Wear it like you don´t care

Kläder. Samtidigt som jag inte skulle klara mig utan dem, inser jag ganska ofta att de också orsakar en hel del grubbleri, tankar och t.o.m. stress och problem för mig: vad tusan skall jag klä på mig egentligen?

Om jag vore stenrik och simmade i pengar skulle jag antagligen anställa en egen Rachel Zoe som skulle styla mig - vips skulle problemena vara lösta och jag fick behålla ett mindre skrapat hårbotten.

Efter att ha betalt några räkningar och sett hur min ny-inkomna lön rann ifrån mitt konto fortare än den uppenbarade sig där, inser jag att jag nog även i fortsättningen får dras med klädproblemen. Puh. Tänk så enkelt det skulle vara att vara man: till varje fest skulle man ha kostym och bara byta slips emellan varven. Hmpf. Men kanske det skulle bli enformigt i längden?

A little core-training later..
tights & shoes Nike, top GT

Vaatteet. Tuo ihana asia, joka aiheuttaa niin tajutonta mielihyvää kuin ongelmiakin minussa: mitä ihmettä puen päälleni?
Jos uiskentelisin rahassa palkkaisin oitis henkilökohtaisen Rachel Zoen ja voilá - vaate-problematiikkani olisi mennyttä ja minulla olisi vihdoinkni hieman ehjempi päänahka. Toisaalta tajusin äsken maksaessani pari laskua, että palkkani katosi tililtä jopa nopeammin kuin mitä se sinne ilmestyi, ettei minulla kyllä ole varaa edes miettiä koko stailaajaa, vaan saan tulevaisuudessakin tyytyä omiin kehittelyihini. Pöh.
Joskus olisi vaan niin kivaa ja helppoa olla mies: juhliin kuin juhliin heittäisi puvun päällensä ja valitsisi joka juhlaan vaan erivärisen solmion - helppoa kuin heinän teko! Mutta: kävisiköhän tuo pidemmän päälle tylsäksi..?

Only one more left

Trots att jag höll på att förfrysa mig själv imorse då jag cyklade till jobbet, har en kittlande känsla i halsen och har stuckit mig själv 2 gånger i fingret imorse (då jag hunnit vara på jobb i hmm.. en timme?) kan jag inte annat än le för mig själv då jag hör min favorit-sång (J.Lo - dance again) och inser att det bara är en natt kvar - så är det fredag och helg igen. Och DET har jag väntat på heeeeela veckan! ;)

Har ni planer för veckoslutet?

Vaikka meinasinkin jäätyä pyöräillessäni aamulla töihin, kurkkua kutittaa ja olen jo reilun tunnin mittaisen työpäivän aikana ehtinyt pistää itseäni peräti kaksi kertaa sormeen, en voi muuta kuin hymyillä kun tajuan, että huomenna on taas perjantai ja viikonloppu alkaa! Sitä tässä onkin jo koko viikko odoteltu ;)
Onko teillä suunnitelmia viikonlopuksi?

When he comes around I hardly can think of anything else

Känner ni till fenomenet: då man börjar känna sig kraxig, litet snuvig, kittlig i halsen och litet yr i huvudet (mer än normalt alltså), så blir det plötsligt svårt att tänka på någonting annat, speciellt då man bara har en fråga i huvudet: skall jag nu bli sjuk på riktigt eller inte?

Det är kanske inte så konstigt eller ens uppmärksamhetsväckande att jag drabbats av en försommar-flunsa jag med - vadå jag träffar de akut insjuknade patienterna varje dag! Gissa bara hur knasigt det känns när man sitter där - halvflunsig - och beklagar och känner medlidande för patienterna som drabbats av en virus-orsakad flunsa, vilken läker av sig själv med tillräcklig vila och tid och eventuella tyck synd om mig-produkter symptomlindrande halstabletter från apoteket.

Själv brukar jag satsa på mängder av dricka (te, hett vatten, honungsvatten, kranvatten), halstabletter från apoteket (de man köper i matbutiken har enbart en beroendeframkallande verkan på mig..*godismonster*) och vitlök (stackars medmänniskor - I almost feel you!). Utöver detta trappar jag ned träningen och rör på mig enligt ork - helt och hållet slutar jag endast om jag drabbas av feber.

Hur brukar DU kurera flunsan? Tips och nya synvinklar är välkomna och tankeväckande! :)

Hett vatten, en stor tesked honung, två pressade vitlöksklyftor och Strepsils Ingefära (nya - rekommenderar!)
Kuumaa vettä, iiiiso teelusikallinen hunajaa, kaksi valkosipulinkynttä puristettuna sekä uutuus-Strepsils Inkiväärin makuisina (suosittelen!)

Tunnistatteko oireet: samantien kun pienikin sairauden tunne, alkava räkätauti, kutina tai kipu kurkussa sekä (normaalia enempi) sekavuus pääkopassa, ajatuksia on todella vaikeaa suunnata mihinkään muualle kun mielessä pyörii vain yksi kysymys: puhkeaako se flunssa nyt vai ei?
Ei ole mitenkään yllättävää eikä harvinaista, että itsellenikin on puhjennut pienehkö alkukesän flunssa - tapaanhan päivittäin potilaita, jotka juuri ovat sairastuneet ja joilla on minua moninkertaisesti pahemmat oireet. Arvatkaa vaan tuntuuko välillä pöljältä valitella ja osoittaa suurta myötätuntoa potilaille - itsekin vajaakuntoisena - ja kertoa, että virus-peräistä flunssaa on nyt todella paljon liikkeellä ja että siihen ainoa hoitokeino on riittävä lepo, aika sekä sääliä vähentäviä  apteekista ostettavat kurkkutabletit.
Itse pyrin flunssaisena juomaan paljon (teetä, kuumaa vettä, hunajavettä, kraanavettä), käyttämään apteekista ostettavia kurkkupastilleja (marketista ostettavat kun minun kohdallani lähinnä herättävät himoa - mikä lie herkkupylly minäkin..) sekä syömään paljon valkosipulia (voi kanssaeläjä parat..). Näiden lisäksi vähennän tuntuvasti treenaamista ja liikun siinä määrin kun kroppa jaksaa. Liikunnan jätän kokonaan pois vain jos minulle nousee kuume.
Millä SINÄ yleensä hoidat flunssaasi? Uusia ideoita ja vinkkejä odotellessa ;)

All it required was a touch - then it was all gone

Mm-m-mh, kan ni höra den spinnande katten inom mig spinna för fullt? Efter jobbet cyklade jag till kosmetologen för att gå på ansiktsbehandling (vilket jag senast varit på för.. ööh.. helt för länge sedan!) och det hör ni - det var räddningen för idag!

Kosmetologen började med att färga mina ögonbryn och -fransar och jag babblade (som vanligt..) på för fullt och frågade om tips och råd både gällande peeling och mascaror. Vadå man måste ju passa på att utnyttja tiden till 100% då man har ett proffs i närheten ;) Stackars Jenni...

An efter som hon rengjort, petat, peelat och behandlat mitt ansikte med otroligt väldoftande och behagliga produkter från RVB (klik!) började hon massera mitt ansikte, axlar och dekolté medan en ansiktsmask fick verka. Ju längre tid hon hunnit stryka med sina varsamma, men fasta tag över min hud, desto tystare och mer avslappnad blev jag. Till slut höll jag på somna där på vägen till Nirvana och hajade till då jag kände hur kroppen ryckte till då den höll på att falla i sömn. Total relaxation, indeed!

