Jag kommer alltså att jobba på samma ställe som förra året i sommar och jag har varit förväntansfull nu i flera veckor, eftersom mina minnen från förra sommarens karriär till 99% är goda: arbetskompisarna, arbetsgemenskapen och jobbet i sig är helt enkelt SÅ bra.
Visst kände jag mig dummare än en stövel då jag frågade hurdana förändringar det skett i jobbet under de ca 9 månader som jag varit borta: snacka om en kilometer-lång lista som de började rabbla upp (och det var bara början..). Jaja, jag vet att alla är nybörjare i början och behöver få tid (och förståelse) för att kunna "komma in i rullorna", men jag skulle så gärna ha fortsatt där jag slutade i augusti 2011: jobbet och rutinerna var bekanta och jag kunde svara på typ vilken fråga som helst och lyckades fixa det mesta, medan jag idag mestadels har fått beklaga mig över mitt nybörjarskap och glo med ögon stora som tefat på kollegerna. Pust. Hoppas jag lär mig snabbt igen och kan så småningom vara till någon nytta. Jag avskyr att känna mig onödig och överlopps då jag vet att jag borde kunna hjälpa till.
Ikväll funderade jag på att sticka ut på länk och lider av bara tanken och faktumet att jag borde börja variera min träning och införa bl.a. intervallträning på schemat. Usch, usch, usch. Syftet är gott, lika så resultaten, men själva träningen.. Uaaahhh..
 |
| Outfit for the following months ;) |
Jihuu! Ensimmäinen työpäivä kesätyöpaikassa on pulkassa ja hymy edelleen naamalla! Eikä tuo mikään yllätys ole - olenhan jo parisen viikkoa suorastaan odottanut töiden alkua koska olen viime kesäisen rupeaman perusteella tiennyt, että luvassa on mahtavat työkaverit ja ilmapiiri, sekä mieluisa ja vaihteleva työ.
Mutta kyllä naamani venähti aika pitkäksi aamulla kun menin töihin ja kyselin ohimennen mitä muutoksia vuoden aikana on tullut: kollegoideni luettelema (lyhennetty versio) lista taisi lähennellä kilometrin pituutta; en kyllä olisi osannut kuvittellakaan, että noin paljon homma ehtisi kehittyä 9 kk:n poissaolon aikana. Huh.
Tämä ensimmäinen työpäivä onkin mennyt enemmän ja vähemmän kollegoiden tekosia suurin silmin pällistellen, sekä pahoitteluja apua kyseleville, etten osaa vastata heidän kysymyksiinsä. Vaikka tiedänkin että kaikki ovat aloittelijoita joskus ja että (toivon mukaan) kaikki kyllä ymmärtävät, että työntekijä tarvitsee hieman lisäaikaa alkuun, harmittaa minua se, etten pysty jatkamaan siitä mihin viime syksynä hommat lopetin: työt hoituivat rutiinilla ja osasin vastata lähes kaikkiin kysymyksiin ja tehdä ja löytää kaikkea - ja tällä hetkellä joudun tyytymään kulkemaan pää painuksissa nolona muita tarkkaillen. Ääh! En yhtään pidä siitä kun tiedän, että voisin olla hyödyksi tekemällä jotain sen sijaan, että hengailen ja seurailen muiden tekemisiä. Toivon mukaan pystyn palaamaan mahdollisimman pian siihen tilanteeseen, josta viime elokuussa lähdin.
Tänään ajattelin illemmalla lähteä lenkille ja jo pelkkä ajatuskin siitä, että minun pitäisi (ihan aikuisten oikeasti!) varioida treenaamistani ja sisällyttää ohjelmaan m.m. intervallitreeniä, saa takapuoleni liimautumaan entistä kovempaa tuoliin. Tulokset ja syy intervallaamiseen ovat yleensä hyviä, mutta se itse tekeminen ja itse treenaaminen.. Äääh. Pylly parkani.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar
Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3