tisdag 30 april 2013

A missing piece is now (finally) found also in my wardrobe

Det är vissa basplagg som allas garderober borde innehålla: en vit skjorta, en LBD och ett par stiliga stövlar eller promenadskor. Så finns det en mängd accessoarer med vilka man enkelt (och billigt) kan variera outfits som består av dessa basplagg, m.a.o. halsdukar och scarfar i olika färger och material, smycken och (hand)väskor.

En bas-accessoar som saknats ur min garderob är en svart scarf (jag vet - kanske inte den piggaste färgen såhär till våren), vilket jag redan länge varit medveten om, men som jag fick en kick att åtgärda först då T:s kompis med stora förundrade ögon tittade på mig och skakade på huvudet då jag berättade att jag inte äger en svart halsduk (han skulle ha velat låna en).


En perfekt svart halsduk hittade jag i en av mina favorit-klädbutiker: Lindex. Materialet är 100% viskos och känns underbart len mot huden. Halsduken är ganska tunn, men såpass lång att man kan vira den ett par varv kring halsen, vilket garanterar att den skyddar halsen mot drag. Att halsen kostade ynka 9,95€ höjer bara dess status i mina ögon - inte illa, eller hur?


Lindex nätbutik hittade jag inte exakt samma halsduk som jag köpte, men däremot härligt färggranna och pigga exemplar, t.ex. denna härligt blommiga, samt denna fräscht blå-vit-randiga- perfekt kombinerad till vita eller mörkblå jeans, samt en vit t-skjorta (med jeansen) eller en mörkblå eller beige skjorta (med vita jeansen).
Glada vappen på er! :)


Jokaisen naisen vaatekaapista tulisi löytyä pari perusvaatetta: hyvinistuva valkoinen kauluspaita, LBD sekä siistit kävelykengät tai saappaat. Näiden ympärille voi sitten asusteilla rakentaa vaikka kuinka monta erilaista asua, esim. erivärisin ja -kokoisin huivein ja koruin, sekä käsilaukuin - halpaa ja ekologista!
Eräs perus-asuste on loistanut vaatekaapistani poissaolollaan jo pitkään (ja olen tiedostanut sen hävettävän pitkään myös..), mutta päätin tehdä asialle jotakin vasta kun T:n kaveri katsoi minua iiiisoin pyörein silmin kun ilmoitin, etten voi lainata hänelle mustaa kaulahuivia, koska en sellaista omista.
Täydellinen musta kaulahuivi löytyi, mistäs muualta kuin eräästä suosikki-liikkeestäni Lindexistä. Huivi on materiaaliltaan 100% viskoosia ja tuntuu ihanan pumpuliselta ja pehmeältä ihoa vasten. Huivi on ohut, mutta niin pitkä, että sen saa kaksinkerroin kaulan ympärille, joka takaa sen, ettei tuuli ja tuiske (jota epävakaa kevätsää nyt vielä tarjoaakin) viilennä kaulaa. Lopuksi ei voi muuta kuin todeta, ettei huivia ole hinnalla pilattu: 9,95€! Ei paha, eikö? ;)
Lindexin verkkokaupasta en valitettavasti löytänyt omaa huiviani, mutta putiikki sen sijaan pullistelee mitä ihanimpia keväisen värikkäitä huiveja, joista voisin kotiuttaa joka toisen! Esimerkiksi tämä romanttinen kukkakuosinen huivi yhdistettynä valkoiseen t-paitaan tai tämä siniraidallinen seilorihenkinen huivi yhdistettynä valkoisiin tai tumman sinisiin farkkuihin olisivat minun makuuni :)
Hauskaa vappua! :) 

Edit: don´t know how to tie your scarf? Check out this Youtube-video ;)
 

måndag 29 april 2013

Post-training & recovering with ProFeel

Whoah. Benpasset från mitt nya gymprogram är nu avverkat och jag kan bara säga en grej: holy shit. Aldrig har gymträning gjort så ont som idag!

Jag träffade min PT Pia på Björneborgs bästa gym PoriHalli och utgående från mina målsättningar och utgångspunkter gjorde hon ett 4-delat program: bröst + biceps, benen, axel + triceps, samt ryggen. Största skillnaden mellan mitt gamla och nya program är mängden press som man gör: förr gjorde jag 8-12/maskin, medan jag nu börjar göra 15 st. Meningen är att jag skall sträva till att göra 15 press av rörelserna och alltså ladda såpass mycket med vikter, men ifall jag inte orkar alla 3 gånger riktigt 15 st är det okej (gissa bara om jag "täcks" göra mindre än 15 då det står 3 x 15 på lappen?)

Efter passet var jag HELT slutkörd och kände hur svetten bara rann under toppen, men kände mig nöjd med mig själv, trots att jag var tvungen att skippa en rörelse, då den maskinen var sönder.

Efter gymmet gick jag via butiken och köpte en återhämtningsdryck och slukade den i ett huj och strosade sedan omkring på ett loppis i ett par timmar. Jag gillar att gå på loppis, men det krävs att man har mycket tid och ingen press på sig och helst skall man gå på förmiddagen, eftersom de flesta andra är på jobb då (tack än en gång för skiftesarbete & lediga vardagar). På loppis fyndade jag ett par Calvin Klein-pyjamasbyxor, samt en Columbia-jacka - slutsumma 7€! Score!

