måndag 30 september 2013

Just another manic Monday

Terveyskeskus, päivystys, koulutuksia, sairaspoissaoloja ja tarkkailu-toimipiste. Niin - ja maanantai.

En jaksa tilittää, en maanitella enkä kertoa. Sen sijaan aion todeta, että moisen kaaoksen jälkeen tekee hyvää maata reporankana sängyllä, katsella itku silmässä tätä koskettavaa musaviedota ja hetken kuluttua todeta, että on selvinnyt työpäivästä hengissä.

Kun on kerännyt voimia hetken, voi myös fiilistellä pikkumustaa ja todeta, että pikkujoulukausi tekee tuloaan ;)


 Hälsocentral, skolning, sjukfrånvaron, observation och måndag. I only say: chaos!
Gud så skönt det kan vara att lägga sig på sängen, titta på denna härliga musikvideo med tårar i ögonen och kalla kårar längs ryggraden och konstatera efter ett tag att man tydligen överlevt arbetsdagen.
Senare kan man också klä på sig sin LBD och konstatera att lillajulssäsongen snart är här ;)

 
 

lördag 28 september 2013

Being satisified is the key to happiness

Tiedättekö kaverit, on ihanaa todeta olevansa tyytyväinen - onnellinen ja kiitollinen hetkestä, jossa on ja elää juuri tässä ja nyt. 


Voi sitä onnen määrää kun heräsin reilu tunti sitten: olin - pelosta siitä että heräisin jo kuuden aikaan - nukkunut pitkään eikä eilinen käynti tanssilattialla näin haittaisi menoa tänään. Aamupuuroon sekoitin marjoja, raejuustoa ja maapähkinävoita ja keitin tummapaahtoista kahvia kaveriksi. Kylkeen uusin Fit-lehti, luonnonvalkoiset villasukat jalkaan ja radio soimaan taustalle - muuten täysi hiljaisuus. 


Sosialisuudestani huolimatta rakastan aloittaa päiväni näin: yksin, rauhassa, hiljaa. Hetken kuluttua kaipaan jo seuraa ja huomaan, miten toisten läsnäolo tekee oloni täydeksi, kokonaiseksi. Mutta se pieni hetki täysin yksinään on juuri se, mikä takaa (tai antaa ainakin hyvän mahdollisuuden) täydellisen päivän :)

Kivaa lauantaita! :)


Att vara nöjd med sig själv å stunden man lever i här och nu är det bästa.
Att börja dagen med en portion gröt gjord på speltflingor, bär, grynost och mörkrostat kaffe samt nyaste Fit-tidningen, med vita yllesockor på fötterna och radio x3m i bakgrunden är bra sätt att garantera en bra morgonstund, vilken ger en bra start på dagen. Att äta färsk ananas som dessert efter gröten är inte helt illa heller ;)
Jag älskar mina morgonstunder då jag är för mig själv, eftersom jag då känner hur jag lever i stunden, är nöjd med mig själv (lyckas bäst under helgen då man inte har bråttom) och laddar upp inför dagen.
Visst saknar jag sällskap om ett tag, men att vara ensam en stund är det bästa.
Ha en skön lördag! :)


torsdag 26 september 2013

I´m not perfect. Surprised?

Blogeissa aina hehkutetaan miten ihanaa elämä on ja miten kaikki menee juuri niinkuin pitääkin - oikein mallikkaasti. Sorrun itse tähän aika ajoin myös ja totesin aamulla, etten tänään kirjoittaisi AINAKAAN hehkutuspostausta - niin "hyvin" aamu alkoi.


Heräsin ennen herätyskelloa enkä nukahtanut, vaikka hetki olisi vielä ollut aikaa nautiskella kauneusunista. Nokka oli tukkoinen. Aamupuurot löytyivät mikron pohjalta (speltti käyttäytyy näköjään eri lailla kuin kaura..), potilaita tuntui tursuavan joka tuutista ja tekemistä riitti. Niskat jumissa.


Onneksi spelttipuuro maistui hyvältä. Ehdin hoitaa kaikki potilaat ja sain kiitosta heiltä hyvästä hoidosta. Nuori lanssikuski hymyili söpösti kun toi potilaan mulle tarkkailuun. Niskajumiin ja pre-flunssaan ibuprofeenia ja vihreää teetä - kyllä se siitä.

