onsdag 30 december 2015

#uhka

 

Siinä missä monet muut bloggaajat kertovat näin joulun rauhallisten pyhien jälkeen seesteisestä menostaan, saamistaan lahjoista ja elämästään pumpulisen lumen keskeltä, aion minä olla radikaali ja kirjoittaa aiheesta, joka koskettaa meistä valitettavan montaa. Uhkailusta.

En voi käsittää, mikä etenkin aikuisiin ihmisiin menee, kun he alkavat uhkailla toisiaan. Uhkailua tavataan niin yksityiselämässä kuin töissäkin ja sitä kohdistuu niin tunnettujen kuin tuntemattomienkin ihmisten kesken. Olen hämilläni seurannut maailman menoa ja sitä, miten uhkailua tuntuu esiintyvän yhä enenevästi yhteiskunnassamme ja mietin, mitä ihmettä meille on tapahtumassa? Pakolaisten paetessa vaarallisista kotioloistaan, vastaanottokeskuksia uhataan polttaa -  kuinka vieraanvaraista eikö? Kun Alkosta loppuu se Hesarin testivoittaja-skumppa, Alkon kassa haukutaan maanrakoon. Aikuismaista eikö?

Kun (uhmaikäinen) lapsi uhkaa karata kotoa, heittää pikkusiskoa kalikalla tai tehdä muita tuhmuuksia, moititaan lasta heti ja kielletään uhkailemasta muita. Parhaassa tapauksessa aikuinen jopa esittää vasta-uhkauksen, esim. uhkaa jättää lapsen yksin odottamaan autoon muiden mennessä kauppaan tai verottaa lapsen viikkorahasta osan. Aikuismaista, eikö?

Suomi-sanakirjan mukaan sana uhata tarkoittaa seuraavaa:

uhata

  1. ( ks. erikseen) ilmaista (painostuskeinona) sanoin tai elein aikomuksensa tehdä jklle tai jllek pahaa, käyttää väkivaltaa, tuottaa vahinkoa, ikävyyksiä tms. esim. Uhata lasta rangaistuksella. Hänen henkeään on uhattu. Ryösti rahat aseella uhaten. Uhkasi antaa minut ilmi. Uhkasi kertoa äidille. Uhkasi tehdä itsemurhan.
  2. olla uhkana jklle tai jllek, antaa aihetta pelkoon, saattaa vaaraan. esim. Poikia uhkasi rangaistus. Yritystä uhkasi konkurssi. Vihollisjoukot uhkasivat jo pääkaupunkia. Tuntea asemansa uhatuksi. Vaaran uhatessa. Erik. ilmaisemassa että jotakin vaarallista, haitallista tai harmillista on tapahtumaisillaan. esim. Vene uhkasi upota. Aika uhkasi loppua kesken. Uhkaa tulla sade.

En voi käsittää, mikä meihin hyvinvointivaltiossa asuviin aikuisiin ihmisiin menee kun alennumme uhkailemaan toisia - useimmiten vieläpä heikompia! Uhkaamisen perimmäinen seuraus on pelon herättäminen toisessa. Miksi ihmeessä haluamme herättää toisessa pelkoa; pelkohan on tunteista takuuvarmasti niitä pahimpia, joita ei kukaan - lapsi eikä aikuinen - halua kokea itse, muttei myöskään toivo tätä läheisilleenkään. Ihmisen (ja eläimenkin) pelätessä, hän on epävarma, pystyy harvoin tekemään rationaalisia ratkaisuja ja lähtee usein puolustamaan itseään (ellei sitten pakene), eikä pysty tai uskalla tehdä ratkaisuja, jotka voisivat ratkaista pelkoa aiheuttavan ongelman. Koira saattaa pelätessään purra tuttuakin ihmistä, koska ei kykene enää pakenemaan, kun taas ihminen uhattuna saattaa laukoa suustaan mitä rumimpia rupisammakoita - rakkaimmilleenkin. Loogisesti ajateltuna rakkaimpiaan ei koskaan pitäisi joutua pelkäämään, mutta näin ei valitettavasti ole. Kyllä ne rakkaimmatkin voivat (heikkoina hetkinään) uhata toisiaan, eikä se rakkaus kokemusteni perusteella sillä ainakaan leviä ja lisäänny - päinvastoin. Ihminen, johon minä luotan ja jota rakastan, ei uhkaile minua. Sen olen todennut kokemusteni pohjalta. 