Apropå återhämtningsdrycken valde jag en Valio ProFeel med smak av jordgubb och svepte den i ett huj, men försökte hålla mig och analysera drickan trots törsten: ProFeel innehåller 20g protein/2,5 dl och har ett bra förhållande av protein och kolhydrater (20g/18g) med tanke på optimeringen av återhämtning efter ett tungt gympass. Smaken var, till min förvåning, inte konstgjord som jordgubb ofta är och inte så sliskigt söt heller (vilket beror på att ProFeel-produkterna inte innehåller konstgjorda sötningsmedel, utan enbart knappt med socker. Efter att ha svept ProFeel:en orkade jag problemfritt strosa runt och snoka på loppiset i ett par timmar och kände hungern komma smygande först då jag cyklade hem. Så återhämtningsdrycker kan i värsta fall vara en bra lösning, ifall man vet att det ännu är ett tag innan man får mat i sig :)
Trots att jordgubbs-ProFeel:en var helt okej, föredrar jag den med vaniljsmak.

Puh. Nu skall jag ta det lugnt en stund och fortsätta studera mitt gymprogram och fundera vilken muskelgrupp som står i tur imorgon..


Whoah ja huhheijaa. Ensimmäinen kokeilu uudesta saliohjelmasta, jonka Porin parhaan kuntoklubin Porihallin Pia teki minulle viime viikolla on nyt takanapäin ja voin vain todeta: ei h*lvetti miten treeni voikaan sattua ja tehdä pahaa! Pia suunnitteli lähtökohtanaan minun tavoitteeni ja treenitaustani 4-jakoisen ohjelman, joka on jaettu seuraaviin päiviin: rinta + hauis, jalat, olkapää + ojentaja, sekä selkä. Tänään päätin aloittaa ohjelman ja valitsin jalat. Suurin muutos entisiin treeneihini on toistomäärät: aiemmin tein 8-12 toistoa/liike ja nykyisessä teen 15. Painoja lastataan siis niin paljon, että pystyn hädin tuskin tekemään nuo 15 toistoa, mutta saan kuulemma fuskata vähän jos en jaksa aina ihan 15 tehdä (arvatkaa vaan kehtaanko fuskata kun lapussa lukee 15?) Treenin jälkeen jalat tärisivät kuin pyykit narulla ja pääsin hädin tuskin pyörän selkään, mutta päätin silti suunnitelmani mukaan suunnata vielä läheiselle kirpparilla kierrokselle. Kirppareilla on kivaa kiertää ja kaikkein kivointa se on arkivapaina, jolloin paikalle voi pamahtaa jo aamupäivällä ja kierrellä rauhassa muiden ollessa töissä. Kirpparilta kotiutin pari loistojuttua: Calvin Kleinen pyjamahousut, sekä Columbian ulkoilutakin - 7€! Score! :)
Ennen kirpparille menoa hain lähikaupasta palautusjuomaksi mansikanmakuisen Valion ProFeel-juoman ja ajattelin jakaa sen herättämiä kokemuksia täälläkin. ProFeelissä on ensinnäkin protskua ja hiilareita loistavassa suhteessa (20g/18g) palautumista rankasta treenistä ajatellen. Maku oli yllättävän positiivinen kokemus eikä lainkaan niin keinotekoinen kuin mansikanmaku usein on. Ylitsepääsemätön äklömakeuskin loisti poissaolollaan, joka johtunee siitä, ettei ProFeel-sarja sisällä keinotekoisia makeutusaineita lainkaan. Hörpättyäni 2,5dl ProFeelia kitaani jaksoin rauhassa kierrellä kirpparia parisen tuntia ja nälkä alkoi kurnia vatsassa kotimatkalla. Eli ProFeel saattaa olla ratkaisu myös, jos tietää että seuraavaan ruokailuun on pitkä aika. Suosikkini ProFeeleistä on ja tulee edelleen olemaan vanilja - niin hyvä se mansikka ei sentään ollut ;)
Huh. Nyt hetken lepoa ja saliohjelman tutkiskelua - saas nähdä mikä lihasryhmä on vuorossa huomenna.

Torilla juhlittiin lauantaina: arviolta 15-20 000 ihmistä juhlisti Ässien SM-kultaa :)
Kyllä se kultajoukkue siellä jossain on ;)

Guys, you really need to try this - it tastes SO good! And bananas aren´t only for monkeys ;)

Ciao och solig måndagsförmiddag på er! Gårdagens krabbis-lathet är bortblåst och jag har storstädat köket och badrummet. Fy tvi så smutsigt det kan vara, men så glansigt, rent och fint man kan få det bara med hjälp av en trasa, putsmedel och en dammsug. Ah, städmonster - yes I am.

Igår kväll fixade jag ett super-gott kvällsmål åt mig och jag tycker verkligen att ni också skall testa det, också om ni förhåller er skeptiskt till dessa "hälsofreak-recept". Jag har på senaste tiden märkt hur jag betydligt hellre äter godsaker som är hälsosammare versioner av de ursprungliga (t.ex. "glassen" jag tidigare bloggade om). Inte för att att frusna bär med honung kan ersätta en påse E-kodade härliga vingummin (aah, yum!), men jag märker hur både kroppen och huvudet mår så mycket bättre av att jag unnar mig någonting hälsosamt och gott. 

Bananplättar med tillbehör (1 portion)

Mixa ½ banan + 1 ägg + ½ tsk kardemumma. Stek på låg värme i kokos- eller kallpressad rybsolja
Blanda ½ burk kvarg + 1 tsk proteinpulver med smak av vanilj.
Tina frusna jordgubbar (får du tag på färska är det alltid bättre)
Lägg fint upp på en tallrik och njut!   