Jag tror jag borde börja unna mig vardagslyx som ansiktbehandlingar litet oftare: 2 timmar från att en små-stressad sjukskötare med körsbärstomater i ena handen och cykelnyckeln i den andra, samt med stora påsar under ögonen steg in, steg en avslappnad, nöjd och putsad ung tjej ut och vinglade cyklade hem.

pic from google

Kurrrrrrr.. Voitteko kuulla sisäisen tyytyväisen kissani kehräyksen? Töiden jälkeen suuntasin pyöräni kohti kosmetologia ja kasvohoitoa (jossa olen viimeksi käynyt aaaaaaivan liian kauan sitten), josta muodostuikin päiväni pelastus!
Kosmetologini Jenni aloitti värjäämällä silmäripseni ja kulmakarvani kesää varten. Koko proseduurin aikana pälpätin ja kyselin niin maskaroista kuin kasvovoiteistakin - pitäähän hei kallis aika käyttää hyödyksi kun ammattilainen kerrankin on lähettyvillä!
Jennin puhdistettua, puristeltua ja puunattua kasvojani RVB:n ihanilla tuotteilla, alkoi hän sopimuksen mukaan hieromaan kasvojani, dekolteetani sekä hartioitani syväpuhdistavan naamion vaikuttaessa kasvoillani. Jo parin rauhallisen, mutta napakan hierontaotteen jälkeen tunsin suuni hiljenevän ja mieleni tyhjenevän: matkallani Nirvanaan havahduin pari kertaa siihen, että koko kroppani nytkähti ikäänkuin iltaisin kun vaipuu uneen ja rentouttavan tunteen valtaavan kehoni päästä varpaisiin.
Hah, kukapa olisi kuvitellut, että kiireinen sairaanhoitaja, jolla oli kirsikkatomaatteja yhdessä kädessä, pyörän avain toisessa sekä järkyttävät silmäpussit olisi kokenut totaalisen muutoksen - kuin sammakosta prinssiksi - vain parin tunnin kasvohoidon jälkeen?
Euforisena, renotutuneena ja onnellisena hoipertelin pyöräilin sitten kotiin. Pitäisi vissiin panostaa tälläiseen arkipäivän-luksukseen hieman useamminkin.

My activities week 20

Monday running ~4 km

Tuesday gym (legs)

Wednesday day-off

Thursday day-off

Friday running 5,25 km

Saturday gym (arms)

Sunday walk 8 km

My activities week 21

Monday running 8,3 km + cycling 8 km

Tuesday gym (core) + cycling 8 km

Wednesday running ~4 km + cycling 8 km

Thursday cycling 8 km

Friday running ~5-6 km

Saturday running ~3-4 km + lazy strolling around

Sunday day-off

Even a thought can make you happy

Nej vet ni jag säger det bara: måndag - aldrig kommer man på söndag ihåg hur viktigt det skulle vara att ladda upp ordentligt inför måndagar. Varför lär man (eller åtminstone inte jag) aldrig mig detta, trots att jag insett det flera, flera gånger? Kanske kan veckoslutet, solskenet och den totala avkopplingen som jag njutit av under helgen något med detta att göras?

jacket Nike, comfy trousers Only, sneakers RaceMarine

Under helgen insåg jag igen hur lycklig en människa kan bli: sällskapet, solskenet, sandstranden, varma sommarkvällar, dansa hela natten lång på fredag, lyssna på bra live-musik på lördag, gott rött vin och som avslutning träffa gamla kompisar och somna med ett leende på läpparna.

Okej, jag medger att min lyckokänsla fick sig en törn idag på jobbet när det var typisk-måndag-på-hvc, men nu väl hemma efter en kopp kaffe och mellanmål känner jag hur leendet, vilket jag haft på läpparna hela helgen, så småningom smyger sig tillbaks. Thihi.

weheartit

Voin vain todeta nyt kotiuduttuani töistä että huh-huh, maanantai. Miksei ihminen ikinä tajua jo sunnuntaina, että silloin pitäisi latailla akkuja oikein kunnolla seuraavaa päivää, eli juuri sitä maanantaita, ajatellen ja varten? Omaan kaaliini en ainakaan ole tätä vielä saanut iskostettua, vaikka sen lähes joka ikinen maanantai sitten tajuankin. Huh. Toisaalta erittäin rentouttavalla viikon lopulla voi olla osansa tähän, että olen koko päivän ollut enemmän ja vähemmän kuin pää pilvissä.

Viikonloppuna tajusin taas miten onnelliseksi ihminen voikaan tulla: seura, auringonpaiste, hiekkaranta, hyvä punaviini, tanssimista läpi yön perjantaina ja hyvää live-musiikkina lauantai-iltana, sekä vanhojen kaverien tapaamista ja nukahtaminen hymyssä suin.

Okei, okei. Myönnän että saatoni hetkellisesti totaalisesti unohtaa nämä onnea tuovat asiat töissä, jossa oli juuri niin tyypillinen-maanantai-terveyskeskuksessa kuin olla ja voi, mutta nyt kotiuduttuani, tankattuani ja hetken oltuani huomaan taas miten hymy, joka on peittänyt naamatauluni koko viikonlopun aikana, alkaa pikkuhiljaa palailemaan paikoilleen. Hih.

In conclusion..

... what a weekend..

pic from weheartit

Waiting and another unusualities

Åååjah, äntligen fredag och början på helgen igen imorgon - hur skönt och lockande känns inte det?

Förutom att fredag innebär det där vanliga härliga med 2 lediga dagar kommer mitt veckoslut att bli innehållsrikt (iaf om allt går enligt planerna): kalas, släktingar, människor som jag håller kära - både nya och gamla bekanta - samt förhoppningsvis solsken och ja, lugn.
Idag gjorde jag någonting ovanligt och nöjde mig med att endast cykla arbetsvägen och lät bli att sporta något mer. Imorse kunde jag knappt svälja så jag tänkte att det vore bra med en vilodag så jag är (förhoppningsvis) frisk och kry i helgen då det händer ;)

Vihdoin se koittaa huomenna taas: perjantai ja viikonlopun alku! Lukuunottamatta sitä normaalia good feeling-tunnetta viikonlopusta ja 2 päivän vapaista, on minulla lisäksi pitkä lista muusta jonka takia odottelen jo innolla viikonloppua: kekkereitä, sukulaisia, rakkaita ihmisiä - niin vanhoja kuin uusiakin tuttavuuksia - sekä toivon mukaan aurinkoakin.
Tänään tein jotain tavallisesta poikkeavaa ja tyydyin pelkästään työmatka-pyöräilyyn ja jätin illan treenaamiset väliin. Aamulla pystyin hädin tuskin nielaisemaankaan ja ajattelin ettei vapaapäivä olisi pahitteeksi, jotta jaksan (toivon mukaan) olla pirteänä koko viikonlopun :)

Happiness in a pink package

Ush ett så dåligt humör jag dragits med hela dagen utan egentlig orsak. Visst harmade det mig VERKLIGEN då jag insåg att jag inte hade möjlighet att sluta jobbet då det var meningen (vi har alltså en dag i veckan ett kortare pass och det var min tur idag) då jag helt enkelt var tvungen att avsluta den rumban med jourmässigapatienten som  jag börjat med.. Suck. En av de sämre sidorna med sjukskötar-arbetet: ibalnd kräver jobbet uppoffringar.
Som tur kände jag hur mitt ledsna humör sakta började försvinna då jag fick en stund för mig själv på terassen i solskenet, en kopp kaffe och mellanmål, en liten tupplur, en kort lazy joggingtur och några uppiggande telefonsamtal. Jag upprepar mitt favorit-motto igen: kan man glädja sig åt lite har man mycket att vara glad åt.

Plaah. Jo aamusta asti olen kärsinyt sangen huonosta tuulesta ilman erityistä syytä. Asiaa ei toki yhtään parantanut se kun tajusin, etten pystyisi hyödyntämään viikon ainoata mahdollisuuttani lopettaa työpäivää hieman aiemmin (sellainen mahdollisuua meillä on siis kerran viikossa) koska vastaanotollani istui päivystyksellinen potilas, jonka kanssa minun vain kerta kaikkiaan oli pakko viedä vastaanotto loppuun asti.
Huono tuuleni onneksi alkoi pikku hiljaa kaikkoamaan päästyäni kotiin ja oltuani hetken yksikseni terassilla auringonpaisteessa, juotuani kahvia ja syötyäni välipalaa, torkahdettuani, käytyäni lyhyellä lenkillä sekä saatuani pari hymyn nostattavaa puhelua. Toistan itseäni jälleen, mutta ilo on joskus todella pienestä kiinni :)

Wmn in white costumes - who are they?

Det strålande solskenet tycks ha ätit upp våra patienter och arbetsdagen har känts förvånansvärt lång då jag hunnit rulla tummar några slag (kanske jag inte borde säga det här högt? Kommer ihåg hur det gick med kommentaren om måndagar..).

