lördag 17 september 2016

"Mua väsyttää niin, etten jaksa edes rakastaa"

Huomenta kaikki!

Jestas miten seko viikko minulla on takanani ja siitä syystä en koe minkäänlaista (no ehkä vähän..) morkkista siitä, etten ole tänne kerennyt kirjoittelemaan. Olen nukkunut todella huonosti koko viikon, töissä on kiirettä piisannut ja nyt kun kesän valoisuus on alkanut väistyä syyspimeyden ja -koleuden edestä, taitaa kroppakin olla aivan ulalla siitä mitä vuorokauden aikaa eletään. Alkuviikosta illalla saattoi vielä käydä shortsit ja toppi yllään lenkillä (koska lämpötila lähenteli 18 astetta) auringonpaisteessa, kun nyt loppuviikosta pilvet ja hämäryys ovat olleet valloillaan. Kun kiireen, vähentyneen valon määrän ja totaalisen unenpuutteen yhdistää, ei tarvitse olla mikään matemaattinen nero tajutakseen, että jaksaminen ja hermot joutuvat koville.

Ronja on nyt jostain kumman syystä keksinyt alkaa herättämään meidät n klo 2 yöllä raapimalla seinää kunnes nousemme ylös ja päästämme hänet ulos. Noin joka toinen kerta hän käy pissalla, joka toinen kerta istahtaa keskelle peffaansa olkkarin lattialle ja heiluttelee iloisesti häntää kuin sanoen "ihanaa kun heräsit! Mutta miksi?" ja lähtee sitten iloisesti juoksemaan karkuun kun tajuaa, että herätetty tyranni (lue: minä tai mies) aikoo napata häntä niskavilloista ja ohjata ulos halusi hän tai ei. Minä kun olen tunnettu siitä, että olen herkkäuninen en sitten ole saanut unenpäästä kunnolla enää seistyäni terassilla raittiissa ilmassa jopa 10 minuutin ajan sihisten kiukusta koiralle.
Jollei syynä huonosti sujuneeseen yöhön ole ollut koira, on mies saanut syyt niskoilleen: hemmetinkuustoista sitä kuorsaamista! Olen herkkä nukahtamaan ja herään myös herkästi kesken unien, minkä vuoksi olen kesästä lähtien nukkunut tulpat korvissani. Korvakäytäväni ovat nyt alkaneet ärtyä pehmeistä tulpista huolimatta niin, että olen jättänyt ne suosiolla pois jotten heräisi kipuun, mutta sillä seuraumuksella, että herään sitten lehden kolahtamiseen tai miehen kuorsakseen (ellei Ronja ehdi aloittaa raapimissessiotaan ensin..). Kellon sitten piristessä hieman vaille 6 olen pelästynyt omaa peilikuvaanikin ja silmäpussit ovat lähennelleet jätesäkkejä pikku-Chanelin sijaan. Koiran pissatus aamulla on niin hyvässä ja pahassa ollut pelastukseni: ärsyttää lähteä, koska voisi kävelyn sijaan nukkua edes 20 minuuttia pidempään ja olla edes hieman virkeämpi, mutta toisaalta raittiissa ilmassa kävely on piristänyt unenpuutteesta huolimatta ja virkistänyt enemmän kuin jos olisin vain kammennut itseni sängystä pöydän ääreen suoraan. Töissä olen koittanut tsempata ja olla virkeä ja omasta mielestäni jopa onnistunut siinä ihan hyvin (päivystyksessä on toki ollut ajoittain niin kiire, ettei siinä ole omia olojaan ehtinyt tunnustellakaan - haha, hyvä se! :D Mutta toki töissäkin etenkin niinä hetkinä kun on rauhoittunut paikoilleen (esim. puhelimeen) olen huomannut, miten kroppaa ja mieltä on väsynyt ja särkenyt. Minua on ärsyttänyt aivan suunnattomasti se, miten sumuiselta ja surulliselta mieleni on tuntunut pitkin viikkoa ja tiennyt, että se kaikki johtuu niinkin pienestä asiasta kuin unenpuutteesta, mutta yrittänyt ajatella positiivisesti. Väistämättä hermot ovat valitettavasti kiristyneet pikkuhiljaa, eikä liioin koiran eikä miehen seura ole kiinnostanut. Molemmille on tullut tiuskittua, pyydelty anteeksi ja jälleen tiuskittua. Pelastuksinani ovat toimineet raittiissa ilmassa tehdyt lenkit, joita on viikon aikana tullut tehtyä paljon ja olosuhteisiin huomioon ottaen pitkiäkin.