 
Heippahei ja aurinkoista maanantaiaamupäivää! 
Eilinen krapula on onneksi muista vain ja eilinen makaaminen onkin tänään "kostautunut" siivoushulluutena, eli terveiset vaan täältä putipuhtaasta keittiöstä ja kylppäristä, joita olen kuuraillut kuin hullu ;) On ihanaa, miten pelkällä rätillä, puhdistusaineella ja imurilla (sekä tietty viitseliäisyydellä..) saa niin puhdasta ja hyvän mielen aikaan! :)
Tekaisin eilen illalla toooosi herkullisen iltapalan itselleni: banaanilätyn! Olen viime aikoina nautiskellut mieluummin "terveysnameista", eli perinteisten herkkujen terveellisemmistä versioista (esim. wannabe-jätski, josta kirjoittelin jokin päivä sitten). En väitä, että jäiset marjat hunajan kera voisivat korvata ihanan E-koodeilla täytetyn karkkipussillisen (aah, nam!), mutta olen todennut, että niin kroppani kuin mielenikin voi paljon paremmin, jos nautiskelen terveellisempiä herkkuja, kuin niitä perinteisiä.
Suosittelen kokeilemaan näitä blogeista tutuski tulleita lättyjä, vaikka nämä terveyshömpötykset eivät oikein kolahtaisikaan - sitähän voi vaikka yllättyä positiivisesti ;)

Banskuletut tilpehööreineen (1 annos)
Surauta sauvasekoittimella ½ banaani + kananmuna + ½ tl kardemummaa. Paista miedolla lämmöllä kookos- tai kylmäpuristetussa rypsiöljyssä.
Sekoita sillä välin ½ purkki rahkaa + 1 tl vaniljanmakuista protskupulveria.
Sulata pakkasesta mansikoita (jos saat jostakin tuoreita, on se tietty sallittua ;))
Kata kauniisti ja nautiskele!

söndag 28 april 2013

Had fun yesterday, but today it feels so pointless and unnecessary. About drinking.

Eilinen SM-kullan voitto ja sen juhlistaminen herätti jyskyttävässä päässäni kysymyksen, jota aloin puimaan enemmänkin ja josta haluan ilmaista näkemykseni myös tänne blogin puolelle: alkoholi.


Minulla oli eilen todella hauskaa ystävien kanssa Ässiä juhlistaessa ja olennaisena osana juhlintaa oli alkoholin juominen. Alkoholi rentouttaa, saa murheet katoamaan (hetkeksi) ja tuo ihmiset ikään kuin lähemmäs toisiaan. Typerille jutuille kikatellaan, jutellaan tuntemattomille kaduilla ja kilistellään ja vietetään hauskaa aikaa yhdessä - mitä pahaa nyt siinä on?


Minuun alkoholi vaikuttaa piristävällä tavalla: hihittelen, hassuttelen ja höpöttelen ja nautiskelen elämästä täysin siemauksin. Varsinkin lemppari-punaviiniä tai -siideriä hörppiessä nautin olostani ja arvostan juhlimista ja "arjen pieniä iloja" todella suuresti. Lisäksi juhlimiseen kuuluu usein nätiksi laittautuminen ja siitähän olen jo aiemmin täällä kertonut nauttivani kovasti, varsinkin kun kaappi tuntuu pursuavan juhlatamineita (paitsi juuri sinä kriittisenä hetkenä kun pitäisi lähteä - miksi aina silloin iskee asukriisi?) Näitä ominaisuuksia pidän pelkästään positiivisina ja ne saavat minut nautiskelemaan alkoholia silloin tällöin.

Mitäs huonoja puolia siinä taikajuomassa sitten on? Jokin syy tälle postauksellehan täytyy olla?
Aivan. Huomasin (jälleen) eilen, miten alkoholi tuo esiin piirteitä, joita en arvosta itsessäni lainkaan: muutun entistä herkemmäksi ja suutun ja loukkaannun aivan mitättömistä asioista ja alan draama queen:mäisesti pilata muidenkin iltaa säälimällä itseäni ja tiuskimalla. Muistan miten harrastin nuorempana jopa katoamistemppuja kun pahoitin mieleni jostakin alkoholin vaikutuksen alaisena.
Alkoholin huonoista puolista puheen ollen ei sovi unohtaa dagen efter:iä, eli juhlien jälkeistä päivää (joista tämä päivä on täydellinen esimerkki): väsymys, päänsärky, kolotus, kuvotus, itsesääli ja morkkis - näistä kärsii yksi jos toinenkin varsinkin jos alkoholia on tullut nautittua vähän liikaa. Näistä johtuen useimmiten tulee nukuttua pitkään, nysväiltyä sisällä eikä mitään "järkevää" tunnu saavan aikaiseksi. Kaltaistani teho-pirkkoa tämä jos jokin ärsyttää, mutta kaikkein eniten minua harmittaa se, ettei kroppa kestä liikuntaa eikä treenistä voi kuin unelmoida. Itselläni keho turpoaa kuin ilmapallo ja näytän rehellisesti sanottuna raskaana olevalta, koska vatsani turpoaa aivan hullusti (kehtaisinpa julkaista siitä joskus kuvan jossakin, niin tietäisitte mistä puhun..). Kroppa ällöttää, olo ällöttää - kaikki tuntuu olevan huonosti! Kaikenhan kruunaa vielä, jos alkoholia on tullut juotua niin paljon, että se on aiheuttanut pieniä muistikatkoksia eikä esim. muista miksi on tapellut tai kiistellyt jonkun kanssa - ainoastaan sen, miten huono fiilis jostakin on ollut. Osaatte varmasti lukea rivien välistä, että nämä kyseiset erimielisyydet useimmiten koetaan rakkaimpien ihmisten kanssa ja voin luvata, että krapulamorkkiksista pahin (tai ainakin treenin kanssa jaettuna ykkössijana) on se, että on tapellut rakkaansa kanssa - kun syytä ei edes muista!
Alkoholista voi pienissä määrin olla myös hyötyä terveydelle, mutta kyllä siitä enemmän haittaa kuin hyötyä on. En nyt aio luetella kaiken maailman sairauksia ja perhetragedioita, joita se aiheuttaa, mutta koska ravitsemus on sydäntäni lähellä oleva aihe, en voi vastustaa mainita, että alkoholi koostuu ainoastaan "tyhjistä" kaloreista. Alkoholi kuivattaa myös kehoa ja lisää syömishimoa (useimmilla), varsinkin suolaisen himoa, jolloin tulee helposti mätettyä ties mitä. Itselläni alkoholi sekä lisää himoja, että laskee itsehillintää ja kärsin jälkeenpäin juomien aiheuttamaan turvotuksen lisäksi jäätävästi kaiken syömäni aiheuttamasta turvotuksesta. Puhumattakaan siitä henkisestä morkkiksesta kaikesta syödystä (joka harvoin on siitä terveellisimmästä päästä)...