Uskoakseni jokaiselle lapselle opetetaan (ainakin päiväkodissa) tapakasvatuksen ohessa myös se, että elämässä on joskus vastoinkäymisiä ja että niitä täytyy sietää ja pystyä kestämään, vaikkeivat ne kivoilta tunnu. Jos ei jokin juttu mene oman mielen mukaan yhdellä kertaa, saattaa se toiselle kierroksella jo mennäkin. Eihän Lotossakaan voi aina voittaa - muutenhan pelaamisessa menisi koko jännittämisen idea!

Seuraavan kerran kun joku uhkailee sinua, yritä hengittää syvään ja harkitse tarkkaan miten uhkaukseen vastaat. Uhkaaja useimmiten häkeltyy jollet lähdekään vastahyökkäys-kannalle, vaan vastaat ystävälliseen sävyyn hänelle. Ei nyt välttämättä tarvitse lähteä "ymmärtämään toisen pahaa oloa, joka purkautuu hyökkäyksenä" (todennäköisesti vain ärsyttää toista entisestään), mutta ystävällisesti vastaamalla toinen yleensä menee noloksi ja tajuaa itse kuinka lapsellisesti hän käyttäytyy. Häpeä on mielestäni paras tunne, jonka uhkaajassa voi herättää, koska se koskettaa - samalla tavalla kuin pelko, muttei ole yhtä negatiivisesti latautunut ja omalla tavallaan traumatisoiva.

Sellaisia ajatuksia tänään täältä suunnalta :) Toivon mukaan uusi vuosi 2016 lähtee positiivisemmin mielin käyntiin. Itselläni on suunnitelmissa viettää vuoden vaihtumista miehen ja kaverin, sekä Ronjan kanssa. Koira on alkanut todella rasittavaksi haukkumalla kaikkia ja kaikkea, joten tuntuu fiksuimmalta pysyä hänen kanssaan kotona, mikäli raketit tänä vuonna pelottaisivat. Miten sinä aiot UV:ta viettää? :)


måndag 14 december 2015

Jouluhaaste

Joulu tulla jolkottaa ja itse koin paskahalvauksen aikamoisen säikähdyksen kun totesin, että jouluaatto on jo ensi viikolla!

kuva https://www.google.fi/search?q=christmas&biw=1680&bih=956&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwj63eDwttvJAhXF8HIKHUhUDeAQ_AUIBigB#imgrc=UZgacPn5j-w8_M%3A


Nappasin Lauran blogista jouluhaasteen, jossa pääsen sujuvasti paljastamaan omia joulukokemuksia ja -mieltymyksiäni, mutta samalla myös haastamaan teidät lukijat tunnustamaan omat joulu-piirteensä. Tunnistaako joku itsensä vastauksistani vai ollaanko ihan päinvastaisia?

1. Parasta joulussa?
Kliseistä kyllä, yhdessäolo. Olen pienestä pitäen ollut jouluihminen ja perhekeskeinen kun olet (ympäri vuoden) en voisi kuvitellakaan viettäväni joulun parin kolmen ihmisen kanssa - saati sitten ventovieraitten! No-hou! Rauhoittuminen yhteen, lasten ilo kun pukki saapuu, ruoka, joululaulut taustalla, sekä hiljainen kynttilöin valaistu hautausmaa..

