Life goes on day by day

Oj så skönt när mängden ouppackade flyttlådor äntligen minskat så rejält att man kan urskilja golvet och kan börja drömma och fantisera om möbler och inredningsatteraljer (vilket i mitt fall btw absolut INTE omfattar porslinsföremål etc. Fy tvi!). Tillsvidare fattas ännu stora matbordet, stolarna (redan beställda!) och några skänk eller skåp. Vissat saknas små detaljer, men de kommer att hitta sin plats med tiden. Jag gillar att inreda i lugn och ro, så man undviker en massa felsteg och IKEA-möbler miss-uppköp.

Hah, outfit for everyday as you travel by bike to work ;)

Igår spenderade jag hela kvällen ensam hemma och njöt upp till 110%. Okej, jag erkänner att det i början kändes litet kusligt att sitta HELT ensam i mina 120 m2 när vinden ven och stockväggarna knakade och brakade. Varför skall gamla hus alltid bli så spöklika när man är ensam i dem, medan de är romantiska och mysiga då man är fler? Genomgång av tentmaterial, muskelträning på vardagsrumsmattan (och inse att jag borde skaffa handtyngder eller en liten stång för att få effektivare träningspass), wok till middag och saftiga klementiner till efterrätt, samt Käenpesä på screenen. Som socker på bottnen tog jag en het dusch och kröp in under täcket och sov som en liten gris hela natten lång. Ah, lycka är små ting.

Saturdaynight at E & J´s

Ah, kuinka ihanaa kun muuttolaatikot ovat vihdoin vähentyneet siinä määrin, että kämpän lattia jo erottuu selvästi. Itse kun en pysty visualisoimaan ja suunnittelemaan tulevaa sisustusta ja sisustusjuttuja jos tiellä on kaiken maailman roinaa. Alakerrasta puuttuu vielä iso ruokapöytä (joka on jo katsottu, muttei tilattu), tuolit (jotka tulevat tällä viikolla varastolta) sekä pari senkkiä tai lipastoa. Yläkerta alkaa jo olla aika kivalla mallilla, mitä nyt pieniä sisustusyksityiskohtia ja esim. yöpöytiä lukuun ottamatta (tämän kokoisessa projektissa nekin lasketaan pikkujutuiksi ;)).
Eilen vietin ensimmäistä kertaa koko illan yksinäni valtakunnassani suuressa talossamme - ja yllättävää kyllä nautin joka sekunnista! Okei, myönnettäköön, että alkuun säikyin vanhan talon narinaa ja kolinaa tuulen tuivertaessa ulkona, mutta totuin siihen nopeasti. Onneksi vanhempieni koti pitää vastaavanlaista älämölöä, joten tiedostan vanhojen puutalojen kolinat. Hassua, miten vanhan puutalon kolina ja nurkista kuuluvat poksahdukset puun eläessä tuntuvat kaksisteen ollessa romanttisilta, kun taas yksin ollessa aavemaisilta ja pelottavilta.
Eilisilta sujui rattoisasti tenttimateriaalia lukien, lihaskuntoa olkkarin matolla treenaten (pitäisi muuten hankkia pienet käsipainot tai pieni tanko, jotta saisin treeneistä enemmän irti!), sekä myöhemmin tulisen wokin ja mehukkaiden klementiinien ja ah-niin-nostaligsen Käenpesän seurassa screeniltä (meillä kun ei tavallinen telkkari riitä..).
Sokerina pohjalla sujahdin muhkeaan vuoteeseen kuuman sängyn siivittämänä ja nukuin läpi koko yön kuin pieni porsas. Hyvä uni, parempi mieli.