Kehu päivässä pitää ärripurrin loitolla & meikkileikkejä

Tykkään kehua ihmisiä jo ihan siitä syystä, että siitä tulee hyvä mieli kun näkee, kuinka iloiseksi toinen kehuista tulee. Harvemminhan kukaan närkästyy tai pahoittaa mielensä jos häntä kehuu - päinvastoin ihmiset lähtevät useimmiten heti mitätöimään sitä ominaisuutta, josta he ovat kehuja saaneet - mikä on mielestäni ihan hoopoa. Miksei voi vain iloita siitä, että joku kehuu, kiittää ja mahdollisesti jatkaa kehumista kehumalla jotain muuta? Kai perimmäinen syy on tämä meidän suomalainen mentaliteettimme, jonka mukaan ei pidä kehuskella tai nostaa itsestään mekkalaa, jottei vaikuta ylimieliseltä. Näin ainakin uskoisin. Siinä missä amerikkalaiseen kulttuuriin kuuluu toisinaan yltiömäinenkin kehuminen ja "darling":ittelu, suomalaiset hädin tuskin katsovat toisiaan päin ja pukahtavat :D Mielestäni hyvä keskitie olisi noiden kahden välimaasto, eli niin, että kehuttaisiin toisia myös kiireisen arjen keskellä jopa mitättömistä asioista, muttei mielisteltäisi eikä kehuttaisi turhasta.

Itse sain tosi hyvän mielen koko loppupäiväksi kun kaverini laittoi viestiä ja kyseli, mitä meikkivoidetta käytän, koska ihoni on kuulemma niin täydellisen näköinen. Havahduin heti miettimään, miten pienestä se ilo voi olla kiinni ja miten pieniäkin asioita "näkemällä" voi nähdä paljon kaunista tässä maailmassa. Ei kehumiseen aina tarvita MM-mitalia, kyykkyennätystä tai 10 kokeessa, vaan toisen nätti pusero, erilainen kampaus tai tapa kohdata toinen ihminen voi olla yhtä tärkeä ja hyvä syy kehumiseen.

Tällä hetkellä meikkirepertuaarini on simppeli, mutta hyväksi ja kestäväksi todettu.

Aloitan aina putsaamalla kasvot putsarilla (ostin äsken tämän Vichyn Purete Thermale putsariöljyn ja olen aivan myyty! Iho ei kiristä, mutta puhdistuu ja ripsaritkin lähtevät tällä!) sekä misellivedellä (Garnierin), laitan silmänympärysvoidetta, sekä koko kasvoille kosteusvoiteen. Voiteista käytän nyt tätä Lumenen Bright now C-vitamiini-sarjaa, joka heleyttää ja kosteuttaa riittävästi ilmojen viilennyttyä.

Voiteiden imeydyttyä levitän sormin Lumenen Nude Perfection Glow-meikkivoidetta (sekoitan sävyjä 1 +2), tupsuttelen poskipäille poskipunaa ja kevyesti puuteroin nenän, otsan ja leuan tällä Lumenen hohdeaurinkopuuterilla - ihan paras tuote! Sisäluomille tuon valoa Lumenen silmämeikkikynällä nro 9 ja ripsille sudin Maybellinen Lash Sensational-maskaraa. Viimeisimmästä en ole täysin vakuuttunut, koska se ei ainakaan minun käytössäni säily ripsillä koko päivää (vaikkei ihoni mikään rasvainen ole!) vaan valuu alaluomille, mutta käytänpä tämän nyt loppuun ja ostan sitten vasta uuden. Kulmiin pitäisi vielä hommata vaha, joka pitäisi ne aisoissa, mutta koska edellinen loppui enkä laiskuuttani ole uutta saanut hankittua, olen nyt sinnitellyt kestovärjäyksen voimin. Jos silmäpussit uhkaavat tummua kahvin värisiksi, vaalennan niitä BareMineralsin peittarilla.

Meikkaamiseen ei kulu montaa minuuttia ja nykyään se menee rutiinilla ja olen tosi tyytyväinen, että olen päässyt näinkin pitkälle meikkaamisellani. Minähän olen se nainen, joka pitkään meikkasi arkena pelkästään maskaralla ja meikkivoiteella! :D

Onko joku käyttämistäni tuotteista sinulle tuttu? Minkälainen arkimeikkisi on? :)

Kesä tulee, löytyyhän suojakerroin?

Ette arvaakaan kuinka yllätyin perjantaina töistä tullessani kun postipate oli kiikuttanut kotiini ison vaaleanpunaisen laatikon. Enhän minä mitään (muistaakseni?) ole tilannut! Innokkaana revin rapisevaa suojapaperia laatikon päältä ja kantta nostaessani en voinut muuta kuin hymyillä: mikä täydellinen yllätys ja aloitus viikonlopulle siellä odottikaan!

