Olen jo pitkään aikaa kypsytellyt ajatusta Päivä kanssani kuvina-postauksesta, joita "luen" mielelläni muiden blogeista (varsinainen stalkkeri olen - myönnän!) ja tänään aamulla päätin sitä vihdoin lähteä toteuttamaan.
Haasteellisimmaksi osoittautui edes joten kuten onnistuneiden kuvien otto luonnonvalon puutteesta johtuen, mutta päätin, että ajatus tässä kohtaa olisi tärkein ja räpsin kuvia minkä kerkesin. Aamulla näpit uhkasivat jäätyä kun yritin nappailla mustasta labbiksesta kuvia aamukuudelta - challenge sekin omalta osaltaan ;) Mutta haasteet on tehty ylitettäviksi, eikö?
Joten
silvous plait , tervetuloa stalkkaamaan päivää kanssani ;)
Aamulla heräsin tasan 05:30 koiran rapsutellessa makkarin ovea. Ronja nukkuu keittiössä/eteisessä kesästä lähtien, koska hän keksi tulla herättämään meitä x miljoona yössä - lähinnä tylsyyttään - ja meinasi vetää meidät hermoromahduksen partaalle. Tilanne on nyt jo parempi, mutta onhan teinimme nyt toisaalta keksinyt millä muulla tavoin meidät saa hereille: ovea rapsuttamalla. Päätimme tänään T:n kanssa yhteistuumin, ettemme nouse kuin korkeintaan kerran yössä päästämään neidin pissille. Nyt T saattaa nousta jopa 3 kertaa klo 22 ja 05:45 välillä eikä pentu käy pissalla kuin kerran. Muina kertoina hän vain heiluttaa häntää ja pelleilee ja kiristää T:n hermoja.
Aamutoimet hoidin rutiinilla, eli Ronjan moikkaus, kaksi isoa lasillista vettä ja Berocca-pore poreilemaan. Siitä vessaan kasvopesulle ja tämän jälkeen Berocan ja aamuvitskujen kumoaminen kitaan, jonka jälkeen sujuvasti mukavat vaatteet päälle ja ulos koiran kanssa. Lämpömittari näytti -3 astetta ja rapiat, joten valitsin mukavuudenhaluisena tyttönä Canada Goosen untsikan päälleni, vedin paksun pipon korviin ja tunsin itseni tyytyväiseksi pingviiniksi tallustellessani n 20 minuutin lenkin Ronjan kanssa. Ennen koiraa en voinut kuvitellakaan, että voisin lähteä ulko-ovesta paria metriä pidemmälle lenkille ilman aamupalaa, mutta totuus onkin toinen: nautin suunnattomasti siitä, että saan aloittaa päiväni raittiissa ilmassa kaikessa hiljaisuudessa koiran kanssa hissukseen tassutellen. Nojoo, tuo hiljaa tassutellen nyt on suhteellista, koska olemme Ronjan kanssa tunnettuja siitä, että askellamme molemmat likat ripeästi :D Lenkin päätteeksi kurvasimme autoni kautta laittamaan lämpöpiuhan kiinni. On huomattavasti kivempaa startata työpäivä lämpimässä autossa :)
 |
| Odottaa, odottaa.. "ole hyvä" |
Lenkin jälkeen valmistin aamupalaksi
puuroa:
1 dl luomukaurahiutaleista, 1 rkl pellavansiemenistä, 1 dl mantelimaidosta, 1 dl vedestä sekä ripauksesta vaniljajauhetta ja suolasta. Parin minuutin mikrotuksen jälkeen sotkin joukkoon 2 kananmunanvalkuaista ja vielä hetkeksi takaisin mikroon. Tämän jälkeen kunnon sekoitus, joukkoon desi mustikoita sekä pilkottu päärynä. Kylkeen kahvi vaahdotetulla rasvattomalla maidolla sekä uusin Kotivinkki-lehti niin
bueno! Hetken päästä T:kin kampesi itsensä sängystä ja ehdimme hetken höpötellä ennen kuin oli jo aika siirtyä hampaiden pesuun ja työpäivää varten valmistumaan.