 2. Joulumusiikkisi?
Acapella (musiikki ilman instrumentteja, pelkkää lauluääntä käyttäen) esim Fork tai Rajaton, Jari Sillanpään joululevy.. Monet hehkuttavat Bubléta, mutta itse kulutan mieluummin ed. mainittuja tai sitten Jouluradiota :)

 3. Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia?
Holiday!! Ja 101 (vai 102?) Dalmatialaista on myös ihana jokajouluinen perinne :)

 4. Jouluherkkusi?
Kalat eri muodoissa, rosolli (ehdottomasti ilman kermaa - yök!), piparitaikina ja äitin tekemät laatikot pienissä määrin :)

5. Mitä pitää ehdottomasti olla jouluaterialla?
Hah, noh, yllämainittuja ;) Kinkkua en kaipaa, mutta kalkkuna (konjakki)sinapilla, kalat sekä rosolli ja mielellään myös mäti saaristolaisleivällä noiden lisäksi :P Laatikoista jos saa valkata vain yhden niin ottaisin lantun.

 6. Koska joulukoristeet pääsevät koristamaan kotiasi?
Joulukuun alussa tai pikkujouluna laitan (ulko)valot ja pari hassua tonttua sitten pari viikkoa ennen jouluaattoa

 7. Joulu kotona vai jossain muualla?
Kotona

 8. Itse tehdyt vai valmiina ostetut joululahjat?
Itse en mikään kätevä käsistäni ole, joten muiden turvallisuuden tähden sanon, että minulta saatuna ostetut :D Mutta itse arvostan oma-tekosia kuten villasukkia ja lapasia kovasti

 9. Jouluvalot pimeyttä valaisemaan?
Ehdottomasti! Mutta ei mitään värillisiä, vaan perinteiset. (ei-vilkkuvat)

10. Joulu perheen kesken vai isommassa porukassa?
Perheen kesken isossa jengissä ;)

 11. Onko joululahjatoiveita?
Kirja, sekä uudet aamutossut (mies varmaan lisäisi tähän kestotilaukseni, eli timantin ;))

 12. Paras saamasi joululahja?
Oi apua.. Muksuna sitä sai ties mitä leluja joita aina jaksoi leikittää yömyöhään asti, mutta kaikista mieleenpainuvin on leijona-pehmolelu: muistan miten heräsin sinä vuonna liki päivittäin painajaisiin ja kömmin vanhempien kainaloon koisimaan, mutta että sinä jouluaattona nukuin KOKO yön katkotta omassa sängyssä jellona kainalossani. Siitä muodostui tosi rakas minulle ja käytinpä sitä tyynynäkin niin, että sen selkä kului liki puhki :D

 13. Kuvaile unelmiesi joulu?
Koko perhe yhdessä (sekä lapset, että isovanhemmat ja kaikki siltä väliltä), ei kiirettä, ruoat pöydässä ja lumipeite maassa

14. Ärsyttävin joululaulu?
Sika.

kuva https://www.google.fi/search?q=gingerbread&biw=1680&bih=956&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwic7aeft9vJAhXK_nIKHdHxC3AQ_AUIBigB#imgrc=-Z9g-KyHkfSlFM%3A


 15. Mitä jouluvalmisteluja olet tehnyt tälle vuodelle?
Lahjoja olen jonkin verran hankkinut, laittanut jouluvalot pihalle ja kehitellyt niitä sisälle, lähettänyt joulukortit ja juonut glögiä pari pullollista :D

 16. Kuusi - oikea vai muovinen?
The one and only - oikea ja kotimainen!

 17. Käykö teillä joulupukki?
Tänä vuonna saattaa kuulemma piipahtaakin ;)

 18. Paras joulumuistosi lapsuudesta?
Kyllä ne yhdessäoloon ja älyttömän hyviin ruokiin liittyvät, sekä yllä mainitsemaani leijonaan.