Ja huomenna on perjantai ;)


Livet är inte alltid så fancy som vi bloggare påstår, vilket jag konstaterade imorse: gröten kokade över, näsan var täppt, hvc var proppfullt av patienter och jag hade ont i nacken.
Thank God smakade speltgröten gott, jag hann fixa alla patienter och fick tack för god vård, en amulanskusk log så sött när han hämtade en patient till observationen och ibuprofen och grönt te är bra botemedel mot pre-flunsa.
Imorgon är det fredag igen! ;)

onsdag 25 september 2013

Running in the woods, feeling weightless and emptying ones head

Koin sen jälleen. Pitkiksen jälkeisen euforisen olon nimittäin.


Tämä on ollut hyvä päivä aamusta alkaen: puuro maistui, työt sujuivat, onnistuin varaamaan peräti 3 eri paikkaa jossa voimme viettää iltaa työporukan kanssa, höpöteltiin ja naurettiin työkavereiden kanssa ja löysin Cittarista Malmgårdin luomuruis- sekä luomuspelttihiutaleita 0,90€ hintaan




Illalla suuntasin pururadalle ja kiersin 3 km reitin. Päätin kiertää sen vielä kertaalleen. Kolmas olisi sujunut jo rutiinilla, mutta koska vatsassani alkoi vääntää tyydyin kiertämään lyhyemmän 1,5 km reitin. Parikymmentä metriä ennen kotiporttia Garmin piippasi ranteessa: 10:05 km. Ei ihan turhaan mennyt se 1 h 5 minuuttia, vaikken kyllä lenkin aikaisista ajatuksista muista lainkaan - minä, joka yleensä ehdin kelata kaikkimaailman solmut ja murheet juostessani. 


Tänään vain juoksin. Ja olin onnellinen. Kuin taivaan lintu.

Lenkin jälkeen kaivelin kanahäkin uumenista lapaset, pipot ja heijastinliivin esiin. Että tervetuloa vaan talvi - olen valmis! ;)


Åh denna underbara känsla efter en lång länk.
Min dag har varit bra: jobbet löpte väl, lyckades fixa 3 ställen där vi kan ha samkvämskväll med arbetsgänget, skrattade och lyckades fynda ekologiska råg- och speltflingor från Malmgård från Citymarket för endast 0,90€/påse! Score!
På kvällen drog jag till spånbanan och lät benen föra. Slutsaldot blev 10:05km på typ 1h 5 min, vilket jag knappt kunde tro var sant då benen fortfarande kändes lätta och huvudet tomt. Jag minns inte ens vad jag tänkt på medan jag sprang, vilket är sällsynt; jag som alltid brukar lösa all världens problem medan jag springer.
Idag sprang jag bara. Och var lycklig. Lätt som en fågel.
Efteråt plockade jag fram vantar, mössor och reflexväst: välkommen vinter - I´m prepared! ;)

My very first autumn-outfit for this year




Hihii, energistä keskiviikkoa kaverit! :)
Viikonloppu häämöttää jo ja mikäs sen kivempaa kuin aloittaa keskiviikko mukavassa asussa pihalla pelleillen? ;)

Whihii, önskar er alla en energisk onsdag!
Snart är det helg igen och vad vore en bättre början för onsdagen än en bekväm outfit och en sprallig inställning? ;)

tisdag 24 september 2013

My "ahaas" for today

Ajattelin esitellä teille oivalluksia, joita olen oivaltanut/tajunnut/älynnyt/kokenut päivän aikana:

Tänään on tasan 3 kuukautta jouluaattoon

Vaihtelun vuoksi tekee hyvää hölkätä salille pyöräilyn sijaan: saa raitista ilmaa, sekä alkulämpän kaupan päälle

Helsinki 2012
Kotitekoinen ruoka yksinkertaisesti on h-y-v-ä-ä



Suihkuhetken kruunaa kookoksentuoksuinen suihkugeeli



Pelkään pahoin, että sorrun jossain vaiheessa kokeilemaan ripsienpidennyksiä menetettyäni hermoni täydellisesti aamulla ripsaria levittäessäni. Hemmetin paakkuuntuva maskara!!

pic from google
Seppälä on tehnyt aivan mielettömän muutoksen todella positiiviseen suuntaan: hitsi miten makeita biker-bootseja, lämpöisiä lapasia ja ihania neuleita..