Jag gillar mitt jobb som sjukskötare. Arbetsuppgifterna är varierande och ingen dag är den andra lik. Dessutom får man klä sig i vitt och se auktoritär ut i sin nurse-uniform, samt ha världens sötaste ljusröda arbetsskor. Kollegerna på arbetsplatsen kommer förstås som sockret på bottnet tillsammans med patientkontakten och känslan av att man gör någon nytta på jobbet då man lyckas hjälpa någon. Visst får man som sjukskötare en hel del skit över sig, men de patienter som, medvetet eller omedvetet, visar tacksamhet för det jobb vi gör kompenserar allt det dåliga.

outfit for the rest of my summer 2012

Och visst har jobbet många andra goda sidor också.. ;)

pics from weheartit

Loistava auringonpaiste vaikuttaa vieneen potilaamme, sillä tänään ehdin jopa pyöritellä peukaloita parisen kertaa työpäivän aikana (tai olisikohan nyt pitänyt pitää suu supussa ettei vain käy niinkuin viimeksi kun lauoin fiksuuksiani maanantaista?). 

Pidän työstäni sairaanhoitajana, kiitos monipuolisten työtehtävien, työn vaihtelevuuden ja mahtavien työkavereiden. Sokerina pohjalla ovat kyllä kollegat ja työyhteisö, kuten myös kiitolliset potilaat, sekä se tunne joka minut hoitajana valtaa, kun olen pystynyt auttamaan jotakin. Saammehan hoitajina lisäksi pukeutua joka päivä valkoisiin univormuihimme, sekä halutessamme pitää maailman mukavimpia ja söpöimpiä työkenkiä! Toki me hoitajat saamme vähän väliä kilokaupalla rapaa niskaamme, mutta ainakin minun kohdallani jo yksittäinenkin potilas, joka osoittaa kiitollisuutta kohtaani kompensoi nuo besserwisserit mennen tullen. 

Ja kuten yllä olevista kuvista/teksteistä voi todeta, kuuluu sairaanhoitajan työhön paljon muutakin hyvää ;)

Thumbs and downs for today

Ja, behöver jag säga något mer än att jag ångrade direkt då jag kom på jobb, klockan slog 8:00 och telefonlinjerna öppnades att jag ens sagt något i stil med "thank God for Monday"? Det var det jag tänkte.

Tummen upp för idag:

+ telefonsamtalen till jobbet minskade äntligen, trots att situationen verkade hopplös, då klockan närmade sig 16 (inte ringde det ju bara stup i kvarten i 7½ h..)
+ jag inledde cykelsäsongen och cyklade till och från jobbet - i solsken! Uppiggande och skönt!
+ jag lunchade ute i solsken - aah, bra omväxling till den unkna luften inne på jobbet
+ systerbarnen A och W kom på besök och då jag försökte fråga hjälp av dem angående presentköp meddelade båda att de absolut skulle önska sig en gris om de fick ett paket. Hmm..
+ min jogginglänk á 8,3 km löpte strålande - alltså helt suveränt - i kvällssolen. Älskar, älskar, älskar att springa - speciellt i en så färggrann outfit som jag hade idag ;)
+ jag fick, via omvägar höra en komplimang, som gladde mig verkligen
+ till kvällsmål fixade jag en dunder-mega-hyper-god sallad (vadå skrytmås?) - hyvä ruoka, parempi mieli ;)
+ som avslutning på kvällen sitter jag nu och lyssnar på bra musik

pic from weheartit

Nojuupa juu. Tarvitseekohan minun edes mainita miten kaduinkaan sitä, että edes mainitsen jotain sen suuntaista miten ihanaa olisikaan kun maanantai koittaisi - varsinkaan kun saavuin töihin, kello löi 8:00 ja puhelinlinjat aukesivat? Jep, aivan.
Mutta positiivisuuden säilyttämiseksi, keskittykäämme päivän ilon aiheisiin, eli..
Päivän peukutukset:


+ puhelut jopa vähenivät mitä lähemmäs loppuaan työpäivä lähestyi (eihän puheluita tullutkaan suoralla syötöllä, kuin 7½ tuntia)
+ lounastin täydessä auringonpaisteessa - ihanaa vaihtelua tunkkaiselle sisäilmalle!
+ aloitin fillarisesongin kulkemalla työmatkat pyörällä, enkä kyllä voi valittaa: molemmat reissut kulkivat kepeästi auringonpaisteessa
+ siskonlapset A ja W kävivät kyläilemässä ja sain sangen mojovat naurut kun kysäisin heiltä neuvoa lahja-pulmaan ja molemmat ilmoittivat, että jos heille ilmaantuisi paketti he toivoisivat ehdotttomasti possua. Hmm..?
+ iltainen juoksulenkkini á 8,3 km kulki yksinkertaisesti NIIIIIIIN hyvin. Rakastan, rakastan, rakastan lajiani - varsinkin niin pirteä asu ylläni kuin mitä minulla tänään oli ;)
+ sain puskaradion kautta kuulla kohteliaisuuden, joka lämmitti mukavasti mieltä
+ tein illalliseksi ihan yyyber-hyvää salaattia (vaikka nyt itse kehuskelenkin..) - hyvä ruoka, parempi mieli. Jep, pätee muhun!
+ illan päätteeksi fiilistelen nyt hyvää musiikkia

Thank God it´s Monday tomorrow

Never mind rubriken för inlägget: mitt veckoslut har varit toppen och fullspäckat med program!

Fredagens arbetspass var ganska tungt, eftersom vi hade mer eller mindre patienter (vilket jag nog hade räknat ut på förhand, då det var helg på torsdagen). Men stressnivån i min inre barometer sjönk direkt då jag kom hem, vilade en stund och drog sedan ut på länk. Jag väntar med iver på att få träffa min Personal Trainer, eftersom jag upplever att jag har ett problem i mitt tränande, då jag inte riktigt vet hur jag borde bygga upp ett program som skulle stöda min utveckling både gällande joggingen och gymträningen.

På kvällen satt jag med D i några timmar, avnjöt varsin kall och förbättrade världen. Trots att det var ett tag sedan vi senast träffades kändes det inte alls så: med D kan vi typ fortsätta diskussionen där vi senast blev - oberoende om det då är 1 vecka eller 1 månad emellan träffarna! :)

Lax, zucchini-plätt, gurka, tomat och feta. MUMS!
Lohta, kesäkurpitsalätty, kurkkua, tomaattia ja fetaa. NAM!

Hela lördagen kände jag mig hängig och inte alls som mig själv: kroppen var alldeles matt och ur-sugen; jag orkade inte ens träna! Satsade i stället på att fixa god mat åt mig och vila - både på terassen i solskenet (och blåsten..), samt slöandes på sängen. Och tur det, för på kvällen gällde det att sticka ut med E och erövra dansgolven. Inget mer om det, men roligt var det!

Party-outfit! top Seppälä, trousers Pieces, watch MK

Som det oftast brukar vara, så har jag varit mer eller mindre slapp och slö hela dagen idag - perus-söndag. Jag var ut på en lång promenad i solskenet till havsstranden, gick hem för att vila en stund och gick sedan via stan, där jag investerade i en ny sport-bh från Intersport (klik!) där man fick 20% rabatt med Plussa-kortet. Sedan satt jag resten av kvällen utanför Kampens köpcenter, drack take away-coffee från Mäkken och åt jordgubbar och njöt av kvällssolen tillsammans med T. En bättre avslutning på veckoslutet kan jag inte ens föreställa mig, fast det gäller nog att gå och lägga sig i god tid - imorgon är det måndag, ny vecka och jobb som gäller.

Frisyr perfekt att fixa i dagen efter-hår ;)
Kampaus, joka sopii täydellisesti dagen efter-tukkaan ;)

Dagens: shirt JC, blazer Zara, scarf ? (Moda?), jeans H&M, ballerinas Vagabond
... och en plastsäckpåse med tomflaskor..
...ja säkillinen kassillinen tyhjiä pulloja...

