Det är löjligt länge sedan jag har varit ute, så trots att det gick lugnt till igår har jag hela dagen idag känt mig allmänt trött, slut och utmattad. Huvudvärken har kommit och gått och jag har hunnit skottat snö, äta och sova mellan varven.
Imorgon börjar mitt nästsista praktikfält, nämligen skolhälsovård och det ser jag fram emot (okej, erkänner att jag just nu för tillfället inte gör det, men ni förstår - om ni tar omständihgeterna i beaktande)!
bilderna från weheartit |
Nail polish Dermosil |
Ikäkriisikompleksi on kokenut yllättävän käänteen: eilen minua kohdeltiin ja tunsin siis itseni alaikäiseksi seistessäni Alkon kassalla aikeissa ostaa viinipullo itselleni iltaa varten, sekä pari lonkkua äidille. Koska henkkarini olivatkin jääneet kotiin, jouduin hipsimään sangen nolona ja ilman ostoksia kotiin iltaa varten valmistautumaan. Tänään aamulla (lue: aamupäivällä) kun heräsin oli nuoruuden lähde katkaissut virtansa ja tunsin itseni päänsäryn, sekä jalkakipujen takia ennemminkin 70-vuotiaaksi.
Viime ulkona käymisestä onkin jo vierähtänyt tovi, joten vaikka eilen oltiinkin ihan rauhallisia niin koko päivä on mennyt kuin pää pilvessä: nukuksissa, vaihtelevasti päänsärkyisenä. Olenkin yrittänyt aina hyvän hetken aikana tehdä jotain fiksua, kuten luoda lunta tai syödä.
Huomenna on jännä päivä: toiseksi viimeinen työharjoittelujakso, kouluterveydenhuolto, alkaa. Odotan harjoittelua innolla (okei, en ehkä tällä hetkellä, mutta ymmärrättehän olosuhteet huomioon ottaen?) ja mietiskelenkin tässä josko olisi parempi poistaa verenpunainen kynsilakka, jotteivät lapset saa ihan vääriä viboja. Jännä miten punaiset kynnet sopivat kuin nakutettu tanssilattialle, mutta näin päivänvalossa verkkareihin yhdistettynä ovat hieman vamppimaiset. Näitä elämän suuria dilemmoja.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar
Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3