Igår hade jag morgontur på bäddavdelningen och bestämde mig, trots mörkret, bristen på sömn och duggregnet, och anlitade min kära cykel till färdmedel. Medan jag susade fram tackade jag mig själv för mitt knäppa beslut att frivilligt till jobbet kl. 7 på morgonen: det var riktigt uppfriskande och på samma gång avkopplande att ha hela landsvägen för sig själv och endast möta 4 bilar under hela sträckan på 4 km.
Som socker på bottnet fick jag en mycket efterlängtad gäst - T - på kvällen och trots att jag fick ha honom hos mig i max. 15 minuter kände jag hur saknaden lättade - ens litet. Med nya krafter skall jag nu klara av denna vecka och så träffas vi igen. Fy apa så tungt det kan vara att leva i distansförhållanden ibland..
Hurrr.. Syksyn voi virallisesti todeta alkaneeksi: aamulla kun hain lehden oli ulkona vaivaiset +5 astetta! Aamuisin ei enää pärjää ilman lapasia ja kaulahuivia ja olen todennut, että sateenvarjokin on varteenotettava mukana-kannettava: ulkona nimittäin sataa takuuvarmasti jos varjo lojuu laukun sijasta kotona!
Eilen tein aamuvuoron vuodeosastolla ja päätin, kököstä säästä, väsymyksestä ja pimeydestä huolimatta lähteä töihin pyörällä, ja osoittautuikin hyväksi valinnaksi: oli todella hetkeen herättävää pyöräillä aamuseitsemältä tihkusateessa keskellä maantietä. Koko 4 km matkan aikana kohtasin vaivaiset 4 autoa - muuten ympärillä vallitsi täysi hiljaisuus.
Illalla päätin tehdä rauhallisen kävelylenkin ja suuntasin normi-lenkkini sijaan reitille, jota pitkin en ole aikoihin käyskennellyt. On jännä miten kroppa jotenkin jaksaa ihan eri tavalla eikä väsy yhtä herkästi ja mielikin pysyy virkeämpänä kun välillä vaihtelee reittiä. Huomasinkin että havahduin ja iloitsin ihan pienistäkin asioista kävellessäni: kellertävät lehdet puissa olivat kuin taideteoksia ja ne kaksi päällekkäistä sateenkaarta vasta nostivatkin hymyn huulille :)
Illalla sain todella odotetun ja kaivatun vieraan - T:n - hetkeksi luokseni. Vaikka vierailu kesti korkeintaan 15 minuuttia tunsin miten suurin kaipaus helpotti ja jaksan nyt uusin voimin sinnitellä viikon ajan ja sitten tapaamme taas. Voi jukran pujut miten kaukosuhteessa eläminen voikin välillä olla pyllystä..!
Voi jukra että olen tyytyväinen viikonloppuuni, vaikka se todella rauhallisissa merkissä sujuikin: harvoin sitä on arkena aikaa tai mahdollisuutta havahtua ja huomioida luonnon pieniä oikkuja ja ihmeitä.
Mutta jotta kettutyttöyteni ei nyt löisi ihan överiksi voin paljastaa odottavani jo tulevaa viikonloppua, jolloin on vuorossa koomista ohjelmaa ;)
För att kommentera dina Lapplandstankar - åker du dit en gång så vill du tillbaka varje höst, kan jag säga av erfarenhet...
SvaraRaderaJag har annars en gång i Lappland sett en HEL regnbåge, det var tufft!
Jo jag kan tänka mig det! Sku vara häftigt att kunna förverkliga denna dröm redan nästa höst - i år är det ju för sent ;)
Radera