Huh. Näitä ajatuksia pallottelin tänään kun pääsin (vihdoinkin!) ovesta ulos kellon näyttäessä 15:15. Sitä ennen olin vain käynyt pikaisesti lähikaupassa T:n kanssa, sekä maannut sohvalla ja katsonut leffaa ja How I met your Motheria. Toki voin antaa itselleni eilisen jonkin verran anteeksi, koska viime kerrasta, jolloin olen juonut samalla lailla, on kulunut tooodella pitkä aika (olisikohan viime juhlat olleet uutena vuotena?). Hävettää myöntää (itselleni), etten edelleenkään (jo) 23-vuotiaana ole oppinut, että kohtuus kaikessa olisi minulle se paras vaihtoehto. Miksen tajunnut juoda enemmän vettä - kaikkihan sen tietävät, että joka toisen lasin kuuluisi sisältää vettä, eikä mitään muuta. Tai miksi en vain tyytynyt kahteen siideriin ja jatkanut iltaani esim. kevytlimuja litkien, silti hauskaa pitäen ja nauraen? Mielestäni se ihminen, joka ei osaa pitää hauskaa ilman alkoholia, on heikko.

Pelonsekaisin tuntein kohti seuraavaa juhlaa siis. Muistankohan seruaavalla kerralla, miten turhalta koko tämä päivä on tuntunut ja otan opikseni? Toivon mukaan.
Herättääkö tämä sinussa ajatuksia?

all pics from weheartit
Kära svenskspråkiga läsare: denna text är skriven på finska, eftersom jag grubblat på den på finska (underligt nog). Pointen är ändå den samma: vad fan är det för vits att dricka alkohol (åtm. i sådana mängder som jag gjorde igår), då det bara leder till morkkis, svullnad, trötthet och strider som man knappt minns.. Vad tycker ni?

The morning after the Golden Showers-drinks (and nothing else you dirty minds ;))

God och lugn söndagsmorgon till er alla! Solen skiner, himlen är blå. Klockan 7:04 imorse vågade jag knappt öppna ögonen då jag rusade till nedre våningen för att släcka törsten och kände hur balansen var, nja.. Litet obalanserad. Dricka fler än ett glas vin har jag senast gjort hos D i Åbo (för över en månad sedan!), så gårdagens firande av Ässät och deras FM-guld tillsammans med resten av Björneborg, samt en ledig söndag ledde till att jag lade en större växel i och drack fler än ett glas. 


Thank God försvann min obalanserade balans (kan man ens säga såhär? :D) då jag efter några stora glas vatten dök tillbaks in under täcket och somnade. Ingen yrsel, inget illamående och sug efter morgonkaffe, men en liten morkkis över allt jag stoppat i mig (godis, popcorn, ci.. nej, jag vill inte ens tänka på det mer!) - inte helt illa för en söndagsmorgon! Firandet började på torget där guld-laget hyllades av tusentals hockeyfans. Under kvällens lopp pratade vi, spelade Boom Blocks (eller heter det blox?), Isäntä vastaan Emäntä (trist spel!) och styrde sedan stegen in mot centrum. Tyvärr var vi så sent ute att köerna till alla krogar hunnit bli kilometerlånga, så dansandet som jag drömt om byttes ut mot Amarillo. Tröttheten började trycka i mitt huvud, så jag sökte mig ganska snart hem tillbaks igen.


Medan jag nu tankar sjuka mängder vatten (med gurkskivor i - fräscht och gott!) skall jag nu börja bekanta mig med mitt nya gymprogram som jag tänkt börja med imorgon :)

Ha en skön söndag!

