Päivän asua ja päivän patti: saako toisen lörtsäshortseja sanoa rumiksi?

Tiedättekö sen fiiliksen kun on oikein tyytyväinen johonkin tekemäänsä? Kun tekee mieli vain hehkuttaa sitä miten hemmetin hyvä sitä onkaan? Töissä olen jo parin vuoden ajan kantanut ylpeänä vaaleanpunaista pinssiä, jossa lukee "Hyvä minä". Asusteeni on herättänyt monen kohdalla hilpeyttä ja olen todennut ihmetteleville/hymyileville, että pakkohan sitä on välillä kehua itseään kun niin harva muu sitä tekee ;)

Alkuviikon asua
shortsit ja kengät H&M toppi JC takki Zara aurinkolasit Rayban

Kehuista tulikin mieleeni täydellinen vastakohta, eli kritisointi ja koska ja missä sitä sopii harrastaa. Kirjoitin tässä jokin aikaa sitten siitä, miten pitäisi menetellä jos partnerin ulkomuoto alkaa paisumaan esim. alkutaipaleeseen verraten silminnähden, eikä n.s. paino-takuuta (eli joku rajapyykki, minkä jälkeen ei ole enää takuuta yhteistyön jatkumisesta)  ole asetettu. Vaikka partnerin naama olisi liki saman näköinen ja luonne pysyisi ennallaan, voi reippaasti muuttunut ulkomuoto tuntua vieraalta - jopa vastenmieliseltä - eikä siinä kohtaa ole aivan helppoa tietää mitä tekisi; yrittää hyväksyä se, että partnerin kroppa nyt vaan on muuttunut ja tyytyä muistelemaan murun aiempaa kroppaa ja fiilistelemään sitä mielikuvin vai ilmoittaa joko ääneen tai non-verbaalisesti tehdä selväksi, ettei muuttunut olemus enää kiinnosta. Tuntuisi kylmältä ja julmalta jättää toinen tämän lihomisen tähden, mutta eikö se tietyissä määrin ole oikeudenmukaisempaa, kuin että puree hampaita yhteen ja yrittää ylläpitää kiinnostusta ja intohimoa tätä kohtaan, vaikkei niitä oikeasti enää tunne? Valehteluahan se olisi - minun mielestäni. Samahan voisi periaatteessa päteä myös jos toinen käy leikkauttamassa tukkansa täysin uuteen uskoon, mutta se tuntuisi mielestäni jotenkin radikaalimmalta; jättää nyt partneri huonon kuontalon takia :'D Tuon paisumisen suhteen voisi ehkä ajatella samoin kuin hiusten: paino ja hiusten pituus vaihtelee ja ihminen voi itse vaikuttaa molempiin. Mutta mitä jos muuttuja ITSE on tyytyväinen ulkomuotoonsa - oli kyseessä sitten hiukset tai masunympärys - sopiiko siitä vihjaista hienovaraisesti (ja miten?) tai kritisoida suureen ääneen ja ilmoittaa, ettei toinen enää himoita muuttuneen ulkonäön vuoksi?

Ajatus tästä lähti liikkeelle eilen illalla, jolloin tokaisin hetken mielijohteesta T:lle, että hänen kotilökäpöksy-shortsinsa ovat mielestäni rumat. Jatkoin lausetta saman tien, että tiedän, että tuskin minunkaan garderoobini kokonaan häntä miellyttää, joten samalla tavalla hänkin on mielestäni oikeutettu kritisoimaan minun vaatteitani. Kukaan - et sinä, eikä partneri - ole täydellinen toisen silmissä ja toisen virheet joko hyväksytään tai sitten ei ja sen mukaan yhteistä elämää joko vietetään tai sitten ei. Tarkensin vielä, että mielestäni on ok pitää sellaisia runttarönttöpöksyjä kotosalla, mutta että ne mielestäni eivät välttämättä ole se paras valinta ihmisten ilmoilla kulkemiseen.
Heti tuon kritiikkisammakon suusta päästettyäni aloin kuitenkin miettimään asiaa ja pohdiskelimme sitä yhdessä iltapalaa syödessämme. Päädyimme siihen lopputulokseen, että on jopa suotavaa sanoa toiselle jos jokin asia ärsyttää, mutta emme osanneet päättää missä raja kulkee: mitä saa ja pitää sanoa ja koska on parempi vain olla hiljaa ja hyväksyä fakta - tässä yhteydessä se, että partneri kulkee kulahtaneet pöksyt jalassa koska tykkää niistä ja toinen saa joko kulkea vieressä ja hävetä hyväksyä tai kulkea toisella puolella katua ja olla kuin ei tuntisi toista lainkaan.

Mitä mieltä olet? Mistä asiasta olet huomauttant partnerillesi ja mistä olisi tehnyt MIELI huomauttaa, mutta päätit jättää mölyt mahaasi?