Paketti kuin karkki :)

Siitä on jo jokunen vuosi kun liityin Reddvilleen (klik), SheSocial-yhteisöön, joka tarjoaa kaikille rekisteröityneille ilmaiset tampoonit ja tasaisin väliajoin myös muita kivoja ylläreitä. Tällä kertaa paketista kuoriutui kookokselta ja kesäiseltä tuoksuva setti Hawaian Tropicin aurinkosuojatuotteita (heleyttävä, kasvoille omansa - you name it!), sekä vesipullo.

Tutustuin Hawaian Tropicin aurinkosuojatuotteisiin ensimmäistä kertaa viime kesänä kiitos Redvillen paketin, enkä pistänyt lainkaan pahakseni, että samankaltainen paketti tuli tänä(kin) kesänä. HT:n tuotteet tuoksuvat aivan taivaallisen hyvältä kookokselta eivätkä muistuta ollenkaan perinteisiä aurinkosuojia. Koostumukseltaan rasvat muistuttavat ennemmin vartalovoidetta kuin vanhanajan Nivean aurinkosuojia (thank God Niveankin tuotteet ovat kehittyneet 90-luvulta..) ja levittyvät helposti ja imeytyvät ihoon nopeasti, eivätkä jätä nihkeätä fiilistä iholle.  Herkkäihoisena voin suositella HT:tä myös muille herkkänahkaisille ja eritoten teille, jotka kärsitte kanssani aurinkoihottumasta: ainakin viime kesänä en kärsinyt siitä kertaakaan, vaikka paistattelin päivää aamusta iltapäivään kun suojasin nahkani Hawaianin aurinkorasvalla. Voin valehtelematta sanoa, että HT:n aurinkosuojat ovat parhaita, joita olen kokeillut - ja siitä täytyy kyllä kiittää Reddvilleä, koska juuri heidän kauttaan pääsin tuotteisiin tutustumaan :)

shimmer-voide, heleyttävä versio, suojaöljy, kasvoille oma voiteensa, sekä nesteytyksestä huolta pitävä pullo, jonka saa kätevästi kokoon :)

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ja tutustumaan Hawaian Tropicin tuotteisiin, mikäli haluat tuoksua hyvältä ja samalla suojautua auringolta. Eikä sovi unohtaa mainita, että mikäli ilmaiset tampoonit kiinnostavat, kannattaa rekisteröityä Reddvilleen (linkki). Yhteisö ei lähetä roskaposteja, on ilmainen eikä vaadi sinulta muuta kuin rekisteröintiä (sekä mahdollista blogipostausta saamistasi tuotteistasi, mikäli haluat), eikä nän ollen ole lainkaan hölmömpi yhteistyökumppani sekään :)

*tuotteet saatu blogin kautta

Kokeilussa uusi meikkivoide; onko Lumenesta YSL:n haastajaksi?

Mitä yhteistä on meikkivoiteella ja farkuilla? 

Sopivaa ja hyvää on himpskatin hankala löytää, joten sellaisen löydettyään ei kannata muita edes tiirailla eikä miettiä vaihtoa - harvemmin se nurtsi silti on vihreämpää aidan toisella puolella! Mutta koska markkinoille tupsahtaa tuon tuosta kokoajan tasaiseen tahtiin uusia haastajia, täytyy välillä kokeilla kepillä jäätä, josko joku uusista tulokkaista s-i-t-t-e-n-k-i-n yltäisi suosikkisi haastajaksi. 

Kokeilin tänään hetken mielijohteesta eilen Sokokselta nappaamaani Lumene Nude Perfection-meikkivoidetesteriä ja ajattelin verrata sitä nykyiseen luotto-meikkivoiteeseeni, eli YSL Teint Le Teint Encre de Peau:hon. Ennakkoon voin jo kertoa, että odotukseni eivät järin korkealla olleet, koska YSL on ehdottomasti paras IKINÄ testaamani meikkivoide, enkä usko että sille kovin helposti löytyy haastajaa.

Lumenen kotisivuilta löysin tälläisen kuvaustekstin kyseisestä Lumene Nude Perfection-meikkivoiteesta: 

Unelmankevyt, painottoman ja näkymättömän tuntuinen nestemäinen meikkivoide liukuu iholla pehmeästi ja sulautuu ihoon. Kevyt peittävyys ja meikittömyyden tunne saavat sinut unohtamaan, että edes levitit meikkivoidetta ihollesi. (teksti lainattu täältä)

kuva täältä

Koostumukseltaan Nude Perfection oli YSL:n kaltainen, eli aika ohut. Levitin sen tavanomaisesti sormin, koska koen saavani niin tasaisimman lopputuloksen aikaan. Testerin sävy 2 Soft Honey sulautui kauniisti kalvakalle iholleni, eikä raitafiilistä tarvinnut pelätä. Lopputulos oli puuterinen ja matta ja kevyesti peittävä - ehkä hieman vähemmän peittävä samaisen sarjan CC-voiteeseen verrattuna. NP on suunniteltu normaalille tai rasvoittuvalle iholle, minkä vuoksi olin odottanut mattaisempaa lopputulosta kuin minkä sain aikaan, mutta toisaalta mattaisempaa fiilistä hakeva voi helpommin lisätä sitä puuterin avulla, kuin poistaa meikkivoidetta, eikö? ;)

Meikki kesti siistinä koko työpäivän ajan, mutta alkoi - jopa minun normaalilla/kuivahkolla ihollani - kiiltää alkuillasta läpi. Siinä missä YSL kestää samanlaisena (ihan valehtelematta!) jopa pienen hikoilun tai sateen jälkeen kokonaisen päivän aamusta iltaan, Lumenen peittävyys antoi pikkuhiljaa periksi - vaikken tänään hikoillut tai naamaa hiplaillutkaan.

