What a catastrophical awakening

Usch en så obehaglig väckning vi hade under morgonens tidiga timmar: yrvaken strittade T upp och jag kände hur hjärtat höll på att skutta ur halsen när vi vaknade till att brandalarmet började tjuta kl 03:30. Shit, det brinner! var min första tanke. Medan jag stegade ned för trapporna kände jag ändå ingen lukt av rök och började i stället misstänka kylskåpet - kanske dörren blivit på glänt? Hastigt sprang jag till nedre våningen i alla fall för att kolla vad det var som orsakade oljudet.

En rundvandring i nedre våningen och en skuff på alla tänkbara (kylskåps)dörrar, samt en blick mot brandalarmet, men (som tur) ingen brand eller rök. Suckande kröp jag till sängs för att fortsätta skönhetssömnen, men känslig som jag är lyckades jag inte somna om förrän alarmet åter började tjuta exakt en timme senare! Då var det T:s tur att gå och konstatera att det visst var brandalarmet, vars batterin höll på att tömma sig, plockade ned hela skräpet och lyckades äntligen få tystnad att råda i hushållet.

Först nu när jag sitte här vid matbordet och äter morgongröt slog tanken mig: vad i tusan skulle jag ha gjort om jag verkligen skulle ha mötts av lågor och en tjock rök? Ush.

Gör mig en tjänst - kolla era brandvarnare idag! Själv skall jag gå och köpa nya batterier till alarmet, samt njuta av min lugna morgon innan det är dags för kvällstur.

Hui helkkari (anteeksi sanavalinta, mutta näin suomeksi sanottuna) minkälaisen herätyksen koimme aamun pikkutunneilla: kellon lyödessä 03:30 räväytimme silmämme auki kauhean piipityksen alkaessa kiljua kovaan ääneen asunnossamme. T pomppasi sängystä kuin ohjus ja itse tunsin, miten sydän meinasi ängetä kurkusta ulos pulssin kohotessa laukkahevosen lukemiin. Päässäni pyöri vain yksi lause: alakerrassa palaa.
Äkkiä kiirehdin alakertaan tarkistamaan tilannetta ja jo rappusissa poissuljin mahdollisen tulipalon, koska en tuntenut minkäänlaista savun hajua ja aloin mielessäni manaamaan jääkaappia: ehkä piipittäjä olikin se, joka ilmoitti lämpötilan nousseen liian korkealle (huhheijaa näitä teknologisia laitteita..). Kierros alakerrassa ja kevyt tönäisy kaikkiin mahdollisiin oviin, sekä vihainen mulkaisu palovaroittimen suuntaan, sekä syvä helpotuksen huokaisu ja takaisin peiton alle. Herkkäuninen kun olen, en ehtinyt edes nukahtaa kunnes piipitys taas alkoi kiljumaan kovaan ääneen tasan tuntia myöhemmin. Tässä kohtaa T nousi ylös, totesi palovaroittimen syylliseksi ja repi siitä patterit pihalle. Ah, vihdoin hiljaisuus.
Vasta nyt aamulla istuessani tässä aamupalaa nauttimassa päähän juolahti ajatus: mitä ihmettä olisin tehnyt, jos vastaani olisikin pöllähtänyt kauhea savupilvi ja liekit?
Tehkää muru-rakkaat palvelus ja tarkistakaa palovaroittimenne tänään. Itse aion nyt ennen iltavuoroa lähteä kauppaan hakemaan palovaroitin parkaa varten uudet patterit.