. Olen pättänyt levätä ja juoda riittävästi, sekä yrittää venyytellä yläselkääni, joka on TÄYSIN jumissa lapojen välistä. Mutta miten?

Ties kuinka monetta kertaa kiitän internetin keksijää, sillä netistähän löytyy vastaus kaikkeen - aina ruokaresepteistä uusiin vaatteisiin ja - kuten tänään minun kohdallani - venyttelyohjeisiin.

Täältä Mobilatin sivuilta löytyi kivoja animaatioin näyteltyjä helppoja liikkeitä selän venytykseen.

 Vetreeksi.fi-sivustolla on älyttömän hyviä, minulle ennestään tuntemattomia tapoja venyttää niska- ja hartiaseutua. Suosittelen!

Yllä linkki Youtube-videoon, jossa näytetään 3 helppoa venytystä olkapään lihaksiston vetreyttämiseksi.

Tältä sivustolta löytyy venyttelyohjeita koko kropalle - tästä pidin!

Onko sinulla tapana venytellä?

Min kropp har repat sig "okej" efter helgens olycka - frånsett tröttheten och den otroliga spänningen som jag har i övre ryggen. Idag tänkte jag bara vila och stretcha, varför jag satte mig framför datorn, tackade gudarna för Google och letade efter olika stretchingrörelser. Kolla in länkarna ovan!

söndag 28 juli 2013

No matter how much you love it, sometimes enough is enough

Mietin tässä vähän aikaa viime postauksen jälkeen, viitsinkö tai pikemminkin haluanko kirjoittaa tätä postausta lainkaan. Viime aikoina olen tietoisesti jättänyt joitain asioita mainitsematta täällä blogin puolella, koska on tuntunut ahdistavalta kun liki tuntemattomat (tai noh, minun tapauksessani puolitutut) tuntuvat tietävän elämästäni vähän "liikaakin". Itsepähän täällä näppäimistön ääressä olen, eli en voi "syyttää" muita kuin itseäni siitä, että kirjoitan hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Noh, oppia ikä kaikki: opin ehkä kantapään kautta jättämään tietyt asiat täällä mainitsematta.



Halusin kuitenkin kirjoittaa asiasta, johon havahduin tänään: hyvinvointiin. Ihmiskeho voi hyvin kun se on niin fyysisesti kuin henkisestikin tasapainossa, liikkuu, lepää ja tankkaa sopivasti ja on tyytyväinen itseensä. Helppoa kuin heinän teko, eikö? Siltä se ainakin minun korvissani kuulostaa, mutta jouduin käymään sen kovemman reitin tajutakseni, että se tasapaino todella tarkoittaa TASAPAINOA - ei sitä, että kaikkiin noihin osa-alueisiin tarvitsee panostaa 110%, sillä sekin voi aiheuttaa stressiä, joka laskee hyvinvointia (ja vastustuskykyä siinä samalla).




Olen viime aikoina (kuukausien ajan) kärsinyt stressistä, unettomuudesta ja tietynlaisesta rauhattomuudesta, joka varmasti johtuu kahdesta edellä mainitusta. Vaikka väsymys on painanut päälle, olen harrastanut liikuntaa normaaliin tapaan (eli aika runsaasti) koska se on tuonut minulle hyvän olon. Samalla olen toivonut että liikunta myös parantaisi unenlaatuani ja helpottaisi unen tuloa iltaisin. Liikunta on viime vuosina aiemminkin ollut minulle se henkireikä ja tuki ja turva, josta tiedän voivani hyvin ja johon voin palata yhä uudelleen. Liikuntaa voin harrastaa missä vain, yksinäni ja kokea onnistumisia, vaikka muilla elämän osa-alueilla kokisin olevani täysi nolla. Viimeaikainen stressi yhdistettynä vähäiseen nukkumiseen ja liikuntamäärääni "löi yli", kaatoi minut kumoon ja yllätti kuin salama kirkkaalta taivaalta: ehkei liikunta sittenkään ole ollut se, mitä eniten olisin tarvinnut hetkinä, jolloin väsymys ja stressitaakka painaa päälle, vaan lepo.


