måndag 8 augusti 2016

Unelma-asunto ja pätkätyöläisen Pelkokerroin

Kuten olen täällä blogin puolella kertonut, on meillä para-aikaa poikkeus- ja piakkoin sen myötä myös rakennusluvat vetämässä ja oma talo, josta olen koko ikäni haaveillut, alkaa olemaan askelta lähempänä. Toki tässä on vielä monta kurvia ja mutkaa matkassa - talon rakennus kun ei todellakaan ole niin yksinkertaista kuin taloesitteissä annetaan ymmärtää ("valitse mieluisa talomalli, odota pari viikkoa ja pim! Olemme jo ojentamassa sinulle skumppapulloa ja avaimia käteen ja toivottamassa onnea uuteen kotiin": on byrokratiaa toisensa perään, maaperätutkimuksia, talofirmojen vertailua, kaiken maailman juttujen kilpailutusta ja vertailua ja lisää paperisotaa. Minkä paperin ikinä allekirjoitatkin, maksaa se sinulle kymppitonnin. Ja ennen kaikkea tätä tulee sinun ja pankin päästä yhteisymmärrykseen siitä, minkä kokoinen laina sinulle voidaan myöntää ja miten se sopii yhteen taloutesi ja tulojesi kanssa niin, että pystyt maksamaan sen korkoineen takaisin. Tässähän se minua eniten jännittävä osuus tuleekin julki: pankki. Työskentelemme molemmat mieheni kanssa sosiaali- ja terveysalalla, eli töitä riittää, eikä työttömyyden uhan pitäisi olla kovin suuri ellei nirsoksi ala, vaan suostuu sitten tekemään sellaistakin hoitoalan työtä, joka ei sitä ominta herkkua ole. T:llä on jopa vakkari-pesti, jota itse taas olen toivonut jo monen vuoden ajan ja hakenut pariin kolmeen otteeseen, mutten koskaan saanut. Vakkaripaikat tuntuvat olevan alallamme kiven alla ja monet työnantajat ovat kertoneet miten pari vuotta sitten virkaa saattoi hakea 2 ihmistä - ja nykyään sitä hakee 22! Virkaan ei siis todellakaan ole helppo päästä kiinni, mutta samalla kaikki toivoisivat sellaista, koska se tuo varmuutta elämään: esimerkiksi pankkilainaa on huomattavasti helpompi saada kun pankki tietää, että tyyppi on maksukykyinen myös ensi kuussa, eikä elä parin kuukauden mittaisilla soppareilla ja keiku työttömyyden reunalla jokatoinen kuukausi. Itseäni hirvittää moni seuraava askel elämässä kuten pankkilainan (jo anominenkin - myönnetäänkö minulle sellaista? Jos ei, unelmani talosta murskautuu) ja lasten hankkiminen/saaminen, koska molemmat tuovat mukanaan suuria taloudellisia menoja, joita varten en haluaisi joutua jännittämään, pärjäisinkö. En ikinä antaisi anteeksi itselleni, jos en pystyisi maksamaan takaisin talolainaani ja joutuisin luopumaan itselleni suunnittelemasta talosta siksi, että talouteni kaatuisi. Valitettavan moni joutuu tämän kokemaan kun työpaikka viedään alta tai pätkä-työsopimusta ei yksinkertaisesta vain jatketa "organisaatioon liittyvistä syistä". Okei, tämä nyt on tosi pirujen maalaamista seinille, mutta karu fakta. Oma työsopimukseni on kiikunkaakun vaakalaudalla, miksi tekstistäni ehkä huomaakin, että olen pohtinut tätä pankkiin marssimista jo sen synkimmältäkin puolelta, mutta kai sitä täytyy uskaltaa vielä toivoa, että asiat kääntyvät parhain päin.

Juttei nyt tämä menisi pelkästi masisteluksi (faktoista pitää mielestäni silti puhua eikä pelkästään maalailla pilvilinnoja) ajattelin listata tähän vähän kriteereitä tulevaa asuntoamme ajatellen:

- 130-150 m2 huoneistoala
- 1-kerros, avara pohjaratkaisu (1. kerroksisessa neliöt ovat usein tosiasiaa isommat tuntuiset kun eteisestä jo laajenee avara näkymä)
- riittävän tilava eteinen, jossa peilikaapit (kattoon asti)
- laminaattilattia koko asunnossa, paitsi keittiöön kotiuttaisin jopa laminaatti-laatat ja märkätiloihin tietty kaakelit 
- vaaleat, beiget ja harmahtavat seinät
- korotettu katto olkkarissa (lisää tilantuntua!), sekä varaava takka
- olkkarista mielellään isot ikkunat ja/tai pariovet terassille
- käyttöullakko (kustantaa pari tonnia rakennusvaiheessa, mutta antaa lisää säilytystilaa)
- komerot joka makuuhuoneeseen (mielellään peilioviset, korkeat)
- keittiö-ruokailutilan yhdistelmä, joka voisi yhdistyä myös olkkariin, mutten halua sellaista "putkimallia" jossa nämä ovat ikäänkuin yhtä suurta tilaa. En halua sohvalla istuessani nähdä tiskiallasta 
- tilava kodinhoitohuone (8m2 ei riitä!), johon oma sisäänkäynti sekä kura-allas koiraa varten
- 3 tai 4 makuuhuonetta (tuntuu liioittelevalta kun meitä vain on kaksi, mutta täytyy toivoa että meitä joskus on enemmän. Muuten saan kai täyttää makkarini koirilla!)
- 2 vessaa, joista toinen voi olla kylpyhuoneen yhteydessä
- sauna ison kylppärin yhteydessä

Sisustus-Pinterestistäni löytyy ihania kuvia, jotka kuvastavat omaa sisustusmakuani!

Eräs hyvin vahva ja potentiaalinen talo on tämä Sievitalon Pihlaja 174, johon kävimme jo tutustumassa. Tekisimme pieniä muutoksia tuohonkin malliin, mutta pääosin se on aika bueno ja vastaa meidän molempien odotuksia :) On ihanaa huomata, että T:llä on hyvinkin samanlainen maku talojen suhteen kuin minullakin, joten perusasioista ei tarvitse lähteä tappelemaan. Sisustuksellisestikin olemme aika samoilla linjoilla (haha, hän antaa minun päättää :D), eli aika vaaleata ja skandinaavista, muttei kliinisen valkoista ja liian pelkistettyä. Kammoamme kumpikin m.m. koriste-esineitä ja shabby-chicin tapaista rönsyilevää tyyliä (huh! Huokaus!) joten tässäkin olemme hyvin samaa mieltä. Olisipa hankalaa jos makumme eroaisivat täysin ja kaikesta pitäisi kompromissata..

Sellaisia ajatuksia minulla on unelma-talosta - entä sinulla?

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3