pic from google

Olen niiiiin jälkeenjäänyt: printti-teepparit ovat olleet muodissa koko loppukesän/alkusyksyn ja nyt kun vihdoin sytyn niille, ei niitä enää ole kaupoissa tarjolla :/

Idag tänkte jag presentera grejer som jag insett under dagens lopp:
 Det är exakt 3 månader till julafton
Om man joggar till gymmet får man både frisk luft och uppvärmning på köpet
Hemlagad mat är g-o-t-t
Duschgel med doft av kokos ger lyxkänsla
Seppälä har genomgått en rejäl facelift: shit så snygga bikers och tröjor de har!
Jag är så efterbliven när det gäller mode: t-skjortor med print har varit i mode hela början av hösten och nu när jag äntligen insett att de är tuffa är de redan slutsålda :/

måndag 23 september 2013

How do you know that you're important?

Sitä luulisi minun - sairaanhoitajan ammatissani - kokevani tekeväni jotakin todella tärkeätä joka päivä auttaessani ihmisiä töissä. Toki tiedostan sen, mutten koe sen olevan kovin ihmeellistä koska se kuuluu työn kuvaani.

Sen sijaan koin eilen olevani jollekin tärkeä ja että läsnäoloni - pelkkä läsnäoloni - oli elämääkin suurempi ja tärkeämpi
Kävin tapaamassa 3- ja 5-vuotiaita siskonlapsiani eilen illalla. Siinä keittiössä puuhaillessani kuulin miten Muumi-tunnari pärähti soimaan ja tunnistin nopeasti mikä jakso kyseessä oli: se jakso, jota pelkäsin kuollakseni lapsena, josta näin painajaisia ja jota en ikinä uskaltanut katsoa yksin. Keskeytin puuhani ja siirryin sohvalle lasten väliin, nappasi kummankin kainaloon ja aloin silittelemään heitä jo etukäteen - tiesinkin mitä tuleman pitää ja halusin luoda lapsille turvallisen olon jo ennen jakson pelottavaa kohtaa: Mörön saapumista

Kumpikin lapsi käpertyi tärisevänä lähemmäs kehoani, pidättivät hengitystään ja uikuttivat "nyt se tulee". Rauhoittelin lapsia, muistutin heitä siitä, että Muumimammalla oli paistinpannu aseena ja ettei hätää ollut - Mörkö lähtisi kyllä. 
Jälkeenpäin juttelimme vielä jaksosta, mietimme missä se Mörkö asuu ja aloimme siivoamaan leluja pois olohuoneesta.

Illalla nukkumaan mennessäni hymyilin itsekseni: tekoni - pelkkä läsnäoloni - oli pientä minulle, mutta niin kovin suurta pikkuisille.


Det är konstigt att jag inte oftare upplever att jag gör någonting viktigt då jag är sjukskötare till utbildningen, men jag tror det beror på att det helt enkelt är min arbetsuppgift. 
Igårkväll fick jag däremot känna hur viktig enbart min närvaro var. Jag diskade i köket då jag kände igen vilken episod av Mumin som visades i Buuklubben: den del som jag sett otaliga madrömmar om och inte vågade se ensam. Direkt avbröt jag mitt pysslande, trängde mig ned i soffan mellan 3- och 5-åriga syskonbarnen och höll om dem, eftersom jag ville att barnen skulle känna sig säkra innan det skrämmande momentet - Morran - anlände. 
När Morran kom, kröp bägge barnen darrande intill mig, pep och täckte för ögonen. Med lugnande röst påminde jag barnen om att Muminmamman hade en stekpanna som vapen, att Morran nog skulle gå iväg och att det inte var någon fara.
Efteråt pratade vi om vad som hänt, skrattade åt stekpannan och började städa undan leksaker.
Att inse att något så litet som min närvaro var så otroligt viktigt för barnen värmde mitt hjärta mer än någonting annat på långa tider.

lördag 21 september 2013

Exclusive - for you only: a sneakpeak of my outfit. I only say: leather.

Nyt on luvassa pientä sneakpeakia illan asusta, jota sovittelin tänään aamulla. Illalla olen lähdössä Helsinkiin konserttiin ja (uskokaa tai älkää) ensimmäistä kertaa menossa ulos ISOSISKONI kanssa! Tätä päivää iltaa on odotettu ;)


Mitäs mieltä olette? :)
 
Ikväll skall jag gå på konsert och för första gången ut med min STORASYSTER! På mig tönkte jag ha följande. Vad tycks? ;)

fredag 20 september 2013

What´s about my Friday?