Taidan olla maailman surkeimpia lepääjiä, koska en yksintkertaisesti MALTA maata paikallani, sylkeä kattoon ja katsella leffoja iltaisin. Ehei, mieluummin käyn lenkillä tai salilla, siivoan, häärään ja puunaan. On ollut nurinkurista, että liikunta edelleen on samaan aikaan tuonut minulle hyvän olon, mutta takuuvarmasti velottanut niitä viimeisiäkin voimia, mitä minulla enää on ollut. Tämän tähden en myöskään ole "tajunnut" vähentää liikkumistani, ennenkuin jouduin kokemaan sen kantapään kautta. En toki nyt syyllistä pelkästään liikuntaa, vaan uskon että omalla kohdallani tapahtumat ovat kuin ketjureaktio ja toistensa seuraamuksia.

Tiettyjä asioita osaa arvostaa vasta sitten, kun ne on jo menettänyt. Yksi niistä on terveys, toinen ystävät. Minulla on onneksi kummatkin tallella ja sain taas tajuta eilen, miten tärkeitä nuo ovat ja miten aliarvostettuja ne arjessa ovat.



Pyydän: käyttäkää hattua auringossa ja nauttikaa tarpeeksi nesteitä. Pitäkää yhteyttä ystäviinne. Pitäkää huolta itsestänne.



Jag funderade en stund om jag verkligen vill skriva om det här eller inte, eftersom jag på sistone känt mig närapå rädd över hur mycket halvbekanta tycks veta om mig (på basis av bloggen antar jag - min stil att skriva är ju ganska personlig). Jag valde att skriva, eftersom jag önskar att detta skall väcka tankar inom någon som behöver dem: hälsa och att förlora den.
Människan är lycklig då hon mår bra både psykiskt och fysiskt, äter och vilar tillräckligt. Dessa komponenter behöver vara i en balans för att ett fullständigt välmående skall uppnås, men det kräver ingalunda att man måste satsa 110% på dem alla samtidigt. Detta var någonting som jag (tyvärr) fick lära mig "den hårda" vägen, men som nu känns solklart för mig: fan så dum jag varit!
Jag har redan en längre tid lidit av stress och sömnsvårigheter, men har försökt kompensera det med motion och hälsosam kost. Motion har under de senaste åren fått mig att må så bra, känna mig välmående och fått mig att "lyckas ens med nånting i livet", vilket är orsaken till att jag hållit på med det i (för mig normala) rikliga mängder, trots att kroppen varit trött och skulle ha behövt vila.
Jag inser nu hur viktigt det är att vila, speciellt om man är stressad: om "huvudet" är på helspänn hela tiden lugnar det knappast ned sig av ett tungt gympass. Ett pass joga skulle kunna göra susen.
Vissa saker inser man att uppskatta först då man håller på att förlora dem och en av dem är hälsan, andra vänner. Jag har - tacka gudarna - bägge två i behåll, men förstår nu igen att uppskatta dem i en högre grad.
Jag ber er: använd solhatt och drick tillräckligt. Håll kontakt med kompisarna. Sköt om er själva.

pics from pinterest

Now I´m fine, but I´ve realized something..


quotes from Pinterest

lördag 27 juli 2013

Happiness is a state of mind - at least if you´re wearing white lace

Jälleen saan olla todistamassa, että onni on pienestä kiinni. Niin pienestä kiinni, kunhan vain suhtautuu asioihin avomielisesti ja iloitsee pienistäkin asioista - kuten minä tein tänä "aamuna" herätessäni yövuoron jälkeen. Kyllä lähtee päivä tiättekste hyvin käyntiin ;)

No mistäs sitä nyt tällä hetkellä iloitaan?

Rauhallisesta yövuorosta. Potilaat nukkuivat rauhallisina ja höpöttelimme koko yön työkavereiden kanssa niitä näitä.
Juustovoileipä maistui toooosi hyvälle aamukolmelta.


Nukuin yllättävän pitkään (12:30 asti), vaikka makuuhuone tuntui kasvihuoneelta herätessäni.
Kipaisin ensitöikseni tuoreita mansikoita kadun toiselta puolelta ja maiskuttelin niitä aamupalaksi. Mansikka-meloni-mysli on paras löytö pitkiin aikoihin - silkkaa nautintoa varsinkin jugurtin ja tuoreiden mansikoiden kera!