Nojoo, ehkäpä tuo otsikko on hieman liioittelua: viikonloppuni on ollut mahtava ja todella ohjelman täyteinen.
Töissä oli tosiaan aikamoinen rumba perjantaina, mutta onnistuin onneksi nollaamaan stressi-tasoni lähes samantien kun pääsin kotiin lepäämään ja myöhemmin juoksulenkille. Odotan toisaalta innolla uuden personal trainerini tapaamista, sillä toivon hänen pystyvän tekemään minulle harjoitteluohjelman, joka tukisi sekä juoksu- että saliharrastustani. Tällä hetkellä tuntuu vähän siltä, että junnailen paikoillani molempien suhteen eikä kumpikaan oikein ota kehittyäkseen..
Illalla tapasin vielä D:n lasillisen merkeissä maailmaa parantaen ja aika kului taas vaihteeksi kuin siivillä. D on siitä hauska tapaus, että voimme jatkaa keskustelua samasta kohtaa johon viimeksi jäimme, vaikka väliä tapaamisten välillä voi olla jopa kuukausi!
Koko lauantai sujuikin sitten ihmeen väsyneissä merkeissä, eikä treenaaminenkaan onnistunut eikä liioin maistunutkaan. Keskityin sen sijaan kehittelemään hyvää ruokaa ja latailemaan akkuja, vuoroin terassilla ja vuoroin sängyssä makoillen - ja hyvä se, koska illalla oli tiedossa tanssilattioiden valtaus kera E:n! Ja siitä ei nyt yhtään sen enempää, mutta hauskaa oli!
Tänään onkin fiilis sitten ollut tyypillisen sunnuntaimainen, eli aika koomassa ollaan menty. Noei, ihan raukeissa tunnelmissa kävin kävelyllä merenrannassa ja kodin kautta sitten kaupungilla, jossa löysin ilokseni uudet urheilurintsikat Intersportista ja vieläpä 20% alennuksella!
Loppuillan istuskelin ilta-auringosta nauttien Kampin kauppakeskuksen ulkopuolella siemaillen take away-kahvia ja mutustellen mansikoita kera T:n. Parempaa lopetusta viikonlopulle en kyllä osaisi kuvitellakaan.. Nyt pitäisi vielä älytä mennä ajoissa nukkumaan, sillä huomenna on maanantai, uusi viikko ja työt taas edessä.

Can you see the difference?

Det är verkligt få människor som ens kunde tänka sig att jag ännu för typ 4 år sedan kunde ligga flera dagar hemma, kanske gå ut på en lugn promenad och på fotbollsträningar 1-2 gånger i veckan, då jag idag enkelt och gärna tränar varje dag.

Visst funderar jag ibland själv också vad i hela fridens namn som riktigt har hänt åt mig, men jag har förklarat fenomenet åt mig själv som att motionerande är min drog: andra röker eller spelar datorspel och är helt enkelt beroende av det - jag rör på mig. And it feels so good!

Nej, tro inte att jag njuter varje gång då jag spänner skosnörena och känner mig euforisk då jag sätter mig vid benpressen - hell no! Visst finns dedär dagarna då man bara skulle vilja gräva ned sig bland lakanen, lägga på bra musik och ta en intressant tidning i handen och bara bläddra igenom den i timtals. Mitt motions-beroende bygger nämligen på känslan som man får efter att man tränat - ni vet den där känslan då man svettats mycket en aning, pulsen är förhöjd och kroppen känns utmattad, liksom att den gjort någonting? DET gillar jag och DÄRFÖR tränar jag.

Haha och för att klargöra även för er hur motion påverkar mig och min kropp tyckte jag att dessa tre bilder berättar mer än tusen ord:

Before...

...and after

Så vad väntar ni ännu på? Ut och röra på er, marsch!

Harva uskoisi, että minä vielä n 4 vuotta sitten makoilin enemmän kuin mielelläni kotona, kävin rauhallisilla kävelylenkeillä ja kerran, pari viikossa futisharkoissa, kun vertaa tämän hetken tilanteeseen, jolloin liikunta on osa jokaista päivääni.

Toki mietin välillä itsekin, että mikä ihme muhun on mennyt kun saatan tuntea jopa vieroitusoireita niinä päivinä kun en liikkumaan pääse tai kerkeäkään. Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että liikunta on minun huumeeni ja addiktioni: siinä missä muut pakonomaisesti polttavat tai pelailevat tietokonepelejä, minä liikun. 

Ehhei, älkää edes kuvitelko, että tunnen suuren suurta nautintoa joka ikinen kerta kun sidon lenkkareiden nauhoja tai istahdan jalkaprässiin - hell no, ei todellakaan! Sen sijaan rakastan ja himoitsen treenin jälkeistä tunnetta: kun kroppa on hikoillut paljon jonkin verran, pulssi on koholla ja kropassa yksinkertaisesti tuntuu, että se on työskennellyt. 

Löysinkin pari kuvaa, jotka mielestäni kuvaavat enemmän kuin hyvin sitä miten treenaaminen minuun vaikuttaa, eikös?

Noh, mitäs siellä vielä istutte? Mars, liikkeelle!

My activities week 19

Monday gym (arms) + lazy walk 3 km

Tuesday walk 3 km + cycling 35 min + core

Wednesday powerwalk 8 km

Thursday lazy-running 2,5 km + lazy walk ~5 km

Friday gym (legs)

Saturday gym (arms)

Sunday walk 4 km + cycling 8 km

Stripes, asses and tired eyes

Ugh, jestas så skönt att det redan är veckoslut: jag skulle inte ha orkat en minut till på jobbet p.g.a. total matthet.

Det har kanske blivit litet knappt med sömn för min del under de senaste dygnen, då jag mest åkt sightseeing med buss. Tänk så fascinerad man kan bli av att hoppa på en buss och bara åka runt, runt i Finland. Visst har jag åkt rest runt i Finland med familjen då jag var liten, men eftersom det nu är nästan 20 år sedan har jag suttit med ögon stora som tefat och inspekterat varje varannan vägskylt som jag sett bara för att försöka hålla reda på var jag är. Stackars medpassagerare som fått stå ut med mina högljudda suckar, telefon-babbleri och ögon stora som tefat...

På jobbet blev det ganska bråttom och patienter strömmade in (som tur dock) med jämn takt och man kände sig som en kassafröken som tittade in i halsar, palperade halsar, rabblade upp kännetecken för infektion och önskade alla en trevlig helg.

Eftersom jaghar spenderat de senaste dygnen inomhus (med eller utan hjul) tänkte jag satsa på att sticka ut på länk. Det är underligt hur benen kan kännas så styva och stela, trots att jag senast tränat dem på tisdagen. Kanske min matthet beror på brist på frisk luft? Ja, det tänkte jag i alla fall ta reda på. På kvällen skall jag träffa en kompis över ett glas (eller två), så det gäller att piggna till tills dess :)

Voi kiesus miten ihanaa, että nyt on taas vapaat edessä: en olisi kestänyt töissä minuuttiakaan pidempää vedottoman olon takia. Huhhuh.
Parin viime vuorokauden aikana on tainnut unet jäädä vähän vähiin, enkä liikuntaakaan ole juuri harrastellut, vaan lähinnä seikkaillut halki Suomen maan bussilla. Kanssamatkustaja-parat ovatkin saaneet kärsiä mun kärsimättömyydestäni, hölötyksestäni puhelimessa sekä teevadin kokoisia silmiäni kun olen pällistellyt joka toista tiekylttiä jonka olen ohittanut yrittäessäni pysytellä edes joten kuten kartalle siitä, missä oikein menen. En toki täys-turisti ole: lapsuudessani olen kyllä kierrellyt Suomena ristiin rastiin, mutta kummasti ovat nuo paikkakunnat jääneet unholaan n 20 vuoden paussin jälkeen...
Töissä olikin, kuten arvelin, aikamoinen hulabaloo ja tunsinkin itseni aika kassaneidiksi kun kyselin, tunustelin kauloja, kurkkasin kurkkuihin ja kertailin tulehduksen merkkejä liukuhihnamaisesti.
Tänään olisi illalla vielä suunnitelmissa lenkkeilyä, jota en siis ole pariin päivään tehnytkään (ihme kyllä jalat ovat silti aivan jäykkinä, vaikka niitä olenkin treenaillut viimeksi tiistaina!) ja myöhemmin kaverin treffailua lasillisen äärellä. Siihen asti pitäisi siis jo jaksaa piristyäkin.. :)

Good morning - you smiling already?