Eli mitä jäi käteen?

Lumene on tuonut markkinoille hyvän, sopivan läpikuultavan mutta silti kevyesti peittävän meikkivoiteen, joka sopii mielestäni ennemmin normaalille, kuin rasvoittuvalle tai sekaiholle. Koostumus on valuva, joten annostelussa kannattaa lisätä kerroksia mieluummin asteittain, eikä turauttaa kovinkaan paljoa tuotetta kerrallaan pumppupullosta (josta muuten iso plussa: on paljon hygienisempi kuin jokin tuubi..). Hintaluokaltaan uskoisin Lumenen liikkuvan parinkympin hujakoilla ja antaa mielestäni hyvän vasteen hinnalleen. Pidemmän korren vetää edelleen toki YSL, joka on hintaluokaltaan n 60€  hintainen, mutta joka kestää todella ohuella kerroksellakin kokonaisen päivän mattaisena ja peittää pienet virheet kuten couperosamaiset punoitukset ja näpyt hyvin olematta maskimainen.

Sinne meni viikonloppu, mitä jäi käteen? Balmain Salt spray, arganhoitsikka, vatsakipu ja kahvirakkaus

"Oispa aina viikonloppuaamu", totesin T:lle aamuisessa tekstiviestissä vietettyäni töissä kokonaiset 45 minuuttia. Viime viikolla tuli nukuttua enemmän kuin huonosti kiitos teini-ikäisen Ronja-koiran rapsutan-ovea-ja-pidän-teitä-hereillä-tai-jos-makkarin-ovi-on-auki-niin-tulen-2-tunnin-välein-hyppimään-sänkyä-päin-ja-raavin-selkää-huomiota-kaivaten-ja-nuolen-korvanne-käytöksen, eikä viikonloppukaan tunnu riittäneen akkujen lataukseen, vaikkei mitään kummempaa tullut tehtyä.

Aina on hyvä heki ottaa selfie ;)

Lauantaina olin niin rättiväsynyt, että jaksoin hädin tuskin pitää silmiä auki, mutta koska oli viimeinen tilaisuuteni palauttaa eräs neule Stockalle, ei auttanut muu kuin meikata itsensä pirteäksi ja suunnata auton nokka kohti Itistä. T lähti onnekseni matkaan ja kuskiksi ja matka Itikseen sujui joutuisasti Ärrältä haettuja kahveja hörppien. Harrastan äärimmäisen harvoin take away coffee-meininkiä, koska kahvia tulee mielestäni kunnioittaa ja juoda kaikessa rauhassa, mutta viileään autoon istuessamme tuntui sormia lämmittävä pahvimuki suoranaiselta sielunhoidolta. Olen tietyllä lailla addiktoitunut kahviin, mutta olen toisaalta iloinen, että voin saada niin paljon irti niinkin pienestä asiasta, kuin kahvikupposesta: kahvin lempeä, aromikas tuoksu hivelee nenää ja kun maitokahvin maku leviää suuhun ja valuu pikkuhiljaa nieltäessä alas kurkkuun leviää koko kehoon lämmittävä tunne - vähän samalla lailla kuin joku nappaisi syliinsä.

Söpöt, eikö?

Iitksessä pyörimme parisen tuntia ja ostoskoriin tarttui Stockan kantisalennuksessa olleet Snö of Swedenin kultaiset sydän-korvikset, jotka muistuttavat kovin jo monta vuotta himoitsemiani Marc Jacobsin sydänkorviksia, alesta pari perus-pitkähihaista t-paitaa (suosittelen lämpimästi Noom-merkkiä: todella laadukkaita puuvillaisia perus-vaatteita suht. edulliseen hintaan ja hinta-laatu-suhde huomattavasti parempi kuin esim. henkkiksellä tai Ginassa) sekä hiuspuolelta paljon hehkutetty Balmain texturizing Salt spray, sekä Klippoteketin arganöljyä sisältävää hoitoainetta.