Aamuhämärässä napattu kuva aamupuurosta, johon olen nyt lisännyt puolukoita ja omenasosetta

Päivän hengähdyshetki: koiralenkki pururadalla

Keskiviikko- vai torstai-iltana kuvattu sateenkaari



Eilen olin töistä päästyäni niin totaalisen väsynyt, että teki mieli itkeä ja tiesin, että koira odotti minua lenkkeilemään. Ei siinä muu auttanut kuin syödä pieni välipala, napata Flexi käteen ja lähteä pururadalle. Heti alkumetreillä tapasimme pari kultsia, joiden kanssa Ronja sai nuuskia ja pomppia hetken ja vaihdoimme siinä samalla omistajan kanssa pari sanaa. Se piristi - meitä molempia. Pururataa pitkin kävellessämme tajusin jossain kohtaa, että olin niin väsynyt että pelkäsin kadottavani suuntavaiston ja kelasin mielessäni miten hölmöltä tuntuisi soittaa hätänumeroon tai kysyä vastaantulevalta minne suuntaan minun tulisi kävellä jotta löytäisin kotiin - radalta, jonka osaisin varmaan kulkea silmät sidottuinakin! Lenkin kokonaispituudeksi muodostui n 7-8 km (en koskaan pidä mitään mittareita koiran kanssa lenkkeillessäni) ja ajallisesti siihen kului n 1,5h. Kotiin palattuamme minulla oli silmät niin ristissä, että teki vain mieli rojahtaa sänkyyn, mutta samalla teki mieli lähteä kotoa pois tekemään jotain ihan muuta kuin sitä, mitä useimmiten iltaisin teen, eli hengailla kotona kännykkä kourassa. Ronja katsoi minua hieman kummaksuen kun nappasin uudestaan hihnan kouraan ja availin ulko-ovea. Käynnistin auton ja mietin vielä hetken, kannattaisiko lähteä ajamaan kun silmäluomet painoivat tonnin pimeäkin alkoi jo laskeutua. Lähdin silti.

Silmätkin taisivat harittaa eri suuntiin eilisiltana.. Ja voi jestas noita vaalentuneita hiuksia!!


Laiturille päästyämme istahdin polvilleni ja vedin syvään henkeä: meri on elementtini. Mikään ei rauhoita minua niin hyvin kuin raitis meri-ilma - liekö syynä se, että olen vauvasta lähtien viettänyt ison osan kesistäni merellä - ja tämän tiedostaen ajoin Ronja mukanani venerantaan haistelemaan merta. Yllätyksekseni rantaan ilmaantui pari muutakin yksinäistä kulkijaa, nähtävästi samoilla asioilla kuin me: tulivat haistelemaan raitista meri-ilmaa ja kuuntelemaan hiljaisuutta.

Mies soitteli varovaisesti fiiliksiä haistellen joskus kahdeksan jälkeen ja totesin hänelle pöydän ääressä istuessamme joskus lähempänä klo 21, että olen pahoillani siitä miten väsynyt olen ollut ja siitä, etten näin väsyneenä jaksa välittää, enkä rakastaa. Nukkumaan kävimme jo ennen kymmentä ja taisin simahtaa kuin pieni lapsi.

Kellonsa soi jo seitsemän jälkeen, koska mies oli lupautunut veljensä kanssa metsälle. Ärsyttihän se, etten taas(kaan) saanut nukkua kunnes heräisin sisäisen kelloni mukaan, mutta kyllä mieli oli huomattavasti virkeämpi kun lähdin Ronjan kanssa viikonlopulle tyypilliselle pidemmälle aamulenkillemme. Olisin halunnut viettää yhteisen rauhallisen aamun hänen kanssaan, mutta miehen harrastukset ja vuorotyöt huomioon ottaen, ei se nyt vähään aikaan tule toteutumaan; hän kun saattaa viettää vapaapäivää keskellä viikkoa minun lähtiessäni arkisin aamulla töihin. Minun viettäessäni säännöllisesti vapaita viikonloppuja, lähtee mies lähes joka viikonloppu jompana kumpana aamuna viikonloppunakin töihin. Vuorotöissä on puolensa ja olen toki iloinen, ettemme molemmat (enää) sellaista tee, koska yhteinen aika on silloin todella kortilla. Silti olisin juuri tänä aamun kaivannut rauhallista jutustelua ja seuraa, mutta jos metsästämään mielii, täytyy sinne lähteä aamusta. Olen puolin ja toisin miettinyt miten järjestelisimme arjen niin, että saisimme molemmat nukkua riittävästi. Tällä hetkellä kun combo on se, että minä nousen ma-pe kuuden aikaan lenkittämään koiraa ja mies nukkuu vapaapäivinään kunnes herää ja töihin tai kouluun lähtiessään n seitsemään asti. Viikonloppuisin jos hän lähtee töihin, kello soi ennen seitsemää ja jälleen minä käytän koiraa ulkona (koska en saa enää nukuttua kun hänen kellonsa on soinut). Minä nukun siis aina vähemmän.


Ah, onneksi viime yö sujui jo paremmin ja mieli on suht. virkeä. Ärsyttää silti jo nyt tietää, että huomenna sunnuntaina tulee miehen kello jälleen herättämään meidät jo seitsemän aikaan, enkä koko viikkona siis saa nukkua niin pitkään kuin kroppa haluaisi. Täytynee yrittää latailla akkuja toisilla tavoin kuin nukkuen siis, jotta kroppa jaksaa taas uuteen viikkoon.

Miten unen puute vaikuttaa sinuun? Löytyisikö hyviä vinkkejä tuohon viimeksi mainittuun dilemmaamme, jossa mies "saa" nukkua arkisin jopa tunnin pidempään kuin minä vaikka lähtisikin töihin? Minä kun kuitenkin olen se aamuvirkumpi, joka siksi on ottanut tehtäväkseen lenkittää Ronjaa jokaikinen aamu..


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3