Tajusin lämmittää kahvikupin etukäteen, joten kahvi säilyi pidempään kuumana ja siitä saattoi nauttia pidemmän aikaa kuin normaalisti (inhoan yli kaiken viilentynyttä kahvia - yök!)
Tuntuu levolliselta tietää, että palaset ovat loksahdelleet kohdilleen, vaikka lähitulevaisuus muutoksineen jännittää, jopa turhauttaa ja pelottaakin.
Ihanaa kun vein pyöräni VIHDOINKIN eilen huoltoon. Raukkaparka olisi pitänyt kuskata fillaritohtorille jo aikoja sitten..
Uusien tuttavuuksien myötä olen oppinut niin itsestäni kuin muistakin paljon uutta. Tärkein oppi taitaa olla se, että kannattaa ympäröidä itsensä ihmisillä, joiden kanssa on hyvä olla.
Eilispäivän asukuvia katsellessa tuli hyvä mieli: valkoinen pitsi on kiva!


Lycka är små ting och finns över allt, bara man öppnar ögonen för den. Åtminstone började min dag bra, då jag listade upp saker som jag för tillfället glädjer mig över:
Natturen förlöpte lugnt, patienterna sov och vi hann babbla massor med arbetskompisarna.
Ostsmörgåsen smakade SÅ gott klockan 3 i morse - yum!
Jag åt färska jordgubbar till frukost och ojojoj, så gott de smakar kombinerade med världens godaste melon-jordgubbs-mysli.
Att värma kaffekoppen innan man häller kaffe i den gör att man får njuta av kaffet aningen längre, då det hålls hett en längre tid (avskyr svalt kaffe!)
Trots att närframtiden för med sig mängder med förändringar som känns både spännande, irriterande och skrämmande, känns det skönt att bitarna verkar falla på sin plats.
Äntligen förde jag cykeln på reparation igår; det borde jag ha gjort för lääänge sedan!
Jag har på sistone lärt mig nytt om både mig själv och andra. Den viktigaste lärdomen är säkert att det lönar sig att omringa sig med människor som man trivs med och som får en att må bra.
Gårdagens outfit var lyckad: vit spets är härligt!





fredag 26 juli 2013

Thoughts about my workout for today

Niinhän siinä kävi, että olo paranikin aamuisesta heikotuksesta ja lähdin salille. Jonkun (lue: entisen minäni mukaan lukien) mielestä voi olla aivotonta käydä treenaamassa sisätiloissa kun ulkona on kaunis auringonpaiste ja kesä, mutta koska aurinko lähinnä tuntui ahdistavalta ja jokseenkin pelottavalta aamuisen heikotuksen jälkeen, rehkin ilomielin ilmastoidussa salissa.

Tänään oli vuorossa olkapäät ja ojentajat. Keväästä lähtien olen yrittänyt kasvattaa lihasmassaani ja erityisesti luisevat olkapääni ovat olleet tulilinjalla. Totesin tänään suht tyytyväisenä, että ainakin jotakin edistystä on tapahtunut. Toki kaipaisin lisää pyöreyttä ja muotoa olkapäihini, mutta olen tietoisesti treenannut niitä aika maltillisesti, koska ne vetävät herkästi jumiin. 

Treenin lopuksi tein vielä cross fit-salissa vatsoja kahvakuulan kera ja yllätin itseni ihailemasta äijää, joka teki dippejä lisäpainoilla. Itse teen (edelleen..) dippini avustettuna, eli laitteessa johon laitan painoja jotka kevittävät omaa painoani. Siinä olisikin kova tavoite: päästä eroon avustetuista dipeistä laitteessa ja repäistä tekemään ne keikot vyötäröllä keikkuen! Voin taata, ettei moni nainen pysty siihen. Ehkä voisin olla uranuurtaja? (hah, en usko tähän itsekään ;))

Salin jälkeen vein vielä rakkaan pyöräni huoltoon ja kävelin kotiin. Matkaa kertyi 3,41 km suuntaansa. Onnekseni tuuli oli alkanut puhaltaa niin, ettei aurinko ahdistanut yhtä paljon kuin aamupäivällä, mutta huomaan kyllä nyt sisätiloissa oleskellessani, ettei aurinko ja lämpö tunnu hyvältä lainkaan :/ 

Nyt on vuorossa rauhoittumista, enenn yövuoroon suuntaamista :) Kivaa perjantaita!