Balmainin suolasuihke tosiaan kuuluu tuotteisiin, jota olen kyttäillyt jo pidemmän aikaa ja lueskellut paljon muiden kokemuksia sen käytöstä. Kokeiltuani sitä Stockalla, hullaannuin tuoksusta ja sopivan pörröefektin antavasta nesteestä, sorruin ja pulitin (suolavedestä - miettikää!) 18€ tyytyväisenä kassalla. Pari kertaa suihketta kokeilleena voin todeta, että se tosiaan antaa kivasti rakennetta kampauksen (ponnari ja nuttura tähän asti kokeiltu) pohjalle, muttei niinkään volyymiä. Moni varoitteli, että tuotetta ei kannata annostella liikaa, jotteivat hiukset muutu rasvaisen näköisiksi. Itse en tähän osaa vielä sanoa juuta enkä jaata, mutta tähän asti en voi kuin suositella heille, jotka kaipaavat tukkaansa "lisämassaa", sekä tosiaan rakennetta kampauksen pohjalle, mutta jotka eivät välttämättä halua tupeerata.

Klippoteketin argan-hoitsikkaan silmäni osuivat vahingossa, mutta koska uudelle hoitsikalle oli tarvetta, päätin napata 6,90€ hintaisen tuotteen kokeiluun. Hiukseni ovat nyt talvipakkasilla äärimmäisen kuivat, eivätkä ne meinaa millään imeä itseensä tarpeeksi kosteutta, vaikka teen välillä öljytehohoitoja. Koska olen pihi hintatietoinen, en viitsi(nyt vielä) ostaa Moroccanoilin legendaarista hoitoainetta, vaan päätin antaa markettiversiolle mahdollisuuden. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, koska ymmärrän, ettei halpisversio sisällä kuin murto-osan siitä öljymäärästä, kuin mitä kalliimpi isoveljensä, mutta koin aikamoisen yllärin kun totesin, etteivät hiukset ole yhtä sähköiset ja korppumaisen kuivat ekan kokeilun jälkeen.

Itiksessä käynnin jälkeen olo olikin pirteämpi ja suuntasin illalla juoksulenkille lumeen. Lenkki oli lyhyehkö reilu 6 km, mutta päätin jäädä leikkimään lumeen hetkeksi miehen ja Ronjan kanssa, enkä hullunkiilto silmissä tuijottaa mittarilukemia (kuten yleensä).

Sunnuntaina koitin käydä aamupäivällä jälleen lenkillä - olinhan edellisenä päivänä juossut vain lyhyen lenkin - mutta turhaan: itketti, oksetti, jalat painoivat kuin kaksi betoniporsasta, enkä hädin tuskin jaksanut kotiin takaisin lumenpeittämältä pururadalta. Muistikuvat parista pökräyskerrasta, sekä monen vuoden takaisesta keuhkokuumeesta valtasivat mieleni ja minua alkoi pelottaa. Päätin heti, että nyt kyllä kuuntelen kroppaa ja tassuttelin hissukseen kotia kohti. Kotiin päästyäni hengittelin hetken syvään, join tuopillisen vettä ja suuntasin takaisin ulos raittiiseen ilmaan putsaamaan autoa lumesta ja pissittämään Ronjaa. Vetämätön olo tuntui sietämättömältä ja jotenkin ylitsepääsemättömältä, enkä voinut käsittää mistä se johtui, mutta päätöksen lopettaa rehkimisen siihen paikkaan tein heti. Etureisiä hapotti ja särki kuin vietävää, eikä venyyttelyistä tuntunut olevan apua lain.
Myöhemmin asiaa hetken sulateltuani totesin, ettei kyllä ole ihme, että veto oli veks: koko viime viikolla en nukkunut yhtäkään yötä katkotta (kiitos Ronjan oven tai selän rapsutusten), perjantaina kävin reippaalla 8km mittaisella sauvakävelyllä lumessa ja lauantaina juoksemassa lumessa. Viime aikoina on taas tullut harrastettua liikaa pelkkää aerobista liikuntaa, mutta kun sitä 8h päivästä viettää sisätiloissa töissä, en voi kuvitellakaan meneväni tunneiksi vielä sisälle esim. salille illalla, vaan haluan ULOS raittiiseen ilmaan. Illalla olo koheni jo ja olin tyytyväinen, että tajusin heti pysähtyä. Harmittaa suunnattomasti tuo nukkumattomuus ja unen puutteen luoma pöhnä-efekti, koska se selvästi häiritsee treeniäni, jonka puutos taas aiheuttaa närkästystä, mutruttavia suupieliä ja känkkäränkkää. Ajattelimme nyt hankkia Ronjan yöpuuhailuja ajatellen portin makkarin ovelle, koska epäilen että käytös on osittain ahdistuksesta johtuvaa: koira varmasti kokee olonsa ulkopuoliseksi ja epävarmaksi, koska nukkuu yksin ovet suljettuina ja voi vain kuulla meidän tuhinamme toiselta puolelta. Täytynee myös yrittää taas tsempata tuon lihaskunnon suhteen, koska pelkällä aerobisella treenillä ei aiheuteta muuta kuin lihasjäykkyyttä ja kukkakeppi-ulkomuotoa.