 

 Huhuhuomenta ja sunnuntaiaamuja! Taivas on sininen ja aurinko paistaa - jee! Tämä ei tosin ollut ensimmäinen ajatukseni rynnätessäni sahara kurkussani alakertaan vesiraanan ääreen. Jalat haparoivat rappusissa kuin mitkäkin ja uskalsin hädin tuskin avata silmiäkään, koska pelkäsin pahan olon yllättävän. Jep, täällä juhlistettiin eilen Ässien SM-kultaa ja tuli kumottua yksi jos toinenkin kuplajuoma siinä juhlahumussa, sekä vapaan sunnuntain kunniaksi(kin). Olen juonut enemmän kuin yhden viinilasillisen käydessäni Turussa D:n luona reilu kuukausi sitten, joten eilinen juhlinta hieman pelotti, koska en uskaltanut kuvitellakaan miten kroppani reagoisi näin pitkän tauon jälkeen juhlintaan.. 
En voi muuta sanoa kuin Thank God, että haparoivat askeleeni jäivät unten maille, koska nukuttuani pari tuntia lisää olo olikin ihan ihmismäinen ja minun teki mieli aamukahvia - selvä merkki siitä, että kaikki on kuten pitääkin! ;)
Juhlinta alkoi torilla, jossa kultajoukkuetta ylistettiin tuhansien porilaisten kanssa. Illan aikana pelasimme Isäntä vastaan Emäntä-lautapeliä (törkeän tylsä peli!), Boom Bloxia (vai Blocksia?), sekä höpöteltiin (ja juotiin). Keskiyöllä suuntasimme keskustaan, mutta hieman liian myöhään: kaikkiin baareihin oli kilometrin pituiset jonot, joten toivomani tanssimuuvit vaihtuivat Amarilloon. Väsymys aamuvuoron jälkeen alkoi jo painaa päässäni, joten latistin tunnelmaa hipsin pikkuhiljaa kotia kohti.
Tässä vettä tankatessani (laitin veden sekaan kurkkuviipaleita - tosi raikkaan makuista!) alan nyt tutkiskelemaan uutta saliohjelmaani, jota ajattelin alkaa noudattamaan huomisesta :)
Heippa ja kivaa sunnuntaita!

fredag 26 april 2013

How it felt to move far far away: miehen perässä Helsingistä Poriin

Det är redan ett tag sedan jag flyttade hit till Björneborg och jag kan tänka mig att en och annan funderat på hur livet börjat "rulla på" för mig och om jag börjat bli hemmastadd. Jag tänkte nu i detta inlägg glänta på hemligheternas ridå och avslöja sanningen - oförfinad och som den är.

Hur kommer det sig att jag över huvudtaget flyttade till Björneborg? Jag spenderade nästan varje helg under sommaren 2012 här tillsammans med T, som jag träffade på vappen i Helsingfors. En av mina två semesterveckor i augusti bodde jag här och jag minns fortfarande exakt hur T under den första kvällen då jag var här konstaterade att han skulle bli väldigt glad om jag skulle flytta hit. Paff och häpen låg jag där och var nöjd över att det redan var mörkt och att han inte kunde se mitt ansiktsuttryck; jag måste ha sett chockad ut! Efter en stunds tystnad konstaterade jag bara: "onneks mä en sit kuullut tuota" och försökte glömma hela frågan - inte för att jag inte skulle ha drömt och funderat på saken redan tidigare, men för att jag inte ville konfrontera faktumet att jag kanske en dag skulle flytta bort från min kärnfamilj och min trygga hemmatrakt.
Tanken fick mogna och vi ansökte om hyresbostad. Efter många långa diskussioner med både systrar, kompisar och föräldrar bestämde jag mig för att testa: vadå, skulle det skita sig för mig, skulle jag bara flytta hem tillbaks och allting skulle vara som förut. I oktober fick jag sedan ett erbjudande per e-post om en drömbostad och i november bekräftades äntligen en arbetsplats på centralsjukhuset för mig. Så var det bestämt: jag flyttar.

En otroligt kall lördagsmorgon i December 2012 hoppade jag på bussen till Helsingfors, där jag böt till bussen till Björneborg. Med cykeln i handen, Haglöfs-dagsrinkan på ryggen och bagen i handen reste jag till mitt nya hem. De första 1½ veckorna klarade vi oss med enbart T:s grejer, tills mina föräldrar hämtade mitt flyttlass på självständigthetsdagen.

Den första månaden jobbade jag på avdelningen för kvinnosjukdomar och flyttades sedan efter nyår till bäddavdelningen inriktad på traumatologi och ortopedi. Jobbet kändes i början jobbigt (som det nu alltid känns när man börjar på en ny arbetsplats), men tackvare snälla och hjälpsamma kolleger som hade otroligt mycket förståelse för mig som hade tummen mitt i handen när det gällde fingerfärdighet har jag blivit hemmastadd fort och t.o.m. lärt mig en hel del (åtminstone enligt mig själv ;))

Relationerna då? Parförhållandet? Kärnfamiljen? Hur har det fixat sig?
Nu vågar jag med ett leende på läpparna konstatera att situationen lugnat sig: i början kände jag mig väldigt ensam, ynklig och borttappad, vilket återspeglades tydligt i mitt beteende mot T: jag krävde massor närhet, men ville inte vara till besvär och ville låta honom "fortsätta" sitt eget liv som hittills. Otaliga kvällar (och morgnar och dagar) grät jag över mitt blödande hjärta: jag saknade mina föräldrar och mina syskon, syskonbarn och morföräldrar, samt kompisar otroligt mycket! Ju mer jag saknade dem, desto bittrare blev jag och desto mer lät jag mitt dåliga humör och min ilska dra ut över T, vilket resulterade i att vi stred, skrek och grät som två vansinniga varelser. Ju mer vi stred, desto mer drog jag mig in i mitt skal och drog mig undan och lade ner all min fritid på att promenera, jogga och blogga. Jag reste regelbundet hem till hemtrakten och njöt för fulla muggar av att bli passad och av den trygga kärleken som kärnfamiljen gav mig. X antal gånger var jag färdig att ge upp, packa mina saker och hoppa på bussen hem tillbaks.