Tack gode gud började jag må bättre efter ett tag (syftar på svagheten som jag drabbades av imorse) och cyklade till gymmet. Jag vet att det låter knäppt att frivilligt träna inomhus då solen lyser, men tack vare svagheten och rädslan som jag drannades av imorse föredrog jag att träna i en luftkonditionerad gymsal i stället - och oj så bra det gick!
Idag tränade jag biceps och axlar och blev inspirerad av en kille jag såg: medan jag tränade magmusklerna beundrade jag hur han gjorde dippin med extra-vikter runt midjan. Hur coolt skulle det inte det vara? Själv gör jag fortfarande dips i en maskin med vikter som lättar på min vikt, så det kunde nog dröja ett tag innan jag skulle klara av att ha överlopps-vikter på mig och ändå orka.. Mission impossible? Challenge accepted ;)
Nu skall jag fortsätta vila ett tag innan det är dags att åka iväg på nattur :) Ha en bra fredag!


THE dessert :P

Feeling weak, feeling scared.

Pikainen moi!

Käväisin pyörällä kaupungilla ja havahduin pyörää parkeeratessani järkyttävään heikotukseen. Auringonvalo ahdisti, silmissä vilkkui ja mieleeni palasi heti viime kesäinen tapaturmani, jolloin koin tasan saman fiiliksen ennen pyörtymistäni ja sairaalareissua. Alkoi pelottamaan. Vedin syvään henkeä, etsin mahdollisimman varjoisan paikan ja kävelin lähimpään kauppaan hakemaan Vichyä tasaamaan suola-arvojani. Kauppojen keinotekoiset valot eivät tuntuneen lainkaan hyviltä, mutta valitsin kaupoissa hiljaa kävelyn ilmastoidussa, edes HIEMAN viileämmässä ympäristössä, kuin ulkona pistävässä kuumuudessa. Kaupoissa kiertely ei tosin ollut ihan helppoa, koska käteni tärisivät niin etten saanut tavaroista kunnon otetta, joten päädyn pukukoppiin sovittamaan paria paitaa, jotta saisin olla hetken aivan rauhassa hengitellen.

Yritin analysoida ja keksiä mikä ihme moisen heikotuksen aiheutti: olen nukkunut pitkät yöunet, syönyt kunnon aamupalan ja juonut normaaliin tapaan (eli reilun litran vettä jo aamulla). Viime päivinä olen ehkä nukkunut hieman normaalia vähemmän, mutta liikunnat ja syömiset olen hoitanut tavanomaiseen tapaan. Syömingit ovat itse asiassa olleet normaalia runsaampia, eli mistään kuihtumisesta ei nyt voi olla kyse! Tai nojaa, ehkä niskat ovat hieman jumissa eilisen makoilun jälkeen..?

Kesti jonkin aikaa ennenkuin uskalsin lähteä kotin kohti, mutta pyörän selkään päästyäni ei onneksi enää tehnyt pahaa lainkaan.

Kotiin päästyäni vastaus heikotukseen selvisi: ukkonen jyrähti suoraan talon yllä niin että oksat pois. En yleensä reagoi ukkoseen (tai kuten jotkut tekevät täyteen kuuhun), mutta sen aiheuttama pistävä ulkoilma taitaa olla syypää mun hymyyn heikotukseen. Nyt siis lepoa. Voisihan sitä pakkaillakin..?