Että sellainen viikonloppu tuli vietettyä :) Mitäs sun viikonloppuusi?

Mitä jäi mieleeni I Love Me-messuilta?

Hihii, voi sitä riemua tiiättekö perjantaina kun sain tietää voittaneeni liput I Love Me-messuille, jotka järjestettiin viime viikonloppuna Messukeskuksessa (kukaan tuskin missasi tämän? Mainonta oli kovaa..). Käväistiin siellä eilen sunnuntaina, seuralaisena kukas muu kuin maailman paras äitini. Lähes jokaiseen lippuja mainostaneeseen kilpailuun osallistuessani kerroin, että voiton osuessa kohdalleni veisin ehdottomasti juuri äidin messuille. Äitini on kuluneen vuoden aikana kasvanut ihmisenä silmissäni, puhjennut kukkaan naisena ja olen niin tajuttoman älyttömän sanoinkuvaamattoman ylpeä hänestä, etten keksinyt muuta tapaa n.s. "palkita" häntä kuin viedä hänet paikkaan, josta saisi tietoa uusimmista trendeistä liittyen kauneuteen ja hyvinvointiin. Oli ilo nähdä hänen kirkkaasti loistavat silmänsä, jotka lapsenomaisesti innokkaana tutkivat lähes jokaisen näytteilleasettajan tarjontaa, sekä tyytyväisyyttä huokuvaa hymyänsä hänen astellessaan tyytyväisenä pitkin Messukeskuksen käytäviä. Mikä lady. Minun äitini.

Okei palataas aiheeseen ennen kuin alan herkistelemään toden teolla.
Ajattelin listata tähän, mitä minulle jäi I Love Me-messuilta mieleen. Viimeksi kävin kyseisillä messuilla 2 vuotta sitten ja kehitys siihen verrattuna oli mielestäni huikea: näytteilleasettajia oli huikea määrä ja katseltavaa oli niin paljon, että totesin kotiin päästyämme, että varmasti puolet meni multa täysin ohi! Käyskentelimme alueella parin tunnin verran ja suht. hiljaiseen tahtiin ja katselimme lähes kaikkia pöytiä, mutta kai sitä olisi pitänyt kokonainen päivä tuolla kuluttaa, jotta kaikkea olisi ehtinyt näpelöidä ja tutkia. Toisaalta, meidän tekniikallamme pääsi edes hieman halvemmalla; meinaan kyllä me siinä parissa tunnissa aika paljon rahaa saatiin kulumaan! :D

Ostoksia tein tosiaan hieman, mutta ainoastaan tarpeellisia: (vihreätä) teetä tykkään juoda nyt ilmojen viiletessä, joten Forsmanin ständiltä nappasin mukaani Iltasuukko-nimistä (tai ainakin sinnepäin) teetä. Maku oli makeahko, muttei imelä ja juuri minulle näin ollen sopiva :) Teelaaduista suosikkini on ehdottomasti vihreä. Musta tee on makunystyröilleni turhan kitkerää ja valkoinen taas.. noh, ei vaan maistu mulle :D Sekin on jotenkin kitkerää.

Kuultuani, että messuilta löytyisi Shock Absorberin ständi, päätin, että haen sieltä uudet juoksurintsikat vanhojen tilalle. Vanhat Shock Abrosberini, jotka on suunniteltu nimenomaan juoksuun, ostin peräti 2-3 vuotta sitten ja ne ovat aktiivisesta käytöstä ja pesusta huolimatta edelleen todella tukevat ja hyvät. Noiden myötä olen oppinut, että laatuun kannattaa panostaa ja lyhyesti ja ytimekkäästi voin todeta, että jos haluaa juosta, muttei halua riipputissejä, kannattaa satsata hieman enemmän kuin pari kymppiä liiveihin. Kun kerralla ostaa kunnolliset, kestävät ne käytössä pitkään ja tulevat näin ollen kannattavammiksi niin lompakkoa kuin rintojakin ajatellen. Vaikkei tämä oma rintavarustukseni kummoinen ole, on se karu fakta, että juoksu on rinnoille - koosta huolimatta - rankkaa, koska iho altistuu jatkuvasti hölskytykselle ja venyy. Liivit sain sopivaan messuhintaan 50 euroa, joten ero kauppojen hintoihin (n 60€ ja risat) oli tuntuva. Todellinen win-win-tilanne siis, kun tarvitsin uudet ja sain halvalla ;)

Lisäksi nappasin matkaani NatuViven yövoiteen naurettavan halvalla: 5€! Olen itse asiassa tasan noita samoja kasvovoiteita kokeillut apteekissa, mutta suolainen reilu parinkympin hinta sai minut vielä harkitsemaan ja jättämään purnukat hyllylle. Samaiselta ständiltä nappasin matkaani 3€ Acon herkulliselta tuoksuvan omena-vanilja-ihovoiteen, joka jo ensimmäisen kokeilukerran jälkeen koukutti minut täysin kiitos huumaavan tuoksunsa ja pehmittävän vaikutuksensa. Yum!