 |
| Päivän asuna farkkupaita ja beiget housut - perusmeininkiä siis :) |
 |
| Ja päälle mukavuussyistä Canada Goose vaikkei pakkasta ollut nimeksikään ;) |
 |
| Väkersin tukkani letille |
 |
| ..ja auton nokka kohti työpaikkaa |
 |
| Äkkiä vaatteiden vaihto työasuun ja jalkaan Birkenstockin hylje-monot, jotka keräävät ihailevia katseita :) |
Klo 07:40 kipitin sisälle työpaikalle ja vaihdoin työvaatteet ylle. Työlistasta katsoin, että viettäisin aamupäivän 8-11:30 puhelimessa ja iltapäivän 12-16:15 päivystyksessä valvontatilassa. Työpiste vaihtelee työpaikallani päivittäin ja se tuo mukavaa vaihtelua - joskin välillä on turhauttavaa ja/tai raskasta viilettää monta päivää peräkkäin päivystyksen eri pisteissä tai istua monta päivää putkeen puhelimessa tai infossa. Nyt viime päivystysvuorostani oli kuitenkin jo tovi, joten odotin innolla iltapäivää :)
 |
| Cafe Hilde Lilla Villanissa |
 |
| Överiannos lohta ja kasviksia ja kylkeen puolikas tuore ruispala, yum! Illemmalla sitten harmittikin.. |
Lounaalla kävin työpaikan läheisessä Cafe Lilla Hildessä, jossa tarjoillaan h-e-r-k-u-l-l-i-s-t-a perus-kotiruokaa arkisin 11-14. Paikan pitäjä ja hänen avustaja-kaverinsa ovat aina yhtä hyväntuulisia ja tekevät NIIN hyvää ruokaa, että olen tietoisesti rajoittanut käyntini tuolla kertaan viikossa - annoskoot kun tuuppaavat karata käsistä täysin kun pääsen herkuttelemaan monipuolisen salaattibaarin, sekä luomu-ruoan pariin. Tarjolla on joka päivä keittoa, tuoretta leipää, salaattia (salaattiosiosta vaihtelevasti vihreätä, siemeniä, raasteita ja ituja) sekä kahta erilaista lämmintä ruokaa, joista toinen on kasvisversio (jollei ole, niin keitto on). Tänään tarjolla oli uunilohta, punajuuripaistosta sekä perunamuusia ja kuten kuvasta näkyy: lautaset saisivat olla pienempiä, koska kaltaiseni lohi-hirmu ei KOSKAAN osaa hillitä itseään kun pääsee höyryävän kuuman lohen kimppuun ja sen kun vielä yhdistää tuollaiseen salaattibaariin ja uunissa valmistettuun punajuureen niin o-ou.. ;) Tyhjensin lautaseni hymyssä suin T:n kanssa tekstaillen ja Instagramia siinä sivussa selaillen ja kävelin vatsa pinkeänä takaisin töihin ja päivystykseen.
 |
| Iltapäiväkahvit päivystyksessä |
 |
| Lenkille koiran kanssa, mars! |
 |
|
Iltapäivä jatkui (ihmeellisen) rauhallisena ja pääsin ajoissa lähtemään töistä pois. Kotioven avattuani kohtasin häntäänsä villisti heiluttavan Ronjan, jonka pyysin heti istumaan. Ronjalla on huono tapa pomppia innosta ihmisiä tervehtiessään ja tätä tapaa olen nyt koittanut kouluttaa pois niin, että pyydän neitiä istumaan nätisti ja odottamaan, että laskeudun kyykkyyn tervehtimään. Kakara totteli hyvin, istahti heti keskelle peffaaansa ja oli tyytyväisen oloinen ja "jutteli" (ihme korinamurinaa ääntelehtii) innoisaan rapsutuksia saadessaan. Hurtan pinkit valjaat puettuamme läksimme ulos lenkille ja suuntasimme pururadalle ja sen viereiseen metsään, jossa päästin koiran vapaaksi juoksemaan ja naureskelin nuoren koiran villiä menoa. Välillä meinasin menettää hermoni kun Ronja ei suostunut irrottamaan otettaan kepeistä, vaan veti villisti vastaan tai vilisti karkuun kun yritin napata kepistä kiinni ja harjoitella "irti"-käskyä. Ronja on pienestä pitäen ollut varsinainen keppihullu, eikä millään irrottaisi keppiä vaikka saisi namin, kehuja ja kepin takaisinkin. Rakkainkaan lelu ei tunnu olevan yhtä tärkeä kuin keppi - koosta tai ulkomuodosta viis - jonka hän joko on itse äsken noutanut tai jonka olet heittänyt tai poiminut maasta. Vaikka olen kuinka yrittänyt harjoitella "irti"-käskyä, ei se keppien kohdalla vaan toimi: en vedä vastaan, en ota katsekontaktia, vaan toistan "irti" ja jos/kun koira vihdoin hellittää otteensa kehun suuresti, palkkaan ja annan kepin takaisin tai heitän sen noudettavaksi. Vinkkejä tähän? Pimeä oli laskeutunut jo lähtiessämme, mutta metsässä näki ihmeen hyvin kävellä silti ja palasimme kotia kohti n 45 min jälkeen.