Ajatuksia, tapahtumia ja oivalluksia perjantailtani (so far):

 AAMU

Hyvää: venyttelin hieman kahvin valmistuessa ja ehdin väsätä eväät töihin. 
             Potilaat olivat mukavia ja ehdin hoitaa pari ylimääräistäkin. Tuli hyvä mieli.
Huonoa: läikytin aamukahvit pöydälle, tönäistyäni pöytää vahingossa ja stressasin, jotta ehtisin syödä, laittaa eväät ja laittautua ennen töihih lähtöä

ILTAPÄIVÄ

Hyvää: höpistiin työkaverini S:n kanssa kaikkea turhaa ja tärkeätä ja työt sujuivat joutuisasti.
            Töiden jälkeen lähdin juoksemaan pururadalle sateesta huolimatta ja loppusaldoksi sain mukavat       reilut 7 kilometriä, hyvän mielen sekä kassillisen ruokaa kaupasta.
Hunoa: aika tuntui matelevan mitä lähemmäksi kello kävi sulkemisaikaa töissä

ILTA

Hyvää: kävin suihkussa ja käytin iki-ihanaa kookoksentuoksuista suihkugeeliä. Väsäsin äkkiä savulohisalaatin ja söin sen itsekseni hymyillen - NAM!  

Nyt lähden laittautumaan ja suuntaan rantaan yksille S:n kanssa, moi! :)


Oj så skönt med fredag, trots att den började med att jag stressade med att fixa mat att ta med till jobbet så att jag skvälpte morgonkaffe över bordet. På jobbet hann jag fixa litet extra, pratade en massa onödigt och nödvändigt med S och mådde bra.
Efter jobbet drog jag ut på spånbanan trots regnet, njöt i 7 km och var ett varv via butiken, så jag kunde fixa en perfekt laxsallad åt mig. Nu skall jag snabbt fixa mig och träffa S, tjo! :)  

 

Read this!

Ruotsinkieliset itä-Uudellamaalla asuvat huomio! Lukekaa Borgåbladetista juttu loistavasta kampaamosta, jossa Anni loihti unelmahiukseni: Salon 33:sta :)



Hallå å hoj! Alla som bor i östra-Nyland läs i dagens Borgåbladet om världens bästa frissa: Salon 33. Det var där som Anni fixade mitt drömhår :)

torsdag 19 september 2013

Oh God with these poses. MAYDAY!

Olin ajatellut postata iloisen, lapsenomaisen postauksen siitä miten olen jo miettinyt joululahjatoiveita, melkein alkanut rustaamaan listaa pukille ja ilmoittanut, että olen ilomielin joulun välipäivinä töissä (tätä saan kai vielä katua, mutta annan mieluusti muiden perheellisten viettää pitkää joululomaa ja hengailen itse töissä).

"huoleton, laitan vain tukkaani" (lue: silmät ristissä en viitsi katsoa kameraan)
Vaan kuinka se mieli muuttuikaan kun aloin lataamaan aamulla hätäpäissäni ottamiani päivän asu-kuvia? POKS! Ja poissa olivat hattaramaiset ajatukseni joulusta ja tilalla järkytys: hemmetti näitä mun poseerauksia - ne ovat aivan jäätäviä ja tunnun aina kääntävän kroppani kohti kameraa niin, että se on mahdollisimman leveän näköinen. Ikäänkuin haluaisin näyttää itsestäni ne kaikkein huonoimmat puolet aina kun joku kaivaa kameran esiin!

Vakio-pöllö

NIIN surullisen näköinen - kuin maani olisin myynyt
Voisiko joku vinkata minulle jotain pose-vinkkejä? Järjestetäänköhän jossakin "näin esiinnyt mahdollisimman luontevasti ja esität kameralle parhaat puolesi"-kursseja?

Taitaa joulupostaus nyt siirtyä myöhemmäksi.. Mikä ehkä on ihan hyvä; kuka nyt ajattelisi joulua jo syyskuussa?