Äntligen vågar jag så småningom pusta ut, eftersom det nu efter 4 månader känns som om situationen börjat lugna sig och jag funnit en balans i livet igen. Jag trivs på jobbet, huset känns som ett hem som man gärna åker till och är i, gymmet ligger på ett otroligt bra avstånd från hemmet och träningen löper.. Och javisst, det som ni mest är nyfikna över: parförhållandet har vi (äntligen) fått på ett stabilt plan och jag känner mig trygg i det. Visst käbblar vi fortfarande och har tvister, men de känns nu för tiden mer som en naturlig del av parförhållandet. Nu satsar vi mer på att göra saker tillsammans och det har känts som en väldigt bra lösning, samt en bekräftelse för påståendet som kvinnotidningarna lär oss: man måste vårda sitt parförhållande regelbundet. Ju mer vi gör saker tillsammans, desto mer märker jag att jag verkligen VILL vara tillsammans med T och dela med mig av saker som jag får mig att bli på gott humör.
Tackvare lugnet som satt sig över relationerna har jag också märkt, hur jag funnit liksom ett inre lugn. Trots att jag fortfarande tidvis är ensam och inte t.ex. har "hittat egna kompisar" att umgås med, känns det inte alls lika illa längre. Eftersom jag i mitt yrke har med människor att göras, trivs jag verkligen med att vara för mig själv efter arbetsdagen och t.ex. träningen sköter jag gärna för mig själv - det är min "me-time" :)

Detta inlägg var nu en liten glimt av hur mitt liv för tillfället ser ut. Hoppas att någon annan kan ha nytta av detta eller kanske någon rentav kan känna igen sig i min situation? Jag vill inte påstå att flytten ca 280 km från kärnfamiljen varit lätt, men jag lovar att den fått mig att mogna och växa som människa, sjukskötare och partner. På många sätt.

J & T <3
Siitä onkin jo jonkin aikaa, kun muutin pk-seudulta tänne Poriin. Ajattelin kirjoittaa postauksen siitä, miten elämäni on lähtenyt täällä sujumaan ja minkälaisia vastaiskuja matkan varrella on ilmennyt.
Lähdetääs liikkeelle aivan alusta: miten ylipäätään tulin muuttaneeksi Poriin?
Tapasin T:n Helsingissä viime vappuna ja vietin sitten lähes jokaisen viikonloppuni viime kesänä Porissa hänen luonaan. Elokuussa asuin täällä kokonaisen viikon ja muistan edelleen elävästi, miten makasimme siinä vierekkäin sängyssä ja miten T kertoi, miten iloiseksi hän tulisi, jos muuttaisin tänne. Kiitin Luojaa siitä, että oli jo ilta ja pimeä, jotta T ei nähnyt minun pelästyneitä kasvojani. Hetken hiljaisuuden jälkeen tokaisin vain: "onneksi en kuullut tuota" ja naurahdin koko asialle. Toki olin jo aiemmin pallotellut ajatuksella, että muuttaisimme yhteen, mutten halunnut joutua edes kuvittelemaan, että joutuisin muuttamaan kauas pois rakkaimmistani. Kysymys jäi kuitenkin kummittelemaan ja juteltuani niin vanhempieni, kavereitteni ja siskojeni kanssa päätin, että yrittäisin: ainahan sitä voi muuttaa takaisin kotiin jos homma kusisi! Lokakuussa saimme tarjouksen unelmakämpästä ja marraskuussa vahvistui työpaikka Keskussairaalalla ja näin ollen myös muuttoni.
Eräs jäätävän kylmä lauantaiaamu joulukuussa matkustin sitten pyörä kädessä, Haglöfsin pikkurinkka selässä ja bagi toisessa kädessä linkkarilla Helsingistä Poriin ja vietimme ensimmäiset yhteiset 1,5 vkoa T:n tavaroiden varassa, kunnes vanhempani toivat muuttokuormani itsenäisyyspäivänä.
Ensimmäisen kuukauden vietin naistentautien osastolla ja uuden vuoden jälkeen siirryin ortopedian ja traumatologian vuodeosastolle. Työ oli alkuun hankalaa, mutta kiitos ymmärtäväisten ja ihanien työkavereiden kotiuduin ja opin nopeasti.
Entäs suhteet? Parisuhde ja perhe? Se varmasti kiinnostaa teitä eniten ;)
Totta puhuakseni tässä kohdassa olen kohdannut elämäni suurimmat haasteet: alussa olin todella yksinäinen, ikävöin ja itkin perheeni perään kuin koiranpentu ja purin kaiken pahan oloni T:hen kiukuttelemalla. Vetäydyin kuoreeni enkä halunnut päästää ketään lähelleni ja mietin harva se päivä, että luovuttaisin ja lähtisin takaisin kotiin. Vapaa-aikani kulutin urheilemalla, sekä netissä istuen.
Nyt uskallan (vihdoinkin!) hymähtää koko tilanteelle ja todeta, että rauha on laskeutunut maahan: pikku hiljaa olen vihdoinkin löytänyt sisäisen rauhani ja ikään kuin löytänyt paikkani täältä. Osittain tämä johtuu siitä, että talomme on alkanut tuntumaan kodilta ja että olen oppinut ja kotiunut työpaikalleni ja viihdyn siellä. Parisuhdekin on (edelleen vihdoinkin ;)) oikealla tolalla ja olemme löytäneet rauhan ja keskitien. Vaan miten? Noh, pakko todeta, että se naistenlehtien toitottama väittämä, että parisuhdetta pitää hoitaa ja vaalia säännöllisesti pitää paikkansa: nykyään teemme tietoisesti asioita yhdessä ja mitä enemmän teemme ja olemme yhdessä, sitä enemmän huomaan todella kaipaavani ja haluavani tehdä ja olla T:n kanssa ja jakaa aikani ja iloni hänen kanssaan. Toki tappelemme edelleen, mutta huomattavasti vähemmän ja rakentavammin kuin aiemmin (jolloin kiljuimme putkihuutoa ja olimme kuin kaksi kakaraa..).
Tämä oli nyt ikään kuin pieni kurkistus minun elämääni ja paljastus tämän hetkisestä tilanteesta. Ehkä joku voi jopa samaistua tilanteeseeni ja ehkä hyötyä postauksestani? En väitä, etteikö ikävä edelleen kalvaisi minua, mutta enää se ei tunnu yhtä ylitsepääsemättömältä. Vaikka tunnen itseni edelleen joskus hieman yksinäiseksi (en esim. ole vielä "löytänyt omia kavereita" täältä"), olen oppinut kanavoimaan energiani ja kehittämään itselleni ilon aiheita, joita ovat esim. lenkkeily ja sali, eli urheilu jota mieluusti harrastan yksin koska vietän työssäni tiiviisti aikaa muiden ihmisten kanssa. En väitä, että muutto olisi ollut millään lailla helppo, mutta uskon sen kasvattaneen minua niin ihmisenä, sairaanhoitajana kuin partnerinakin.