Jag tycks inte kunna sluta överraska mig själv: trots att jag imorse hade väckarklockan och ringa betydligt tidigare och tvingades gå hemifrån mer än 30 min tidigare för att ta bussen till jobbet, sitter jag här i bussens mörker och ler för mig själv. Och hey for real - det regnar ju t.o.m. ute!
Får se hurdan rumba vi kommer att ha på jobbet idag såhär dagen efter en helg. Ännu mer väntar jag på måndagen då Finland kommer att spela hockey på söndagen. Vågar knappt föreställa mig hur många så kommer att känna sig okapabla att gå på jobb om Finland lyckas kamma hem en glansig önskad medalj ;)
Anyway vill jag önska alla en bra fredag. Att ha ledigt på torsdag är nog bland de fiffigaste uppfinningarna: en dag jobb och så är det helg igen!

Hmm.. Edelleen jatkan tätä itseni yllättämistä: vaikka ulkona sataa ja jouduin heräämään ja lähtemään kotoa huomattavasti normaalia aikaisemmin, istun täällä bussissa ja hymyilen itsekseni (ja tunnen itseni sen takia hieman höntiksi :D).
On jännä mennä töihin ja nähdä minkälainen rumba siellä odottaa näin yhden vapaapäivän jälkeen. Vaan vielä suuremmalla mielenkiinnolla odotan maanantaita - se miten Suomi pärjää sunnuntaisessa pelissä nimittäin saattaa näkyä meillä terveyskeskuksessa ;) Hih, noei kai.
Anyway haluan toivottaa kaikille hauskaa perjantaita! Torstai voisi useamminkin olla vapaapäivä: nyt on enää päivä töitä ja taas viikonloppu ja uudet kujeet :)

Confusion-confession

För att kunna hoppas måste det finnas tro - eller hur heter det? Anyway försöker jag förklara att jag under det senaste dygnet insett att man måste kunna våga lita och tro, trots att det kan vara riskabelt, eftersom det i bästa fall kan leda till någonting överraskande positivt och gott. Att tvivla och ifrågasätta gör människan för att skydda sig själv från att bli sårad, men det hindrar henne också från att ge sig hän för någonting nytt. Tro mig - jag vet vad jag pratar om: att modigt hoppa in i det osäkra kan man få känna hur en famn tar emot en.

Jos on toivoa, on chanceja - vai miten se nyt menikään. Anyway, yritän tässä selittää sitä mitä olen viimeisen vuorokauden aikana tajunnut: riskien ottaminen kannattaa joskus, vaikka siinä riskinsä tietty onkin. Ihminen kieltäytyy luottamasta tuntemattomaan ja ottamasta riskejä suojellakseen itseään - kuka nyt haluaisi tulla petetyksi?  Mutta jos ihminen ei pysty olemaan avomielinen ja luottamaan tuntemattomaan ja siihen, että se voikin tuoda mukanaan jotain hyvää, ei hän myöskään koskaan pääse tutustumaan mihinkään uuteen. Toki heittäytyminen tuntemattomaan on riski, mutta kyllä se on kaiken sen väärtti kun huomaa, että vastassa onkin avoin syli vastaanottamassa hyppääjää.

En helt ny värld...

 

Min syster tipsade mig om en tävling där man kan vinna biljetter till Walt Disneys klassiker Aladdin på teater i höst i Helsingfors. Vill ni också delta i utlottningen? Kolla in Linn Jungs blogg (klik!) och följ instruktionerna!

Siskoni vinkkasi kilapilusta, jossa olisi palkintona pari lippua syksyllä esitettävään Walt Disneys iki-ihanaan klassikkoon Aladdiniin teatteri-versiona. Haluatko sinäkin kilpailla? Klikkaa y.o. linkkiä ja noudata ohjeita!

On my way

Efter att i gårdagens inlägg ha konstaterat att jag möjligtvis haft fel med att leva i tron att totalt oväntade förändringar i livet automatiskt innebär någonting negativt är jag mer och mer övertygad: jag har haft fel. Knappast skulle jag annars nu sitta här och sucka och svära högt över hur lång tiden känns för den som väntar...

Jo eilisessä postauksessa kerroin epäileväni omaa teoriaani siitä, että ennalta-arvaamattomat muutokset elämässä automaattisesti tarkoittaisivat jotakin kielteistä. Tuskin istuisin tässä muuten nyt ja huokailisin ja kiroaisin ääneen sitä, miten odottavan aika on pitkä..

How do you react?

Att jag gillar vanor och listor är inget nytt. Jag tror överlag att människar fungerar så att hon trivs bäst med och är liksom bekvämast i det som hon är van vid och att en rubbning i det "normala" leder till en förvirring. Hittills har jag alltid tänkt på förvirringen som någonting negativt och som någonting obekvämt, samt att människan så fort som möjligt börjar sträva tillbaks till det "normala" för att återfå sin positiva omgivning och fiilis.

Jag misstänker att jag hittills haft fel. Åtminstone har jag på sistone börjat ifrågasätta mitt påstående.

Det har skett en förändring, vilken har fått mig att börja inse att rubbningen (eller förändringen, whatever you wanna call it) inte automatiskt behöver föra med sig någonting negativt, utan att den också kan medföra någonting positivt.

Erfarenheter?

Nice clothes, better workout!

On päivänselvä fakta, että pidän rakastan listoja ja rutiineja. Uskon ylipäätään, että ihminen nauttii ja on parhaimmillaan juuri silloin kun häntä ympäröi hänelle tutut piirit ja rutiinit. Tähän asti olen myös elänyt myös siinä uskossa, että jos näitä ympyröitä lähdetään muuttamaan niin ihminen ikään kuin joutuu pois raiteiltaan. Tämä tuo mukanaan jotakin negatiivista ja jotta ihminen pystyisi palaamaan "normaaliin" tilaansa, eli siihen tuttuun positiiviseen tilaansa, tarvitsee hänen päästä eroon tästä "häiriötekijästä". 

MUTTA. Olen viime aikoina alkanut kyseenalaistamaan teoriaani ja alkanut miettimään josko sittenkin koko teoriani on ihan väärässä ollut - ja koko ajan.

Elämääni on tullut muutostekijä, joka on saanut minut kyseenalaistamaan teoriaani ja uskomaan, ettei se muutostekijä välttämättä johda mihinkään negatiiviseen.   

 Kokemuksia?

How time keeps running

Ah, så var första dagen på sommarjobbet förbi och bakom - och jag ler fortfarande!

Jag kommer alltså att jobba på samma ställe som förra året i sommar och jag har varit förväntansfull nu i flera veckor, eftersom mina minnen från förra sommarens karriär till 99% är goda: arbetskompisarna, arbetsgemenskapen och jobbet i sig är helt enkelt SÅ bra.

Visst kände jag mig dummare än en stövel då jag frågade hurdana förändringar det skett i jobbet under de ca 9 månader som jag varit borta: snacka om en kilometer-lång lista som de började rabbla upp (och det var bara början..). Jaja, jag vet att alla är nybörjare i början och behöver få tid (och förståelse) för att kunna "komma in i rullorna", men jag skulle så gärna ha fortsatt där jag slutade i augusti 2011: jobbet och rutinerna var bekanta och jag kunde svara på typ vilken fråga som helst och lyckades fixa det mesta, medan jag idag mestadels har fått beklaga mig över mitt nybörjarskap och glo med ögon stora som tefat på kollegerna. Pust. Hoppas jag lär mig snabbt igen och kan så småningom vara till någon nytta. Jag avskyr att känna mig onödig och överlopps då jag vet att jag borde kunna hjälpa till.

Ikväll funderade jag på att sticka ut på länk och lider av bara tanken och faktumet att jag borde börja variera min träning och införa bl.a. intervallträning på schemat. Usch, usch, usch. Syftet är gott, lika så resultaten, men själva träningen.. Uaaahhh..

