torsdag 28 januari 2016

Rautaa beibi, rautaa!

Heippodei!

Ajattelin tulla päivittämään pikaiset kuulumiset. Arki rullaa eteenpäin ja pakkasten väistyttyä olen manannut x määrän kertaa vähäistä hiekoitusta, jota täälläpäin tunnutaan harrastavan enemmän tai vähemmän, koska mihin ikinä askeleeni suuntaan, tuntuu sieltä aina löytyvän peilijää! Noh, pelle positiivisena ja supi-suomalaisena lohduttaudun ajatuksella, että mitä todennäköisimmin aika moni muu ajattelee tismalleen samalla lailla itsestään. Eikös se ruoho aina ole vähän vihreämpää siellä aidan toisella puolen?

Sain "neroleimauksen" lähteä eilen lyhennetyn työpäivän jälkeen lähes valoisaan aikaan (eli heti klo 16 jälkeen) hölkälle ja elin uskossa (lue: toivossa), että hiekoitus (ja tähdet) olisi osunut kohdalleni kuin lottovoitto. Mikä todennäköisyys, että voittaa Lotossa olikaan? Jep, ja aivan yhtä suuri oli todennäköisyys, että juuri valitsemallani reitillä oli hiekoitettu ekstra-hyvin. Liukastelin siis eilen ja kävelin osan n 6,3 km matkasta ja olin aivan lopen väsynyt silkasta jännityksestä kotiin päästyäni. Heti lenkin päätteeksi tein pikaiset avaukset ja myöhemmin illalla venyyttelin vielä uudestaan. Silti jalkani (ja peffani eritoten!) olivat kuin tukit tänään herätessäni ja mitä pidemmälle (työ)päivä eteni, sitä jumiutuneemmaksi ne muuttuivat - alaselästä nyt puhumattakaan! Tänään oli sade onnekseni jo sulattanut ison osan jäästä, joka eilen vielä peitti kävelytiet, ja hihkuin innosta Ronjalle kun kävimme töiden jälkeen lenkillä ja fiilistelin sitä tunnetta kun uskalsi pidentää askelta, nostaa katseensa ja rentouttaa koko kropan paljaan asvaltin näkyessä monen metrin mittaisena edessäpäin. Ah, sitä vapauden tunnetta kun ei tarvinnut jännittää itseänsä kuin vieteriä valmiina tekemään vastaliikkeen jos kroppa uhkaisi kallistua ja kaatua jompaankumpaan suuntaan.

Olen viime aikoina kärsinyt ihan mielettömästä väsymyksestä vaikka olen nukkunut (edes ajoittain!) hyvin. Ajatus ja muisti pätkii, kokoajan on sellainen olo kuin rekan alle olisi jäänyt, lihakset eivät tunnu palautuvan ja katse harhailee. Kyykystä ylös noustessa päässä humisee kuin harjussa, eikä liikuntakaan tunnu hyvältä kun huippaa. Mieltä on hankalaa pitää virkeänä kun kroppa huutaa väsymystä, eikä kukaan - en itsekään - nauti seurastani. Nyt syy oireille taisi löytyä: todella matala hemoglobiini (<100, kun suositus naisilla on 120-140 muistaakseni). Syy matalaan hemoglobiiniin ja sen aiheuttamaan anemiaan on sen sijaan mysteeri. Mitään sairautta, joka sen aiheuttaisi, minusta ei ole löytynyt (toistaiseksi) ja mietin pääni puhki miten voisin vielä parantaa ruokavaliota, josko se olisi syypää anemiaani. Tiedostan syöväni kasvispainotteisesti, mutta olen tieten tahtoen vähentänyt maitotuotteiden ja kahvin käyttöä, koska nämä molemmat estävät raudan imeytymistä (ja näin ollen Hb:n nousua). Ja jos edellämainittuja nautin, niin teen sen suunnitellusti eli niin, etten käytä kumpaakaan jokaisella aterialla ja jos leivän päältä löytyy maksamakkaraa tai lautaselta punaista lihaa (jota olen myös koittanut lisätä, vaikka siitä nyt varoitellaankin syöpätilastoja ajatellen..) niin koitan erityisesti välttää noita maitoja ja kahveja ja lisätä c-vitamiinipitoista tavaraa lautaselle, jotta edesauttaisin raudan imeytymistä.
Anemia on aika yleistä kestävyysurheilijoiden keskuudessa, mutta koska en mikään ultrajuoksija ole, en jaksa uskoa, että satunnaiset lenkkini olisivat syypäitä anemiaan.

Tänään hain siis apteekista rautalisää ja alan popsimaan sitä nyt, vaikka tiedän, että saan vielä kärvistellä vatsakipujen kanssa. Nestemäisiä rautalisiä sanotaan vatsaystävällisemmiksi, mutta itse saan niin järkyttävät närästykset niistä että hyhhyh.. No thanks. Lisäksi hankin tätä Leaderin Green Mixiä ja ostin kaupasta pinaattia, jotta saisin rautaa kroppaani.

Näillä siis mennään nyt. Tiedän, ettei mieli valkene parissa päivässä vaikka aloitinkin rautakuurin mutta elän toivossa, että epäspesifit oireeni - etenkin väsymys ja ajatusten katko - loppuvat pian ja ovat anemian aiheuttamia. Onneksi olen jo omaksunut aika kivasti tavan keksiä itselleni päivän mittaan asioita, joista voin iloita, vaikkei elämä muillakaan saroilla oikein timantteja tiputtele.

Tämän päivän ilonaiheet ovat:
- paikoitellen paljas asvaltti - wohoo! Ei liukkautta!
- Ronja höpönassu, joka ohitti maahan makuulle menevän koiran (selvästi kutsui leikkiin) ihan muina miehinä katsekontaktia minuun (ja namiin) pitäessään :)
- savupororouhesalaatti töissä lounaaksi ja tuore sämpylä - yum!
- Arabian kattaussarja, jota olen ihaillut jo ties miten pitkään (ja tänä iltana netissä taas kuolannut..) ja jota haluaisin keräillä (lautasten ja kippojen, en kuppien!) merkeissä. Mies ei sarjalle oikein syty, mutta häneltä ei nyt kysytä ;) Arvaatko mikä retro-henkinen sarja on kyseessä? Tässä vinkki ;)

Sellaista siis täällä. Postaus Ronjasta on tuloillaan, koska sitä on jo pariin otteeseen pyydetty :) Teen jahka ehdin :) Mitä sinne kuuluu ja löytyykö sieltä puolen ruutua vinkkejä millä hemppansa saisi nousemaan?


Ainini käytiinhän me viime lauantaina deiteillä HankoSushissa! Lääh..

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3