Katse missä? Kädet missä?
Jag hade tänkt skriva ett piggt inlägg om julen, avslöja att jag redan börjat planera min önskelista, samt meddelat att jag gärna jobbar under mellandagarna (så de som har familjer får fira i fred). Men hur gick det, när lilla Jossu laddade upp bilderna som jag i all hast tagit i morse på min dagens outfit? POFF! Försvann tankarna om julen och ersattes av "holy shit så jag poserar".
Ordnas det någonstans kurser i hur man poserar på ett sätt som visar de BÄSTA sidorna av ens kropp (i stället för det motsatta som jag brukar..)? Jag är tydligt i behov av en handledning..

onsdag 18 september 2013

Beige and black; my comfy outfit for 18.9

top Soaked in luxury pants Pieces shoes from Azores
cardigan Vila

 It´s okay to be a glowstick -
Sometimes we need to brake before we can shine.


tisdag 17 september 2013

My m.gluteus maximus is sore. I mean REALLY sore.

Muistatteko kun keväällä sain uutta puhtia punttitreeneihin PT:ni Pian tekemän 4-jakoisen treeniohjelman myötä? Olen suhteellisen kuuliaisesti noudattanut ohjelmaa, mutta huomannut että pienet muutokset, joita olen ominpäin siihen tehnyt, ovat tehneet hyvää (tai no itse asiassa pahaa - tämä postaus on meinaan pyhitetty lihasjumeille!) ja olen löytänyt aivan uusia ulottuvuuksia ja lihaksia kropastani.


Eilen oli - kuten lähes joka maanantaina - jalkapäivä. Tein seuraavaa:
Alkulämmittelyksi pyöräilin pari minuuttia salille, sekä juoksin matolla 10-11 km/h 7 min
Jalkaprässi leveällä asennolla (kelkka) 110-120-120 (uusi enkka!!!!)
Jalkaprässi kapealla (kelkka) 110 x 3
Reiden ojennus laitteessa 35 kg x 3
Reiden koukistus laitteessa 35 kg x 3
Lantionnosto 10 kg levypaino sylissä, jalat stepperin päällä 20 x 3
"Koiranpissa-asento" 15 x molemmille puolille
Reiden ojennus taakse (matolla) 15 x molemmille puolille (näitä vuorotellen)
Kyykky smithissä 20 kg 10 x3
Jalkojen nosto penkillä 20 x 3 (kyllä tärisytti..)
Pieni venyttely ja kotiin pyöräily kaupan kautta

Tänään istuin enimmäkseen töissä satulatuolilla ja tunsin joka kerta ylös noustessani, että peffani oli aivan littanan ja jumiutuneen tuntuinen.

Siinä se on: pylly, joka ei vielä aamulla ollut kipeä.. Paidan perhanakin liputtaa
Illemmalla lähdin pururadalle pikkuhölkälle, aikeinani vetreyttää eilen piinaamiani jalkaparkoja. Olisittepa nähneet liikkeellelähtöni kotipihasta: jalat painoivat miljoona kiloa ja muistutin varmasti enemmän rampaa sotainvalidia kuin nuorta, reipasta gasellimaisesti juoksevaa nuorta naista. Huhhhuh. On se treenaaminen kivaa. Loppusaldoksi onnistuin pungertamaan reilut 6 km hölkkää ja kävelin jopa lopuksi hetken, jotta todennäköisyys, että pääsen huomenaamulla sängystä ylös olisi HIEMAN suurempi.


Jag har gjort små förändringar i mitt gymprogram, som min PT Pia fixade åt mig på våren, och har därmed hittat nya muskler i kroppen. Tufft och bra yes, men jäkla ont och frustrerande. Suck.
Körde ett stenhårt benpass igår och kan knappt gå mer idag. På jobbet kände jag mig aningen styv i rumpan och bestämde mig för att dra ut på en stretchande, avkopplande länk ikväll. Ghaha, ni skulle ha sett mig då jag stegade ut på gatan: påminde mer om en krigsinvalid med amputerade ben än en frisk, ung joggerska. Lyckades med möda och besvär avverka drygt 6 km och hoppas verkligen att jag kommer upp ur sängen imorgon..

söndag 15 september 2013

Whooooaaah, sometimes I get a good feeling!

Keep keep running, keep keep running - come on!

Mikä flow - mikä kevyt askel (100-vuotiaista kengistä huolimatta) - juoksu on lajini <3



En sån känsla - ett så lätt steg (trots de 100 år gamla skorna..) - jag älskar att springa!