19. Aaton pukeutuminen - hienosti vai hölläillen?
Aattoiltana vähän juhlavammin, mutta muuten rennosti :) Tapanina syömme aina perheen kesken yhdessä, mutta silloin farkut ja siisti paita tai neule kelpaavat

 20. Lempilaatikko?
Äitini lanttuloota

 21. Paras joulusuklaa?
Ääk, tämä on paha.. Mauri Kunnas-konvehdit ovat törkeän hyviä, mutta Brunbergin minttusuklaa-toffeepalat ovat kyllä tasan yhtä hyviä.. Pitäisikö sanoa Juliat?

 22. Piparit vai tortut?
Tämä on helppo: pipari(taikina)! En välitä lehtitaikinasta OLLENKAAN, mutta pipareistakin parhaat ovat isoäitini ohjeella tehdyt tai sitten mummini piparit, joissa on ihan ehtaa mustapippuria!

fredag 11 december 2015

Mitä kuuluu?

"Kiitos, mitäpä tässä", vastaisi ukkini. Ja taidanpa kopioida vastauksen häneltä. Karoliina kyseli viimeisimmässä postauksessaan (jossa hän kertoi viikostaan) mitä meidän lukijoiden viikkoon kuului ja vastasin, että eipä kumemmpaa. Hah, mikä emävale! Totta puhuakseni viikothan näyttävät AIVAN TOISENLAISILTA kuin miltä ne puolen vuoden aikana ovat näyttäneet, joten kaipa tuo tokaisuni "ei mitään ihmeellistä" perustuu sille, että olen (vihdoin) alkanut viettää tavis-toimistotyöaikaa noudattavien kaltaista elämää. Sitä myötä elämä on yhteiskunta-normien mukaan normisoitunut niin, etten koe olevani enää ulkopuolinen. Joten kai sitä arkeaan voi silloin kutsua "normaaliksi"?

Siirryin siis tosiaan puolen vuoden työrupeaman jälkeen päivystyksestä ja vuorotöistä takaisin toimistoaikaan ja terkkariin. Vaihtoon en voi olla muuta kuin tyytyväinen ja se, miten tyytyväinen oikein olen on niin suuri ja käsittämätön juttu, etten sitä voi sanoiksi edes pukea. Päivystyksessä opin paljon niin työstäni kuin itsestänikin, mutta minulle se ei epätasaisen rytminsä vuoksi sopinutkaan. Olin lähes poikkeuksetta tajuttoman väsynyt, joka taas teki ärtyneeksi ja väsyneeksi. Koska työvuoroja oli lähes poikkeuksetta viikonloppuisin ja iltaisin, koin myös sosiaalisesti jääväni kovasti ulkopuolelle ja olin siitä syystä sekä vihainen että surullinen. Rakastan perheen ja rakkaiden kanssa yhdessäoloa ja kun se minulta "riistettiin" koin, että jäin paljosta paitsi - vaikka kyseessä olisikin ollut kissanristiäiset, joissa anoppi keitti kaffet tai perhe kokoontui. Toisekseen myöhäiset iltavuorot alkoivat tuntua yhä raskaammilta näin pimeiden saavuttua ja motaria pitkin ajelu alkoi jopa pelottaa minua. Mitä jos torkahtaisin rattiin? Toiset ihmiset ovat kuin kameleontteja ja sopeutuvat helposti eri rytmeihin, samoin kuin ihmiset voi usein myös jaotella aamu- ja iltavirkuiksi. Itse kuulun aamuvirkkuihin, joka käy mielellään nukkumaan viimeistään 22-aikoihin, koska on ollut häärimässä ja hereillä jo klo 7 lähtien. Olen myös skarpeimmillani ja tehokkaimmillani aamurytmiä noudattaessani ja iltavuoroja paahtaessani huomasin, miten jouduin tupla-tsekkaamaan muutoin itsestäänselviä juttuja, koska aloin epäilemään omaa skarppius- ja harkintakykyäni. Molempi parempi, mutta tämä vanhaan elämään ja rytmiin paluu on osoittautunut minulle parhaaksi. Kanssaeläjiltäni olen myös saanut tähän komppauksia ja mieskin totesi, että kiva kun olet vihdoin pirteä kun koko puolen vuoden olet ollut niin älyttömän väsynyt. Muutenkin kesä ja kahden ihmisen vuorotyöt takasivat sen, ettemme juuri yhteistä aikaa viettäneet ja kun tuohon vielä ynnätään persiiseen ammutun karhun naamataulu ja temperamentti minun osaltani en voi kuin ihmetellä, miten ihmeessä tuo mies on minua jaksanut hermostumatta! :D