Mikä muu messuilta jäi erityisesti mieleen oli elämäni paras, herkullisin, parhaimman koostumuksen ja maun omaava protskupatukka. Olin itseasiassa jo aiemmin kuullut hehkutusta kyseisistä patukoista, miksi ängin kyynärpäätekniikalla Lidlin ständille nappaamaan maistiaisia. Lidl on siis hiljattain lanseerannut omat protskulisä-tuotteensa ja messuilla maistatettiin mansikan- sekä suklaanmakuisia patukoita. Koostumus oli miellyttävän pehmeä ja kostea eikä patukoille tyypillisen pahvimainen ja kuiva. Mansikanmakuinen patukka oli mielestäni paremman makuinen, joka on todella yllättävää koska itse miellän keinotekoisen ja ällön makuisiksi. Kokonaista patukkaa en itse kerralla saisi syötyä - sen verran "jytkyjä" nuo minun makuuni ovat, mutta herkutteluhetkiin ne sopivat mainiosti. Ja takuuvarmasti pitävät nälkää (jos kokonaisen syö) ja sammuttavat suuremmat makeanhimot. Protskupatukoista ollaan montaa mieltä ja itse syön niitä lähinnä herkkuina ja harvoin. Valitettavasti vatsani osoitti herkkyytensä messujen jälkeiselle lenkille lähdettyäni ja voi morjens minkämoiset vatsakrampit ja -kivut noista sainkaan! Epäilykseni siitä, että olen herkkä lisäaineille ja makeutusaineille sen kun vaan vahvistui kokemani myötä, enkä tästä lähtien epäile hetkeäkään miksen voisi keinotekoisesti makeutetuista herkuista kieltäytyä: moisia vatsakramppeja en ole pitkiin aikoihin kokenut! Täytynee siis vain koittaa herkutella puhtailla herkuilla (nimim. arvatkaa kuka on taas alkanut syömään suklaata piiiiitkän tauon jälkeen? ;)), syödä keinotekoisesti makeutettuja juttuja vain vähän tai sitten syödä niitä ulkosalla, jotteivat muut joudu kärsimään mahdollisista hajuhaitoista :D

Suklaasta puheen ollen pääsin vihdoin messuilla maistamaan ensimmäistä kertaa elämässäni raakasuklaata ja osui ja upposi! Toki raakasuklaa on väkevän-, muttei kuitenkaan pahanmakuista. Itse en nykyään maitosuklaasta makeutensa takia pidä ja syön pääasiassa tummaa suklaata. Kaipa minulle siksi tuo tumma, raakasuklaa sopii vallan mainiosti ja nyt kun vielä sain vahvistuksen sille, ettei minun noita keinomakeutettuja juttuja enää syödä, taidan siirtyä herkuttelemaan joka laadukkaalla tummalla suklaalla tai sitten tapani mukaan ruisleivällä, Oivariinilla ja juustolla ;)

Sellaisia kuulumisia messuilta. Kävitkö sinä siellä? Mitä tykkäsit?

Maailman paras meikkivoide - vihdoinkin kasvoillani! YSL Le Teint Encre de Peau esittelyssä

Ä-n-y-t-NYT on pakko tulla heti hehkuttamaan ja mainostamaan teillekin, että olen löytänyt itselleni maailman parhaan meikkivoiteen, kiitos kanssa-bloggaajien, sekä Stockan myyjän suositusten: YSL Le Teint Encre de Peau.

Ihoni on normaali, eikä siinä pisamia lukuunottamatta suurempia "virheitä" ole - mitä nyt vähän mustapäitä. Näin ilmojen kylmetessä kärsin usein ihon pintakuivuudesta ja taipumus couperosaan tuntuu myös linääntyvän aina mitä pidemmälle syksy ja talvi etenee, joten vaatimukseni meikkivoiteelle kovenevat: sen tulee peittää kevyesti muttei olla pakkelimainen. Sen tulee kosteuttaa, muttei luovan n.s. rasvanaama-lopputulosta, eikä se saa kiiltää koska tykkään mattaisemmasta pinnasta. Samalla kun pinta siis saa olla mattamainen, ei se kuitenkaan saa olla maskimainen tai "paklattu" (kuten teinitytöillä usein näkee, nimim. itse olin geishan näköinen kun puuteroin teininä liikaa kiiltoa peläten :D)

Meikkivoiteen mukana tuli pieni lehtinen, jossa Le Teint Encre de Peaun kerrotaan kestävän 24h ja sen mukautuvan täydellisesti ihon sävyyn (komppaan!) sekä toimivan kuten perinteinen meikkivoide ohuesta koostumuksestaan huolimatta (yep!). Hauskaa kyllä, lehtisestä löytyy jopa käyttöohjeet eli kuinka meikkivoidetta tulee levittää enkä ainakaan peukku-keskellä-kämmentä-meikkaajana yhtään valita, koska kyseessä on ensimmäinen meikkivoideputelini, josta ei löydy pumppua tai tuubia, vaan sulkamainen aplikaattori/annostelija. Kätevä käytössä, koska kun aplikaattorista antaa ylimääräisen voiteen tippua pois, ei sitä tule annosteltua kasvoille liikaa.