necklace Kalevala Koru sunglasses Ray Ban

top Zara
Ett hastigt hej å hallå!
Fy farao en sån svag känsla jag plötsligt drabbades av då jag tog  en hastig runda på stan: det blinkade för ögonen, händerna skakade och hela världen kändes som en stor karusell i den stickande solen - exakt samma känsla som jag hade för exakt ett år sedan, precis innan jag svimmade och hamnade in på sjukhus. Fy så rädd jag blev. Bestämde mig för att gå så fort som möjligt till närmaste butik för att köpa en flaska Vichy och gick sedan i butiker en stund för att undvika solen och hettan. Det visade sig bara inte vara så lätt att strosa omkring, då mina händer darrade så att jag knappt klarade av att hålla i någonting!
Medan jag gick omkring försökte jag fundera vad i tusan som var orsaken till min känlsa. Under de senaste dagarna har jag ätit och druckit normalt (om inte rikligare!), sportat normalt och sovit - nja, litet mindre än normalt, men förra natten riktigt gott och länge. Kanske nackmuskulaturen är en aning spänd efter gårdagens chill i Kirjurin?
När jag äntligen vågade cykla hem insåg jag direkt vem som är skyldig: åskan, som bullrade till direkt ovanför huset. Jag brukar inte reagera på åskväder, men det är den enda orsaken jag nu kommer på. Bäst att vila ett tag, tror jag. Kanske jag kunde packa litet..? 

torsdag 25 juli 2013

The perfect moment, the perfect atmosphere - life´s too good to be true!

Oletko koskaan kokenut täydellisen hetken - hetken johon haluaisit jäädä vaikka loppuelämäksesi, jonka haluaisit sulloa purkkiin ja kaivaa esiin kun sinulla on paha mieli ja hetki, jota varmasti tulet muistelemaan hymyssä suin vielä pitkään? Minä koin sellaisen äsken.


Pettymykseksenne totean heti, ettei minkäänsortin miessukupuolen edustaja liity tähän hetkeen lainkaan (vaikkei sellainen pahitteeksi olisi ollut ;)). Usein tälläisiä perfect momentseja koetaan varmasti nimenomaan oman kultamurusen kanssa, mutta todistin itse äsken omin silmin (lue: omin tuntein), että sen voi yhtä hyvin kokea hyvän ystävän kanssa ja miksei jopa yksinään!


Töiden jälkeen pyörähdin vain kodin kautta ja kurvasin pyörälläni Kirjurinluotoon nauttimaan auringosta. Heräsin poikkeuksellisen aikaisin ehtiäkseni aamulla salille ennen työvuoron alkua (kyllä, luit oikein: olin tänään yllättävän pirteänä PoriHallilla klo 05:30!) joten nokkaunet auringossa maistuivat enemmän kuin hyviltä. Pari tuntia nurmikolla maattuani liittyi rakas K seuraani ja höpistiin niitä näitä, ennenkuin suuntasimme jätksibaarin kautta kävelylle. Reitiksemme valikoitui kierros tavanomaista lenkkipolun ympäri ennenkuin suuntasimme kohti minulle täysin uutta ja tuntematonta: Kirjurinluodon siirtolapuutarhaa.


Pienet mökit vieri vieressä, toinen toistansa kauniimpi pieni puutarha istutuksineen, marjapuskia joiden oksat roikkuivat maassa marjasadon kypsyessä, krokettia pelaavien lasten raikuva nauru, laskeva ilta-aurinko - se hetki oli täydellinen!
Tunnelma siinä hiekkatietä kävellessämme oli niin täydellinen, että olisi tehnyt mieli kaatua polvilleen ja vastata "kyllä" (jos joku siis olisi osunut kysymään jotain siitä kohtaa ;)). Nauroimmekin ääneen sitä, että tilanne, paikka - kaikki - oli täydellistä - mitä nyt se täydellinen mies puuttui! Totesinkin K:lle, että vaikkei meillä miehiä matkaan sattunutkaan, oli hetki silti romanttinen ja nautin siitä täysin siemauksin. 

Ei romantiikka välttämättä vaadi vaaleanpunaisia ruusuja, suukkoja ja suklaata. Ei. Romantiikkaa on myös luonnossa, ystävissä, hiljaisuudessa - kunhan sille vain avaa silmänsä. 