Kuulumisia urheilujen puolelta on sellaisia, että olen pikkuhiljaa alkanut taas hölkkäillä kävelyn ohessa. Tarvitsen joka päivä happihyppelyn ja raitista ilmaa, enkä välitä vaikka taivaalta sataisi pikku-ukkoja vaakatasossa - minä menen ulos! Koira-parka on välillä ihan toista mieltä ja hannaa vastaan kuin aasi niin, että meinaa välillä mamilla hermot palaa. Voin vain kuvitella miltä meidän sateisten päiviemme meno näyttää kun nuori-mukamas-aktiivinen labradori jarruttaa nelivedolla ruskea sadetakki yllään samalla, kun goretexeihin pukeutunut ylipirteä nuori nainen juttelee ja kutsuu, maarittelee, kutsuu ja välillä myös kiroaa koiraa :'D Meistä saisi takuuvarman ja onnistuneen sarjakuvan! Juoksulenkkejä on nyt viikkotasolla ollut maltilliset 2 ja niiden ohessa siis kävelen päivittäin. Lihasjumppaa yritän tehdä edes 2 kertaa viikossa (suosittelen uusimman Fit-lehden core-jumppaa! Minä, joka useimmiten vain skippaan lehtien jumppavinkit innostuin jostain syystä kokeilemaan sitä ja hitsi! Löysinpä minäkin jonkin tuntuman nopsankin jumpan jälkeen. Jouduin ainoastaan jättämään yhden liikkeen välistä, koska huomasin jännittäväni niskani siinä liikaa. Lenkkien jälkeen pyrin tekemään edes nopsat venyttelyt ja pyrin nyt myös tekemään kerran viikossa hieman pidempiä venytyksiä, joihin saan hurjasti inspiraatiota etukäteis-itseltäni-itselleni-joululahjasta Mia Jokinivan Stressin luomuhoito-kirjasta. Yllätin itseni hankkimalla kyseisen opuksen, joka noh, voi vaikuttaa jopa hihhulilta (minun makuuni, mutta minä olen tosi skeptikko!), mutta voi itku ja potku miten inspiroiva ja rauhoittava kirja onkaan - vaikkei rentoutumisharjoitteita edes tekisi, vaan lukisi vaan tekstiä! Suosittelen kirjaa lämpimästi myös kaltaisilleni juntti-skeptikoille, joille "hammmmmmmmm" ja "itseensä meno" tuntuvat käsityksinä vierailta.

Sellaista siis tällä rintamalla :) Blogi on hiljentynyt viime aikoina, mutta se johtunee siitä, että vietän jo niin paljon aikaa näyttöpäätteen äärellä työaikana, etten kotona läppärin ääreen enää viitsi mennä. Suuri syy rauhattomaan oloon ja niskajumeihin liittyy (tai liittynee ainakin suurella osalla) koneen ja kännykän edessä oloon, joten välttelen näitä vapaa-ajalla myös tästä syystä :)

Oikein kivaa viikonloppua sinne! Mitäs suunnitelmia on? Mun täytyisi (hankkia ja) kirjoittaa joulukortit, sekä siivoilla.. Ainiin! Onhan lauantaille suunniteltu tyttöjen glögikokoontuminenkin! :)