Aplikaattori osoittautui odotettua kätevämmäksi 

YSL Le Teint Encre de Peau on koostumukseltaan ohutta, jopa valuvaa, ja se levittyy kauniisti ja kevyesti kasvoille. Itse tykkään levittää meikkivoiteen aina sormin, koska koen että sillä saan tasaisimman lopputuloksen. Meikkisienen kanssa ainetta menee aina jonkin verran hukkaan ja sudin avulla taas usein tulee laitettua meikkivoidetta vähän liikaa ja se paljon pelätyn pakkelinaaman riski kasvaa. Stockan myyjä kertoi minulle voidetta esitellessään, että kyseessä on todella riittoisa tuote ja jo parin kokeilukerran jälkeen en voi muuta kuin olla hänen kanssaan samaa mieltä: testeripurkillinen, jonka siis Stockmannilta sain, on riittänyt peittämään koko kasvoni jo 4 kertaa ja purkista löytyy ainetta edelleen ainakin pariksi päiväksi! Eli ostaja saa suolaiselle hinnalle (57e) myös vastetta, kun ei joka kuukausi tarvitse uutta purkkia hakea! Kesällä käytin Lumenen CC-voidetta, joka antaa paksusta koostumuksestaan huolimatta samankaltaisen, mutta ainakin itselläni huonommin kestävän lopputuloksen. Itselläni CC alkaa kiiltää jo työpäivän aikana, vaikkei ihoni juuri rasvoitu, enkä pahemmin hikoa. Niin kai se vain on, että kalliimmat raaka-aineet ja kestävyys kulkevat käsi kädessä - tai ainakin näiden kokemusteni perusteella!

Kauniista ulkomuodosta ei myöskään ole haittaa ;) Ja plussaa kulmikkaasta putelista, joka pysyy sylinterimäistä paremmin pystyssä!

Ohuen meikkivoidekerroksen levityksen jälkeen iho on kuin kevyesti puuteroitu ja ihon väri on tasainen, mutta mistään maskiefektistä ei tarvitse huolehtia. Poskipäille, sekä otsaan ja silmävakoon lisään hieman Lumenen heleyttäjää jottei lopputulos olisi liian puuteroitu ja tasainen; itse kun tykkään mahdollisimman luonnollisesta lopputuloksesta eikä se täysmatta sitä mielestäni ole. Kulmakarvoihin väritöntä geeliä ja ripsiin pari kerrosta mustaa maskaraa ja avot! Päivämeikki on loihdittu pikapikaa ja lopptuloksena on siisti, luonnollinen ja kestävä meikki jolla ainakin tämä sairaanhoitaja pärjää koko päivän :)

Päivän sairaanhoitaja-selfie: kevyttoppis, jonka löysin Zarasta yhdistettynä mustiin nahkasaappaisiin ja Acnen Canadaan tekevät asusta sellaisen, josta itse tykkään todella :) Siisti, mutta selkeä

Käykää ihmeessä hakemassa testeri kokeiluun ja hämmästykää: aiemmin parhaaksi luulemanne meikkivoide taitaa jäädä kakkoseksi ;)

Kuiva- ja/tai vaaleahiuksisten Pelastuspartio

Vaalennettuani hiuksiani loppukesästä päätin, etten anna kuontaloni muuttua korppumaisen kuivaksi, saat sitten antaa punapigmenttini tehdä tepposensa ja muuttaa hiusvärini pikkuhiljaa vaalean tuhkan sijasta lohenväriseksi ja aloin metsästämään netin avulla tukalleni sopivia tuotteita. Luotin suosikkibloggareideni, sekä -lehtieni kokemuksiin ja onnistuin löytämään loistotuotteet, joista haluaisin nyt vinkata teillekin:

FUDGEN Clean Blonde-shampoo, jota käytän kerran viikossa 3-5 minuutin vaikutusajalla ja estän näin hiusteni kellastumisen. Omani tilasin feeluniquelta ja hintaa kertyi muistaakseni n 16 euroa. Hopeashampoiden tapaan tämä kuivattaa hiuksia jonkin verran, joten sen kanssa suosittelen käytettäväksi tehokasta hoitoainetta tai jälkihoitoa (hyvä vinkki alla ;)). Shampoopullon kyljessä varoitetaan aineen värjäävyydestä ja sen(kin) voin allekirjoittaa: shampoon syvän sininen sävy todella värjää kädet sinertäväksi ellei niitä muista huuhdella heti levittämisen jälkeen huolella.