 |
| Konstailematonta, mutta hyvää |
Kotona tarjosin koiralle ruokaa ja hönäisin itse välipalaksi pari pientä omppua, sekä n 125g rahkaa maapähkinävoilla sekä kahvia. Siinä samalla vaihdoimme T:n kanssa kuulumisia - lähinnä päivän potilaista. Molemmilla oli ollut rauhallinen päivä töissä ja ihmettelimme, kuinka väsyneeksi sitä voikaan tulla juuri niinä päivinä kun ei töissä juuri mitään tule tehtyä :D
N 18:15 T lähti kohti VPK-mökkiä ja itse sovitin Facebook-kirpparilta ostamaani tummanliilaa mekkoa. Koska vyötäröni on mitätön (olen n.s. tasapaksu), eivät tämän malliset kietaisumekot yleensä sovi minulle - varsinkaan kun minulla ei minkään näköistä rintavarustusta ole! - mutta halusin antaa tälle 5 euron löydölle mahdollisuuden. Peilailin mekkoa hetken ja hengailin Instagramissa kunnes totesin, että minun teki vielä mieli lähteä liikkeelle. Selkää kiristi kiitos maanantaisen Crossfit-treenin ja tiesin, että selkää olisi hyvä liikuttaa kun lähes koko työpäivänkin olin viettänyt peffallani jotten olisi seuraavana päivänä totaalijumissa. Vahdoin siis ylleni urheilukamat, nappasin kävelysauvat kainaloon ja vilkutin koiralle heipat. Teki pahaa jättää Ronja jälleen yksinään, mutta tiesin, ettei T olisi kovin kauaa poissa ja ehtisi mahdollisesti kotiin ennen minua ja lähdin pimeälle pururadalle. Vatsaa pingotti mega-lounaan, sekä välipalan jälkeen ja raitis ilma ja liikunta tuntui todella hyvältä ja selkä tuntui huomattavasti "pehmeämmältä" kuin päivällä.
 |
| Uusi mekko 5 eurolla |
 |
| Ronja taisi kyllä nukkua sen ajan kun sauvakävelin; niin unenpöpperöisenä hän tuli vastaani ovella :) |
 |
| Perus-iltapalaa minun tyyliini |
N 45 minuuttia lähdöstä palasin kotiin ja totesin, ettei T ollutkaan kotona. Heittelin Ronjan kanssa hetken leluja ja T:n tullessa kotiin siirryin olkkariin tekemään vatsalihaksia, sekä venyttelemään. T:n lähtiessä pissattamaan koiraa aloin valmistelemaan iltapalaa, mutta totesin, että mega-lounaani edelleen pingotti vatsassa ja teki suorastaan pahaa ja mietin JÄLLEEN KERRAN miksi hemmetissä en pysty hillitsemään itseäni buffapöytien ääreen päästessäni: koko rahan edestä-mentaliteetti, sekä ahneus silmissä tungen lautaseni niin täyteen että suorastaan hävettää kävellä ihmisten ohi ja tuntea heidän ihmettelevät katseensa: "pystyykö tosiaan noin pieni tyttö syömään tuon kaiken?". Itse tyydyin keitettyihin vihanneksiin, raejuustoon sekä pariin näkkäriin ennenkuin läksin suihkun kautta petiin. Sängyssä manasin vielä T:lle ahneuttani buffalounaalla ja päätin JÄLLEEN KERRAN, että voisin oppia virheistäni ja ensi kerralla ottaa hieman pienemmän annoksen ja tarvittaessa vaikka sitten hakea lisää jos nälkä vielä jäisi. Selasi hetken vanhaa Fit-lehteä, mutta silmäluomien painuessa kiinni jo ennen klo 22 laitoin lehden sivuun, toivotin T:lle hyvät yöt, sammutin valot ja nukahdin.
 |
| Suihkunraikkaana, öitä! |
Sellainen päivä oli eilinen. Aika tyypillinen arkipäivä minun elämässäni, tarjoiltuna teille - kuvineen kaikkineen. Ainoa poikkeus oli totaaliset ruokaöverit, joita harmittelin koko illan :/
Mitä mieltä olet tämän tyyppisistä postauksista?