Har du någonsin upplevt den perfekta stunden - stunden som du gärna skulle lägga på burk och gräva fram en motig dag och som du skulle vilja minnas för evigt? Jag upplevde precis en sådan.
Till er stora besvikelse avslöjar jag direkt att ingen som helst karl hör till denna stund (det kom ingen passlig emot m.a.o ;)). Men åtminstone bevisade jag precis att den perfekta stunden lika bra kan upplevas ensam eller med en bra kompis!
Efter jobbet cyklade jag hastigt hem via innan jag parkerade mig själv och cykeln på Kirjurinluoto. Den löjligt tidiga väckningen (yep, jag var 05:30 imorse till gymmet ;)) kändes i kroppen efter arbetsdagen, så en tupplur i solen kändes mer än bra. Efter ett par timmar kom min kära kompis K och efter att ha babblar bajs en stund, tog vi varsin glass och tog sedan en promenad. 
I stället för att nöja oss med den sedvanliga rutten styrde vi stegen mot Kirjurinluodon siirtolapuutarha. Där bland alla små söta stugor, perfekta små trädgårdar hördes barns glada skratt i solnedgången - aahhh! Perfekt! 
Vi skrattade högt med K medan vi prisade stunden om stunden var SÅ perfekt - bara en karl ännu skulle ha gått vid ens sida! Som tur hade vi ändå varann.
Romantik behöver nödvändigtvis inte vara pussar, choklad och rosor. Romantik finns i naturen, tystnaden och vänner - bara man öppnar ögonen för den. 

onsdag 24 juli 2013

Thoughts crossing my mind during my run & PinkPanther-outfit

Juoksu on maailman parasta (ja takuuvarmasti halvinta!) terapiaa: raitis ulkoilma, hiekan narskunta kengänpohjien alla ja sinä - siinä kaikki tarvittavat ainekset.

Itse huomaan usein vasta juoksulenkin päätyttyä, että olen päässyt jonkin sortin lopputuloksiin ja ratkaissut ongelmia, vaikken jotakin tiettyä asiaa muista edes miettineeni lenkin aikana. Kai se on jotakin aivojen alitajunnan taaimmassa päässä tapahtuvaa toimintaa, josta emme itse ole tietoisia, mutta joka sitten ongelman ratkottua pulpahtaa pintaan ja ajatuksena päähän? Tiedä häntä, mutta näin homma tuntuu toimivan ainakin minun osaltani.

Töiden jälkeen maattiin reilu 2h Kirvatsissa J:n kanssa ja n-a-u-t-i-t-t-i-i-n!
 Aivojen tehdessä noita "suurempia" ratkaisuja huomaan sen sijaan keskittyväni ja miettiväni mitä kummallisempia asioita. Ajattelinkin paljastaa teille, mitä ajatuksia minulla m.m. tänään 8,13 km juoksun aikana kävi mielessä:

- Shit! iPodi unohtui kotiin! Miten ihmeessä pystyn nyt juoksemaan?? (huomasin pian, että olikin kivaa vaihtelua kuunnella luonnon ääniä ainaisen jumputuksen sijaan)

- Pitäisikö oikeasti koittaa selvitä ilman aamukahvia huomenna ja suunnata aamusalille?

- Mitäköhän ihmiset kuvittelevat kun näkevät minut; että olen todella tyylitön juoksija? (pinkit shortsit + vihreä toppi ei ehkä ollut se trendikkäin combo, mutta näyin takuuvarmasti)
 
- Ajattelevatkohan nuo nyt, että onpa siinä aktiivinen tyttö. Tässä me vaan kaljotellaan (juoksin rantaa pitkin ja ohitin terassilaivat, joiden kansilla istui runsaasti porukkaa)

- En enää ikinä, IKINÄ, sekoita maitorahkaa ja FunLightia: vatsaan ei koskaan ole sattunut yhtä paljon kuin nyt enkä ole kokenut moista turvotusta ikuisuuksiin! (nimim. huonot eväät ennen lenkkiä)

Onko sinunkin päähäsi pulpahdellut näiden kaltaisia ajatuksia lenkillä? (sanokaa nyt joku "juu", jotten epäily olevani aivan tärähtänyt..)

 
..ja siellä oli vielä iPodi mukana ;)
Löpning är den bästa (och garanterat den billigaste!) terapiformen: allt som krävs är du, en väg och knastret under skorna.