Outfit for the following months ;)

Jihuu! Ensimmäinen työpäivä kesätyöpaikassa on pulkassa ja hymy edelleen naamalla! Eikä tuo mikään yllätys ole - olenhan jo parisen viikkoa suorastaan odottanut töiden alkua koska olen viime kesäisen rupeaman perusteella tiennyt, että luvassa on mahtavat työkaverit ja ilmapiiri, sekä mieluisa ja vaihteleva työ. 

Mutta kyllä naamani venähti aika pitkäksi aamulla kun menin töihin ja kyselin ohimennen mitä muutoksia vuoden aikana on tullut: kollegoideni luettelema (lyhennetty versio) lista taisi lähennellä kilometrin pituutta; en kyllä olisi osannut kuvittellakaan, että noin paljon homma ehtisi kehittyä 9 kk:n poissaolon aikana. Huh.

Tämä ensimmäinen työpäivä onkin mennyt enemmän ja vähemmän kollegoiden tekosia suurin silmin pällistellen, sekä pahoitteluja apua kyseleville, etten osaa vastata heidän kysymyksiinsä. Vaikka tiedänkin että kaikki ovat aloittelijoita joskus ja että (toivon mukaan) kaikki kyllä ymmärtävät, että työntekijä tarvitsee hieman lisäaikaa alkuun, harmittaa minua se, etten pysty jatkamaan siitä mihin viime syksynä hommat lopetin: työt hoituivat rutiinilla ja osasin vastata lähes kaikkiin kysymyksiin ja tehdä ja löytää kaikkea - ja tällä hetkellä joudun tyytymään kulkemaan pää painuksissa nolona muita tarkkaillen. Ääh! En yhtään pidä siitä kun tiedän, että voisin olla hyödyksi tekemällä jotain sen sijaan, että hengailen ja seurailen muiden tekemisiä. Toivon mukaan pystyn palaamaan mahdollisimman pian siihen tilanteeseen, josta viime elokuussa lähdin.

Tänään ajattelin illemmalla lähteä lenkille ja jo pelkkä ajatuskin siitä, että minun pitäisi (ihan aikuisten oikeasti!) varioida treenaamistani ja sisällyttää ohjelmaan m.m. intervallitreeniä, saa takapuoleni liimautumaan entistä kovempaa tuoliin. Tulokset ja syy intervallaamiseen ovat yleensä hyviä, mutta se itse tekeminen ja itse treenaaminen.. Äääh. Pylly parkani.

What a weekend

Alltså guys, for real - utan att ljuga, inga ord räcker till för att beskriva mitt veckoslut. Jag har upplevt så mycket under en så kort tid att jag endast hunnit ta två bilder under hela helgen och de visar endast en mikroskopiskt liten del av allt jag hållit på med.. 

Vad skulle en lyckad helg vara utan litet gymträning?
Mitä olisikaan hyvä viikonloppu ilman salitreeniä?

Minen avslöjar väl redan allt?
Naamataulukin sen jo paljastaa ;)

Lördagen blev dagen med stort D och kronade hela veckoslutet. 

Bowling, vilket jag nog behöver öva litet oftare tror jag..
Hohtokeilailua, mitä mun kyllä tosin tarvitsisi harjoitella hieman useammin...

Okej, söndagen med vy över en stor insjö, radion spelandes på högsta volym i takt av Drive By av Train (lyssna här) och macaroner till efterrätt, utan att glömma solskenet och sällskapet.. I like! Hoppas er helg varit lika bra som min :)

Siis, oikeesti. Minun sanavarastoni ei kerta kaikkiaan riitä kuvailemaan kaikkea sitä mitä olen viikonlopun aikana tehnyt ja kokenut - aikuisten oikeesti! Tekemistä on riittänyt senkin edestä, että kuvasaldo on jäänyt todella suppeaksi: yllä olevat kaksi kuvaa ovat ainoat mitä olen ehtinyt nappaamaan! Mutta voin luvata ja taata, että menoa kyllä on riittänyt noidenkin edestä...
Lauantai lähti mukavasti käyntiin saleillulla ja jatkui entistä paremmin, eikä sunnuntai alkanut yhtään sen huonommin järvi-näköalalla, sekä radion volat täysillä Trainin Drive By:tä popittaen autolla ajellen, aurinkoa ja jälkkäriksi kotitekoisia macaronseja. Seurastakaan en voi valittaa - yhtään.
Toivottavasti teillä on ollut yhtä mukava viikonloppu kuin minulla! :)

Craving for..

...something my sister A won´t ever understand..

pic from Bubbleroom (klik!)

So impractical, so pretty.

Or?

When something unexpected appears under the cover

Ibland funderar jag på hur skönt det skulle vara att vara skådespelare: de får liksom leva flera olika liv, spela olika personer, uppleva saker ur olika synvinklar - utan att förvränga sin egen person och det de själva i grund och botten är.

Jag beundrar självsäkra människor, men avskyr dem samtidigt: de litar på sig själva och tvivlar inte en sekund på att de inte skulle veta rätt svar eller vara kapabla att göra någonting - och kan de inte så vågar de åtminstone försöka utan att skämmas eller vara rädda för att misslyckas och göra bort sig!

Självsäkerhet är ett relativt begrepp: i en passlig mängd är det positivt, men "stiger det i knoppen" på människan och denna blir överlägsen, förvandlas självsäkerheten till någonting negativt. Det märks också i personens omgivning: en person som är "passligt" självsäker är omringad av en mängd människor, eftersom dessa får styrka och kan se upp till den självsäkra; denna liksom inger mod och kraft åt dem som själva är osäkra. Om den självsäkra blir FÖR självsäker och arrogant försvinner så smånigom "beundrargruppen", eftersom ingen människa i längden orkar umgås med en självcentrerad person, som ibland t.o.m. kan ha narcissistiska drag i sig och bryr sig mer om sig själv än om sin omgivning, trots att tydliga konflikter eller problem i denna skulle ses. Jag menar alltså inte att det är negativt att bry sig mer om sig själv än andra, men om man vägrar "se"  medmänniskornas problem eller lidande anser jag det vara negativt och ett kännetecken för att vara oempatisk.

 Jag uppfattas, både av mig själv och min omgivning, ha en ganska bra självkänsla, liksom jag också uppfattas en stark person eftersom jag sällan låter bli att säga mina åsikter, trots att jag vet att de skiljer sig från motpartens. Ibland väcker detta irritation, speciellt hos en annan person som har lika starka åsikter som jag och då har jag flera gånger upplevt hur motparten blivit provocerad att föra fram sin åsikt (som alltså skiljer sig från min) extra-starkt. Här kommer vändpunkten: en person med väldigt bra självförtroende och självkänsla skulle fort ta upp fighten och börja munhuggas tillbaks och försvara sin åsikt, trots att det kunde leda till en ännu större stridighet. Själv brukar jag oftast välja att försöka föra fram min åsikt än en gång, men sedan svälja min stolthet och tiga. Varför? För att jag helt enkelt inte orkar strida. Dessutom är jag rädd att jag lyckas provocera motparten så att denna säger någonting fult om mig som person, vilket lätt bryter min självkänsla: mina åsikter kan jag försvara hur som helst och ta hur mycket skit som helst emot om, men då kritiken riktas till mig som person blir jag svag: jag är känslig. Ofta känner jag hur tårarna bränner innanför ögonlocken och ibland t.o.m. hur de börjar rulla nedför kinderna, vilket har överraskat en och annan kritisk motpart som jag "diskuterat" med: de förväntar sig ett lika starkt pokerface och smutskastar mina åsikter, vilket är okej och vilket jag lyckas försvara, men då de stiger över gränsen och kritiserar mig som person, faller muren.