LÓREAL Mythic oil-hoitoöljy tuoksuu jumalaiselta, on koostumukseltaan aiemmin käyttämääni Sexy Hairia astetta paksumpaa, muttei tee hiuksia lainkaan latteiksi vaan päinvastoin levittyy hyvin ja taltuttaa pahimmat kuivat latvatkin. Öljyä kannattaa levittää - kuten kaikkia muitakin jälkihoitoja - vähän kerrallaan, koska jos sitä tulee annosteltua liikaa, on lopputulos oikea liimaletti :D Käytin tosiaan aiemmin Sexy Hairin turkoosissa pullossa myytävää (jokin Soya..?) hoitoöljyä, mutta se ei kosteuttanut latvojani tarpeeksi ja viime putelin tyhjennettyä teki mieleni tilata tätä monien ylistämää huomattavasti halvempaa öljyä kokeiluun. Tilasin tämänkin feeluniquelta ja hinta oli n 15 euroa (kun taas Sexy Hairista olen pulittanut n 25 euroa muistaakseni).

Se täydellinen pinkki, joka ei tee oloa halvaksi: Lumene Gel Effect

Mitä vanhemmaksi tulen, sen nirsommaksi muutun - mitä kynsilakkoihin tulee.

Nuorempana (kröh.. tai noh pari vuotta sitten ;)) saatoin maalata joka kynnen eriväriseksi ja käyttää koko sateenkaaren paletin värisiä lakkoja ihan fiiliksen mukaan. Nykyään nirsoilen kovin; saatan toki ostaa hetken mielijohteesta muodin mukaisia värejä, vaikka tiedän, että ne tuskin sointuvat yhteen tyylini tai makuni mukaan kovinkaan montaa kertaa, ja todeta sitten sen kerran-parin kokeilukerran jälkeen, ettei se muodikkain sävy ollutkaan omani. Muiden kynsillä saatan ihailla jotakin sävyä, mutta tyydyn usein vain ihailemaan, koska tiedän, ettei se kuitenkaan tuntuisi minun käsissäni tai jaloissani omimmalta tai turvallisen mukavalta.

Sama tylsyys on vallannut korukorinikin; siinä missä ennen käytin kaikkia sateenkaarenvärisiä henkkamaukkakoruja, käytän nyt liki vain ja ainoastaan Thomas Sabon, sekä Nominationin rannekoruja

Nykyään suosin neutraaleja värejä ja maalaan kynteni joko nudella tai aivan hennon vaaleansävyisellä lakalla ja suosikiksini onkin tänä kesänä noussut Essien ihanan kylmän pinkki Romper Room sekä tuttu ja turvallinen nude Mademoiselle. Kokeilin pari viikkoa sitten maalata kynteni pari kesää sitten ostamallani korallinvärisellä Rimmelin lakalla (joka oli sen kesän hittiväri ja ehdoton suosikkini!), mutta jouduin toteamaan, että se sai minut tuntemaan itseni halvan näköiseksi. Kyllä, luit oikein: tunsin itseni halvaksi naiseksi, kiitos korallin värisen kynsilakan! Niinpä poistin korallilakan ja vetäisin taas kerroksen tuttua ja turvallista neutraalin väristä lakkaa kynsiini. Tylsää, mutta turvallista ja tuntuu "minulta". Damn I´m boring, kävi mielessä..

Anyhow, pelastuksekseni nappasin eilen S-Marketin hyllystä ihan hetken mielijohteesta Lumenen Gel Effect-uutuuslakan koriini. Sävyksi valikoitui (minulle villi) Kissankellot, joka edustaa TÄYSIN eri värimaailmaa kuin vakkarisävyni: metallinhohtoista pinkkiä! Koska lakka irtosi alle 6 eurolla, päätin antaa muiden niin hehkuttamille Gel Effect-lakoille mahdollisuuden, ja valitsin kaiken kukkuraksi juuri pinkin, joka mielestäni sopii erityisen hyvin varpaankynsiin päivettynyttä ihoa vasten. Siveltyäni kaksi kerrosta lakkaa kynsiini tänä aamuna, olin täysin myyty: hitto, sävyhän on täydellinen! Olo on freesi, naisellinen ja kesäinen, eikä lainkaan ilotyttömäinen ja teini. Kaksi kerrosta lakkaa peittää hyvin ja levittyi - kuten Lumenen lakat yleensä - hyvin, joten kaltaiseni kosmetiikka-noviisikin sai helposti nätin lopputuloksen aikaan.

Toivon, että Lumene laajentaa Gel Effect-sarjan väriskaalaa myös syksyä kohden niin, että voin löytää sieltä sopivan sävyn sitten, kun bruna pikkuhiljaa kaikkoaa. Hinta-laatu-suhde on mielestäni Lumenen lakoissa mitä parhain, eikä kotimaisuudestakaan ole haittaa - päinvastoin. Ja koska niitä saa jopa lähi-S-Marketista, ovat ne helppo valinta niin nimpparilahjaksi, väsynyttä pienten lasten äitiä piristämään tai sadepäivän ilo.

Herättääkö kynsilakka sinussa samankaltaisia tuntemuksia?