Själv märker jag ofta då jag stannar upp att jag i mitt undermedvetande lyckats lösa problem eller frågor som jag kanske grubblat över tidigare, men inte under själva rundan. Medan jag springer tänker jag ofta däremot på helt knasiga, irrelevanta grejer och tänkte passa på att avslöja några av tankarna jag hade under mina 8,13 km ikväll:
 - shit! Glömde iPoden - hur skall jag kunna springa nu? (insåg fort att det var skönt att lyssna till naturen istället..)
- borde jag utmana ödet, skippa morgonkaffet och dra ett gympass på morgonen?
- vad tänker folk riktigt om mig när de ser min outfit? (illgrön topp och pinka shorts var kanske inte det snyggaste valet..)
- tänker dedär som sitter på terassen att "tusan en så aktiv tjej där löper förbi - här dricker vi bara öl" (medan jag joggade förbi båtarna med terasser vid stranden
- jag ska aldrig, ALDRIG, mer blanda FunLight-saft med kvarg: fy farao så ont i magen jag hade och så svullen jag var!
Känner du igen mina tankar? (snälla nån säg jo så jag inte behöver tro jag är helt flippad..)  

Party outfit for 20.7

Pori Jazzien pääviikonloppuna kävimme J:n kanssa tanssahtelemassa kaupungilla ja päälleni päätyi takuuvarma väriyhdistelmä: mustaa ja valkoista. Kaulaani pujotin Porvoon Lindexistä löytämäni Holly & Whyte-malliston ihanan korun, joka on ollut loppu kaikissa muissa Lindexeissä joissa olen käynyt! Joskus on näköjään vähän tuuria matkassa ;)

Mustavalkoista vai väriä, kumpi on enemmän sinun makuusi?


Pori Jazz är redan förbi, men tänkte lägga in bildbevis på hur jag såg ut under "huvudveckoslutet" då jag var ute och dansade med J. 
Outfiten var ett ganska "säkert kort", alltså svart och vitt - men det funkar alltid tycker jag! På mig hade jag också det härliga halsbandet som jag hittade i Lindex i Borgå. Halsbandet hör till Holly & Whyte-kollektionen och har varit slutsålt redan länge i alla andra Lindexar som jag varit i. Ibland tycks man ha tur ;)

tisdag 23 juli 2013

Wanna become soft on both in- and outside?

Mainosten uhri täällä hei. Kyllä, luit oikein ja myönsin äsken, että ostan (paljonkin!) tuotteita pelkästään mainonnan perusteella, tuntematta tuotetta lainkaan tai tekemättä sen kummempia taustatutkimuksia. Ei siis ole ihme, että kaappiini ilmaantuu vähän väliä niitä virheostoksia jotka olisi mieluummin voinut jättää kaupan hyllylle. Nämä "miinat" kuitenkin unohtuvat ja kuittaantuvat nopeasti kun onnistuu tekemään jonkun löydön, löytämään neulan heinäsuovasta ja helmen merenpohjasta - kuten minulle on nyt käynyt aivan parin päivän sisään!

Mitä onkaan löytynyt?



Ensimmäisen löydön tein itse asiassa puoli-vahingossa eilen aamulla aamupalaa valmistellessani. Keväällä PT:ni Pia suositteli minulle soijalesitiiniä, joka sisältää runsaasti solujen uudistumiselle tärkeitä rasvahappoja ja on hyväksi m.m. aivojen toiminnalle, lisäksi ruokavaliooni ja minähän ostin. Purkki on nyt tönöttänyt jääkaapissa (avattuna) loppukeväästä lähtien ja seissyt toimettomana. Rakeet itsessään ovat pieniä, kellertäviä palleroita, jotka eivät maistu millekään ja jotka lisätään esim. jugurttiin tai smoothieihin. Eilen aamulla  "muistin" taas kaataa purkista n 1 tl rasvattoman jugurtin sekaan, ennen myslin, melonin ja nektariinipalojen lisäämistä, ja ette ikinä usko mikä yllätys minua odotti: soijalesitiinirakeet olivat liuenneet jugurtin joukkoon ja tehneet siitä kermamaisen! Pyörittelin silmiäni, enkä meinannut millään uskoa, että makunystyräni todella maistoivat kermaa - haloo, kipon pohjalla oli rasvatonta jugurttia!
Asian varmistamiseksi tein tänään uuden kokeilun ja toistin eilisen kuvion ja kyllä, edelleenkin rasvaton jugurtti oli muuttunut kermaisen paksuhkoksi ja maukkaaksi. Suosittelen kaltaisilleni herkkupeffoille! ;)