Jag tycker att det är viktigt att alla får ha sin egen åsikt och att den respekteras. Ibland är det bättre att svälja sin stolthet och tiga. Också den självsäkraste personen har ett mjukt inre, trots att ytan kan verka hård. Också det starkaste höljet kan dölja en osäker, nervös insida.

pics from weheartit

Joskus mietin, kuinka mukavaa olisi olla näyttelijä: he voivat elää täysin eri elämää, esittää eri hahmoja, kokea asioita eri näkökulmista - kuitenkaan olematta omia itsejään.
Ihailen itsevarmoja ihmisiä, mutta samaan aikaan inhoan heitä: he luottavat itseensä, eivätkä epäile yrittää vaikkeivät tietäisikään oikeaa vastausta tai osaisi tehdä jotain. He yrittävät ja kokeilevat häpeilemättä, eivätkä pelkää epäonnistumisia pätkääkään.
Itsevarmuus on suhteellinen käsite: jos sitä on sopivasti se on positiivista, mutta "noustuaan päähän" siitä tuleekin jotain negatiivista. Se näkyy myös henkilön ympäristössä: henkilö, joka on itsevarma kerää ympärilleen ihmisiä, jotka saavat tämän itsevarmuudesta voimaa ja inspiraatiota. Vastakohtana taas tämä "ihailijajoukko" hälvenee nopeasti, jos itsevarmuus nousee henkilöllä liiankin nuppiin ja tämä alkaakin tuoda itseään yhä enemmän julki, välittämättä muiden ongelmista. Liian itsevarmaa henkilöä voi pitää narsisistisena. Toisaalta on hankalaa määritellä koska ihminen on liian itsevarma, mutta mielestäni hyvä mittari on se, kun ihminen ei enää kykene empaattiseen ajatteluun, vaan katselee vain omaa napaansa.

 Minua pidetään, niin ympäristöni mielestä, kuin myös omastani, vahvana persoonana, koska en pelkää tuoda julki mielipiteitäni, vaikka tiedän niiden eroavan täysin muiden joukosta. Tälläinen käytös ärsyttää varsinkin ihmisiä, joilla on yhtä vahvat mielipiteet ja provosoikin näitä usein haastamaan riitaa ja sanaharkkaa - haluavathan kumpikin vahva osapuoli tavallaan "voittaa". Sanataistelu voi siis alkaa ja moelmmat vahvat osapuolet alkanut puolustaa näkemyksiään, vaikka tietävätkin sen välillä johtava aikamoiseen sanaharkkaan. Itse pyrin usein puolostumaan mielipidettäni tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen nielen kunniani (en tosin myönnä tappiota ;)) ja hiljenen. Miksi? No koska en yksinkertaisesti jaksa enkä tykkää tapella. Lisäksi ja toisaalta pelkään myös, että toinen osapuoli alkaakin mielipiteeni lisäksi kritisoida minua ihmisenä, joka murtaa minut hetkessä. Mielipiteitäni pystyn puolustamaan ja perustelemaan vaikka kuinka, mutta henkilökohtaisuuksiin mentäessä murrun täysin: olen herkkä. Liiankin usein saa vastapuoli järkyttyä huomata miten kyyneleet alkavat valua pitkin poskiani, enkä pysty hillitsemään sitä vaikka kuinka haluaisin. Itsetuntoni ei todellakaan kestä kritiikkiä, joka suuntautuu minuun henkilönä.

Mielestäni on tärkeää, että jokaisella on oma mielipide ja että sitä kunnioitetaan. Joskus on parempi niellä ylpeytensä ja pitää suunsa supussa. Itsevarminkin ihminen voi kätkeä kovan ulkokuorensa alle pehmeän sisustan. Vahvinkin persoona voi kuorensa olla epävarma ja jännittynyt, vaikkei sitä ulospäin näyttäisikään.

About inefficiency

I grund och botten är jag en aktiv människa - den som så gott som aldrig nöjer mig med hälften, att sitta stilla eller ha ett blankt schema för dagen. Eftersom detta är en del av min personlighet kan jag ibland ha svårt att begripa mig på människor som med gott samvete kan ligga en hel dag hemma utan att göra någonting, ha en blanko-dag i kalendern eller låter bli att slutföra en uppgift som de påbörjat.

Idag har jag knappt gjort någonting (eller nåja, allt är ju relativt och beror på vad man jämför med) och kan känna igen två totalt motstridiga känslor inom mig: den ena njuter av att bara sitta framför datorn, lyssna på musik och dricka litervis med kaffe, medan den andra känner frustration och oro.

Dagen började jag med att skratta högt för mig själv åt ett meddelande som min syster A skickat igår kväll, där hon berättade hur hon gjort varma smörgåsar med svamp och getost och hur gott det smakade. Ja, orsaken till att hon delade med sig av informationen var förstås att hon brukar sitta och dräggla över mina matbilder som jag brukar publicera på bloggen - haha! :)
Redan innan morgonkaffet passade jag på att diska, eftersom jag vägrade se på berget av smutsdisk en enda minut till.

Vid lunchtid gick jag till gymmet (i överraskande ösregn - najs!) och konstaterade att det visst var stängt. Hmpf, typiskt och snyggt att stå där dyblöt som en dränkt hund utanför de låsta dörrarna. Som tur berättigar medlemskapet till gymmet att använda sig av alla gym som hör till samma kedja, så jag tog metron till Kampen och gjorde en jungfru-träning i deras Motivus Center (klik!). Det var första gången sedan Helsinki City Run som jag tränade benen och gud så dallrande skakigt skönt det var!

t-shirt HCR (Karhu), leggings Nike

Resten av dagen har jag sedan spenderat åter framför datorn, efter att ha strosat runt i Kampens köpcenter i diverse butiker och beundrat alla uppiffade människor (själv gick jag runt i träningsleggins och utan smink) och härliga kläder.

Nu borde jag så småningom aktivera mig, eftersom jag avskyr att ha bråttom och stress, vilket det så småningom blir. Ugh.

pic from weheartit

Perus-persoonallisuuteeni kuuluu se, etten jätä asioita puolitiehen, en istu hetkeäkään paikallani enkä jätä kalenteriin päiviä vailla suunnitelmia. Nautin suunnattomasti siitä, että minulla on jotakin tekemistä enkä siksi (ainakaan välillä) ymmärrä ihmisiä, jotka hyvällä omalla tunnolla voivat lojua kokonaisen päivän kotona tekemättä mitään, jättävät tehtävänsä puolivalmiiksi tai jättävät kalenteriinsa (ainakin arkisin) tyhjiä päiviä, vailla merkintöjä.
Siksi tämä päivä onkin ollut poikkeus ja olenkin tunnustellut sisälläni tällä hetkellä seikkailevan kaksi eri fiilistä: toinen nauttii suunnattomasti tekemättömyydestä, kun taas toinen kärsii siitä yhtä paljon.
Aamuni sai mahtavan alun jo heti herättyäni kun luin ääneen nauraen siskoltani A:lta saamaa viestiä, jossa tämä kertoi syövänsä lämpimiä voileipiä kera sienien ja vuohenjuuston. Syy viestin lähettämiseen oli kuulemma se, että siskolla on tapana kuolailla ruokakuviani, joita täällä blogissakin näkyy, hih :)
Päiväni lähti käyntiin (ylläri) tiskaamalla, koska en kerta kaikkiaan kestänyt enää katsella sitä hervottoman korkuista tiskivuorta joka tiskipöytää kaunisti. Kiitokseksi itselleni keittelinkin sitten aamukahvit ja nautiskelin ne kaikessa rauhassa.
Päivällä läksin salille (ylläri-kaatosateessa), mutta jouduin nolona uitetun koiran näköisenä kääntymään ovella koska sali olikin suljettu. Noh, katse eteenpäin ja nokka kohti Motivuksen Centeria Kamppiin. Onneksi saman ketjun jäsenyyskortilla saa käydä kaikilla saleilla. Treenasin ekaa kertaa jalkoja sitten Helsinki City Runin jälkeen ja kylläpä tuntui huteralta ja tärisevältä hyvältä!
Loppupäivän olenkin viettänyt koneen ääressä, käyskennellyt Kampin kauppakeskuskessa ihailemassa laittautuneita ihmisiä (itse siis olin liikkeellä treenileggareissa ja meikittä - kuka ei kuulunut joukkoon?) ja juonut mielettömiä määriä kahvia.
Nyt pitäisi pikkuhiljaa jo aktivoituakin, koska tiedän että pian tulee kiire. Ja siitähän en totisesti pidä.

Line for my friday-morning

pics from weheartit

PS. I got a job for autumn. Done!

Outfits 10.5

Efter dagens Ett gott cityliv-evenemanget, där jag stått tillsammans med mina kurskompisar hela dagen och promoterat hälsa, tänker jag börja se upp till produktförevisare (ni vet, dedär irriterande typerna som försöker övertala en att köpa deras uuuuuuur-läckra produkter och dessutom blockerar framfarten bland butikshyllorna): shit så tungt det är att stå och le och diskutera med folk i en hel dag!