It´s beginning to look a bit like spring

Pappa <3
Kallo
Michael Kors, minä ja pappa: terassikauden avaus pari viikkoa sitten vanhempien kanssa ;)
Öppnandet av terassäsongen feat. Michael Kors å pappa ;) 

An appologize, dreaming and greetings from my mouth

God morgon! Jag vill börja med att (litterärt) slänga mig på golvet på mina bara knän och be om ursäkt av de svenskspråkiga läsare som representeras av syster A, samt en Anonym som kommenterade mitt senaste blogginlägg och var missnöjda med att bloggen på senaste tiden förfinskats. Orsaken är, skamligt nog, lathet från min sida: det räcker dubbelt så länge att skriva på båda språken och eftersom (jag antar att) majoriteten av läsarna är finskspråkiga har jag valt att gå där staketet är lägst och skriva på finska. Svenska är och kommer alltid att vara mitt hjärtspråk och det syns i vardagen t.ex. då jag skall räkna eller tänka: bägge två, samt en mängd olika andra grejer, sköter jag fortfarande på svenska. Jag fattar inte hur det kan vara så svårt att rabbla upp telefon- eller kontonummer på finska, då jag klarar det galant nästan baklänges på svenska. Snacka om begränsad hjärnkapacitet :D

workout-look
Anyway. Igår lät jag dra ut en visdomstand Oral och var mer än nöjd med servicen, men nervös över hur sjuk och öm tanden skulle vara då bedövningen skulle försvinna. Ännu 6h efter ingreppet kändes munnen delvis bedövad, vilket medförde att jag tvingades äta pureade ljumma grönsaker och grynost, samt Vuoksen piroger till kvällsmål (snacka om knasig smak, men det var sjukt gott!), samt tugga med den icke-bedövade sidan av munnen. För säkerhets skull tog jag ännu 600mg ibuprofen innan jag lade mig, eftersom jag var livrädd att vakna under natten och ha ont.

Imorse vaknade jag pigg och kry (som normalt) och konstaterade att munnen i det närmaste känns knasig, men absolut inte sjuk - wohoo! *waves in the air* Visst valde jag att tugga morgongröten med vänster sida av käken, samt dricka kaffet i lugnare takt än normalt (för att undvika allt för heta drickor, vilket tandläkaren rekommenderade) men hittills känns allt bra och jag är nöjd över mitt val :) Orsaken till att jag lät dra ut visdomstanden var att mina framtänder inom 1 år tydligt börjat växa snett. Både jag och tandläkaren misstänkte att orsaken kunde vara visdomstanden som vuxit fram och som pressade på de övriga tänderna i min smala käke (beside the point: stackars tandläkare fick arbeta hårt för att få in tången så hon kunde dra ut tanden - min käke är så pass smal!). Efter att ha tagit en röntgenbild på hela käken fick oss ändå att tvivla på att visdomstanden vore den skyldiga, men eftersom den var "onödig" valde vi att dra ut den. 

Ässät-Tappara @ Porin ravirata 24.4.
 Idag är det kvällstur för min del som gäller, så förmiddagen är ägnad åt jag-tid, hushållssysslor och möjligen sport i någon form, ifall det blir tid över.

Ha en skön fredag! :) I helgen styr jag kosan mot Åbo ;)   