Toinen löytö jonka tein eilen, oli hiljattain markkinoille ilmestynyt Garnierin Ultimate Beauty Oil, joka sisältää 4 eri öljyä ja lupaa m.m. ravita, kosteuttaa ihoa, sekä tehdä siitä täydellisen - tahraamatta! Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta, eikö? I agree. Ostin putelin tarjouksesta hintaan 3,90€ ja suihkuttelin sitä eilen hieman kostealle iholle suihkun jälkeen. Öljy oli todella kevyttä, eikä tahmannut ja kosteutti ihoa todella hyvin. Oma ihoni ainakin suorastaan janoaa kosteutta näin "loppukesästä" (eihän kesä vielä ole ohi, eihän?) ja tälläinen kevyt öljy tuntuu huomattavasti kutsuvammalta, kuin paksu kermainen ihovoi. Pitäisiköhän käydä samantie hamstraamassa toinen pullo kun se oli tarjouksessakin..? ;)

Kiinnostaako sinua lukea tälläisiä tuotekokeiluja? Vaikuttavatko ne omiin ostopäätöksiisi?


Reklam - min värsta fiende och bästa vän. Yep, jag erkänner: jag köper X antal produkter på basis av dess reklam och gör - tyvärr - ibland riktiga bommar, men lyckas också ibland stiga rakt in e en guldgruva, vilket är exakt det jag gjort nu inom ett par dagar!
I slutet av våren rekommenderade min PT Pia att jag skulle börja äta soijalesitingranulat som tillägg i kosten. Soijalesitin innehåller essentiella fetter som är bra bl.a. för förnyelsen av celler och för hjärnans funktion. 
Well, burken med sojalesitingranulat har nu stått så gott som oanvänd i kylskåpet sedan slutet av våren. Igår morse "kom jag åter ihåg den" och hällde ca 1 tsk på min fettfria yoghurten, innan jag hällde mysli, vattenmelon och nektarin ovanpå. Gissa hur häpen jag blev då jag kom till bottnet av skålen och hittade en krämig, tjock yoghurt i stället för den i vanliga fall tunna fettfria konsistensen? För att försäkra att mina smaklökar inte spelat spratt testade jag samma grej imorse pånytt och ja, det var faktiskt sant: sojalesitingranulatet liksom smälter i yoghurten och får (även denna fettfria variant!) den att bli härligt gräddig och krämig i smaken. Yum!
Ett annat fynd som jag gjorde igår är Garniers Ultimate Beauty Oil som innehåller 4 olika oljor, lovar bl.a. återfukta huden och göra den perfekt. Låter litet för bra för att vara sant, right? Jag råkade hitta flaskan på erbjudande (3,90€) och sprayade den över hela kroppen igår efter duschen. Oljan absorberades fort och lämnade ingen fet yta på huden (vilket oljor ofta gör), men fuktade min torra hud. Nu gäller frågan: borde jag hämta en flaska till nu när jag råkade hitta den på erbjudande? ;)
Påverkar reklam och sådanahär "tester" dina köpesvanor?

måndag 22 juli 2013

Jazz does not belong to one race or culture, but is a gift that America has given the world. — Ahmad Alaadeen


Jazzit, tapahtuma jolloin koko Pori puhkeaa kukkaan, kaikki ovat iloisia ja hymyileviä ihmisiä ei voi välttää, ovat nyt ohi. Kadulla näkyi tänä vuonna toinen toistaan taidokkaampia käsitöitä, koruja, pussukoita, lakuja ja kuolattavan hyväntuoksuista ruokaa..


Jazzen, evenemanget som får hela Björneborg att blomstra upp, är nu förbi. Jazzgatan fylldes i år av glada, leende människor, massor med hantverk, lakrits, doftande mat och bubbeldricka; en upplevelse värd att uppleva!
jeans Cubus shirt T.Hilfiger bag MK necklace Kappahl