Skulle jag ha vetat att det är så tungt att stå och leka hälso-expert i en hel dag skulle jag antagligen ha skippat morgon-joggingen, men obs! Foten höll en kort, kort, lugn joggingtur (med endast litet smärta..)
Jos olisin tiennyt entuudestaan, että kokopäiväinen terveysgurun leikkiminen on näin raskasta en todennäköisesti olisi käynyt aamulenkillä.. Mutta huom! Jalka tosiaan kesti jo lyhyen, hiljaisen ja rauhallisen pikkulenkin (ainoastaan hieman kipuillen..)

På hemvägen lyste solen så skönt att jag bestämt styrde stegen, trots mattheten, mot Sandudd och traskade sakta ett varv runt och njöt av friska luften och var nöjd att jag trots att skött undan motionerandet redan på morgonen - nu skulle jag inte ha haft någon energi i världen att träna mer.. No no.

Tämän päiväisen Hyvä cityelämä-rupeaman jälkeen, jossa siis olen koko päivän yhdessä kurssikaverieni kanssa seisoskellut ja promoillut terveyttä helsinkiläisille, alan kyllä tasan tarkkaan arvostamaan tuote-esittelijöitä (tiedättehän ne ärsyttävät tyypit kaupassa, jotka yrittävät väkisinkin saada sinut ostamaan heidän niiiiiiiiin hyviä tuotteitaan ja seisovat kaiken kukkuraksi yleensä keskellä kaupan käytävää ja estävät normaalin liikkumisen) huomattavasti enemmän: en olisi ikinä uskonut miten raskasta ja uuvuttavaa onkaan seistä, hymyillä ja jutella mukavia koko päivän. Huh.

Illalla kotimatkalla suuntasin askeleeni, väsymyksestä huolimatta, Hietsuun ja kävelin sieltä hissukseen kotiin auringonpaisteessa ja olin niiiiin tyytyväinen, että olin hoitanut treenaamisen jo aamulla. Nyt ei kyllä energiaa sellaiseen enää olisi ollut.

New domestic cosmetics in

Egentligen tycker jag att det är helt knasigt att slösa en massa pengar på dyra kosmetika och andra hygienartiklar som utvecklats utomlands, då de inhemska produkterna under de senaste åren fått en rejäl face-lift och tagit stormsteg mot det positiva och utvecklats sedan 90-talet.

Efter att ha läst så mycket positivt om Lumenes (klik!) nya produkter bestämde jag mig för att ge dem en chans och köpte en tonande fuktcréme, samt en gel som håller ögonbrynen i styr.

Lumene Arctic Aqua Tinted Moisturizer

Följande beskrivning hittades jag på Lumenes hemsidor:

Tehokosteutusta pohjoisen luonnosta. Kevyt emulsio korostaa ja tasoittaa ihon omaa, luonnollista sävyä. Antaa kauniin, kuulaan lopputuloksen jättäen ihon kiillottomaksi. Kaksi luonnollista vaihtoehtoa tummemmalle ja vaaleammalle ihon sävylle tai kesä- ja talvikäyttöön. Ihosta tulee hetkessä säteilevämpi, raikkaampi ja tasaisempi. Virkistävä koostumus sisältää mineraalipitoista, puhdasta suomalaista lähdevettä ja ihon kosteustasapainoa ylläpitävän hydroxylitol™-yhdisteen. Aurinkosuojakerroin 15.

Sopii kaikille ihotyypeille ja erityisesti naisille, jotka haluavat kevyen, luonnollisesti peittävän lopputuloksen ja helpon sekä nopean 2in1-tuotteen. Tuote sopii naisille, jotka haluavat häivyttää ihon epätasaisuuksia ja peittää pieniä virheitä. Tuote ei sisällä parabeeneja. 50ml.

Krämen anpassar sig otroligt bra till den egna hudfärgen och lämnar inga störande ränder eller fläckar. Solskyddsfaktorn 15 uppskattar jag, eftersom solstrålarna är extra-skadliga för huden nu efter den långa vintern. 

Konsistensen är ganska rinnig, så det gäller att vara försiktig med doseringen. Krämen är tunn och lätt, men täcker in små färg-ojämnheter i huden, samt ger huden en jämn ton (perfekt för mig med couperosa och fräknar). Förpackningen är fräsch och hålls hygienisk, vilket jag uppskattar; ogillar burkar dit man skall doppa fingrarna. 

Voide tasoittaa omaa ihon väriä ja ikäänkuin sulautuu värin kanssa yhteen, jättämättä ärsyttäviä rantuja. Aurinkosuojasta (15 spf) suurta plussaa, samoin raikkaasta putelin ulkonäöstä, sekä tuubista, joka on mielestäni hygienisempi käytössä kuin purkki. Koostumukseltaan voide on aika ohutta, eli suosittelen varovaisuutta annostelussa.  

Lumene Blueberry Eyebrow Fixing Gel

Såhär beskriver Lumene produkten:

Täydellistä, pitkäkestoista muotoa kulmille. Siistit, huolellisesti muotoillut kulmakarvat antavat ryhtiäkoko kasvoille. Kulmien muotoilugeelillä ja -vahalla voit muotoilla kulmasi tarkasti ja vaivattomasti. Kierreharja mahdollistaa näppärän työskentelyn.

Täysin väritön Lumene Blueberry Kulmien Muotoilugeeli sopii kaikille, myös vaaleista vaaleimmille kulmakarvoille. Sopii erityisen hyvin kaikille naisille, jotka haluavat siistit ja huolellisesti muotoillut kulmat, mutta ei väriä. Tuote ei sisällä parabeeneja eikä hajusteita. 6 ml.

Gelen är färglös (det finns också en brun version!), lätt att använda och lätt och håller - utan att ljuga - ögonbrynen i styr hela dagen, trots att man sportar, går utomhus, ja - lever normalt. Hur har jag klarat mig utan denna?!

Geeli on väritöntä (löytyy myös ruskea versio!), helppokäyttöinen, kevyt ja pitää - valehtelematta - kulmakarvat kuosissa koko päivän, liikunnasta ja ulkoilusta - normaali elämästä - huolimatta. Miten olen selvinnyt tähän asti ilman tätä tuotetta?!

Herbina Marja Spa Antiperspirant

Följande beskrivning hittade jag på Herbinas hemsida: 

MarjaSpa roll-on antiperspirantti tarjoaa pitkäkestoisen 48 tunnin suojan hikoilua vastaan. Makean marjaisesta tuoksusta tunnistaa herkulliset punaiset marjat.

Tuotetiedot  |  Ainesosaluettelo

Hellävarainen, mutta tehokas antiperspirantti tehoaa hikoiluun jopa 48 tuntia. Tuote on alkoholiton ja dermatologisesti testattu.

Ärligt talat skulle jag inte ha fäst uppmärksamhet vid produkten om det inte skulle ha varit för Helsinki City Run, där de delade ut gratis-prover av dessa antiperspiranter. Well, får se vad den går för tänkte jag och smorde in armhålorna med Herbinan och begav mig iväg på halvmaratonet.

Doften är söt och fräsch och burken ser fin ut, men är aningen klumpig och stor och omodern. 

Trots att jag svettades under halvmaratonet (inte så konstigt, right?) anser jag att jag svettades betydligt mindre än med min tidigare deodorant.

Totta puhuakseni en olisi välttämättä kokeillut tuotetta, ellen olisi saanut siitä ilmaisnäytettä Helsinki City Runista. Päätin kuitenkin pistää Herbinan kovalle koetukselle ja laitoin sitä kainaloihini aamulle ennen puolimaratonille lähtöäni. 

Tuoksu on makea ja raikas, eikä imelä ollenkaan. Purkki on hienon näköinen, mutta aika iso ja vanhoillisen näköinen. 

Okei, myönnetään: hikoilin kuin pieni sika puolimaratonin aikana (yllärikö?), mutta uskoisin, että hikoilin huomattavasti vähemmän kuin aiemman antiperspiranttini kanssa.