aningen bedövad ännu.. hieman puutuneena edelleen :D
 

Hyvää huomenta ja heti alkuun suuuuuuret pahoittelut ruotsinkielisille lukijoilleni: viime aikoina olen postaillut ainoastaan suomeksi sulaa laiskuuttani (kahdella kielellä kirjoittaminen vie tuplasti aikaa) ja olen laskenut sen varaan, että suurin osa lukijoistani on suomenkielisiä. Ruotsi on ja tulee silti aina olemaan sydänkieleni ja sen huomaa esim. arjessa, jolloin jäädyn jos joku pyytää minua luettelemaan tili- tai puhelinnumeroita suomeksi - en vain osaa!
Sitten fiiliksiä eilisen viisurin poiston jälkeen, jonka teetätin Oralilla: vielä 6h toimenpiteen jälkeen suu tuntui hieman puutuneelta, joten eilisillan iltapala koostui niinkin kiintoisalta combolta, kuin haaleilta pakastevihanneksilta kera raejuuston ja Vuoksen piirakoiden (joo-o, mun makunystyräni eivät ole niinkuin muilla :D) Ennen nukkumaanmenoa nappasin vielä varmuudeksi 600mg ibuprofeenia, jotten joutuisi heräämään kipuun.
Tänään aamulla heräsin normaaliin tapaan virkeänä ja hymyilevänä, sillä hammasta (tai noh, sen koloa) ei särkenyt lainkaan, vaikka sitä pelkäsin. Aamukahvit join hieman normaalia haaleampana (hampilääkäri suositteli välttämään kuumia juttuja nyt alkuun) ja pureskelin varmuudeksi ainoastaan vasemmalla puolella suuta, mutta muuten suu tuntuu suht. normaalilta. 
Viisurini poistettiin, koska etuhampaani ovat kuluneen vuoden aikana kasvaneet selvästi vinoon ja epäilynä on ollut, että puhjennut viisuri on ollut pääsyynä tähän. Suuni on kuulemma todella kapea (beside the point: hampilääkäri parka ei meinannut mahtua pihteineen kiskomaan hammasta pois, koska suuni on niin kapea :D), eikä viisuri muutenkaan toimittanut mitään virkaa, joten päädyimme toimenpiteeseen. Tosin röntgenkuvan otettuamme aloimme (okei, lääkäri se siinä epäili ja minä nyökkäilin), ettei syypää olisikaan viisuri. Päädyimme silti kiskaisemaan sen pihalle ja jäämme nyt innolla odottamaan, jos hammasrivistöni oikaisee itse itsensä, kun hampailla on enemmän tilaa. 
Tänään menen iltavuoroon, joten aamupäivä menee kotiaskareita ja mahdollisesti pientä kevyttä treeniä tehden, ennen töihin suuntaamista. Viikonloppuna on vuorossa Turku!
Hauskaa perjantaita! :)

Recommended: Elokuu - Tänään lähtee

torsdag 25 april 2013

Wind of changes is blowing and I (finally) feel calm about it

Tämä torstai on ollut tapahtumarikas, vaikka olenkin viettänyt ansaittua vapaapäivää. Huomenna on taas aika suunnata töihin, kuten myös lauantaina, mutta kyllä ne arkivapaat vaan ovat kivoja, kun ne käyttää oikein ja tehokkaasti ;)

Aamulla imuroin kämppää, hengailin hetken ja suuntasin sitten kohti salia, eli Porihallia, jonne olin sopinut PT-tapaamisen Pian kanssa. Pian oli siis määrä suunnitella minulle uusi saliohjelma, jota olen harkinnut jo pitkään. Suunnittelu alkoi tilanteeni kartoittamisella: mitä tavoitteita minulla on? Mitä olen tähän asti treenannut? Treenaanko salin ohella jotakin muuta lajia? Kuinka paljon olen valmis panostamaan?

vanha kuva, mutta sali on sama :)




Ohjelman suunnittelun lomassa keskustelimme myös ruokavaliosta ja koin aikamoisen ahaa-elämyksen: taidan syödä liian vähän proteiinia! Olen pidemmän aikaa kyseenalaistanut perus-pirkkojen proteiinin todellisen tarpeen. Pyrin syömään proteiinia joka aterialla, vaikka se aika usein unohtuu varsinkin välipaloilla. Ravitsemussuositusten mukaan ihminen tarvitsee 1g proteiinia/kg painoa, kun taas urheilijalla määrä on jopa 2-2,5g. Olen mieltänyt itseni ennemmin "perus-tallaajaksi" joka pärjäisi sillä grammalla, kun taas Pia hymähti minulle, ravisti päätään ja totesi minun kyllä tarvitsevan huomattavasti enemmän. Minun siis pitäisi pyrkiä tuohon pariin grammaan/kilo per päivä. Miten tähän päästään? Helposti: kartoittamalla omat syömingit sekä mittaamalla ruoat keittiövaa'alla. Tiedän, että ruokavalioni on hyvässä mallissa päällisin puolin, mutta että annoskokoni ovat, noh, hieman hakoteillä. Toisaalta en aio lähteä hifistelemään, vaan jatkaa sitä rentoa ruokailua ja suhdetta ruokaan, jonka vihdoin olen alkanut sisäistämään.


Tapaamisen jälkeen sujahdin kodin kautta syömään lounasta ja siitä suuntasin pyörällä keskustaan ja Oraliin hammaslääkärille teetättämään paljon kauhua ja pelkoa herättäneen toimenpiteen: viisaudenhampaan poiston. Kerroin rohkeasti hammaslääkärille, että minua pelottaa ja en voi jälkeenpäin muuta kuin kehua hampilääkäriäni: hän selitti kokoajan rauhallisesti mitä tulisi tapahtumaan, mitä hän seuraavaksi tekisi ja mitä saattaisin mahdollisesti esimerkiksi kuulla tai tuntea. Toimenpide oli todella nopea ja kivuton ja lähdin HYMYILEVÄNÄ asiakkaana ulos (jota kyllä harva tekee kun hammaslääkäriltä lähtee..) Suosittelen lämpimästi Oralia jos haluaa nopeaa, kivutonta ja S-bonus-pisteitä kerrättävää palvelua hampailleen ;)

shirt Gina Tricot jeans Dr.Denim shoes Vagabond

bag Michael Kors
istuskelua rappusilla kera Pirkka-lehden ja..
välipalan: Valio Pehmeä-rahkaa sekä 1,5 tl vaniljanmakuista Fast-protskujauhetta
Loppupäivä menikin kaupoissa pyörien, sekä auringosta nauttien. Nyt suuntaan sohvalle ja T:n kainaloon. Heippa!