Menneisyyttään ei voi poistaa, mutta blogipostaukset voi. Kannattaako?

Tiettyjä blogeja olen seurannut jo vuosien ajan ja ajaannun aika ajoin selailemaan vanhoja postauksia. On hassua ja hauskaa huomata, miten toisten vanhat blogipostaukset palauttavat mieleeni omia fiiliksiäni ja ajatuksiani samoilta ajoilta ja miten ne vaikuttivat minuun. Innostuin tässä selailemaan myös omia blogipostauksiani läpi (olenhan tätä pitänyt enemän ja vähemmän aktiivisesti jo vuosien ajan!) ja totesin, että tämähän on tietynlainen päiväkirja, jonka avulla voin palauttaa vanhoja muistoja, tapahtumia ja tunnelmia mieleeni helposti.

Pieni nöyrä helsinkiläinen suomenruotsalainen vuodelta 2012. Muistatteko?

Edeltävä vuosi ei minulle ollut se helpoin, mutta takuuvarmasti kaikkien opettavaisin elämäni aikana. Ehdin viime vuonna raapustaa monen monta postausta ja niitä selaillessani näen rivien välistä sen surkean ja alakuloisen, nääntyneen pienen hätää kärsivän sielun joka olin. Toiset muistot, jotka palaavat mieleen ovat hyviä, toiset huonoja ja toiset jopa ahdistavat. Mietin pitkään, kannattaisiko minun poistaa osa vanhoista postauksistani, koska ne ahdistavat tai hävettävät, enkä ole varma, tahdonko lukijoiden tietävän kaikkea historiastani, josta tänne olen kirjoittanut. Faktahan on se, ettei historiastaan ja taustastaan pääse eroon, eikä sitä pidä hävetä. Eksä opetti, että menneisyys kuitenkin on se, joka on tuonut meidät tähän hetkeen ja joka on muokannut meidät siksi, mitä tällä hetkellä olemme. Ajatukseni ja tunteeni ovat nyt kovin ristiriitaiset; haluaisin kovasti blogini kehittyvän ja muuttuvan laadukkammaksi, eikä blogini vanha osa sitä lainkaan edusta.

Mitä mieltä olette: poistanko vai säilytänkö vanhat postaukset?