tisdag 15 april 2014

Epiduraalilla päähän - vapise Tension Neck!

Jos joku kysyisi "mitä kuuluu?", vastaisin - mikäli tilanne sen sallisi - "paskaako tässä. Paskemmin ei ainakaan voisi enää mennä". Selkä, niska ja hartiat vetivät totaalisti kiinni Tukholman reissun jälkeen, eikä muuta ulospääsyä kuin radikaaleista radikaalein ollut enää vaihtoehtona: puuduttaminen.


Maanantaiaamuna koin elämäni kivuliaimman käsittelyn lääkärin puuduttaessa KOKO selkäni, niskani ja hartiani, jotta voisi sitten runnoa lihasjumejani faskiakäsittelyllä, sekä sähköavusteisella akupunktiolla. Ärräpäät lensivät, hiki, kuola ja veri valui ja olo oli kaikkea muuta kuin hehkeä ja mukava. En tiennytkään, että suorat selkälihakset voivat olla niin jumissa, että kun niitä puudutuksen jälkeenkin käsittelee, jalka singahtaa suorana ilmaan silkasta kivusta. Pojoiiinnngg vaan.


Kahden tunnin piinan käsittelyn jälkeen hortoilin kännisen tavoin kotiin ja kiitin onneani, että löysin kotiin, koska pääni oli kuin humiseva harju, enkä totta puhuen muista kotimatkasta yhtään mitään. Tai no sen, että suuhuni laittamani Mynthon ei maistunut miltään, koska en muistanut miten pastillia kuului imeskellä. Vatsataudin takia saikkuilemaan jäänyt kumppanini T nauroi makeasti kun rojahdin ryhävalaan lailla sängylle ja sössötin kuolan valuessa poskia pitkin.
Iltapäivemmällä puudutuksen hieman laannuttua kävin hijaisella kävelyllä ja yritin lääkärin ohjeistuksen mukaan mobilisoida niska-hartia-seutua heiluttelemalla käsiä, "meloen" ja niskaa hiljakseen venytellen. Puudutuksen ikävänä sivuoireena kärsin järkyttävästä pahoinvoinnista ja kuvotuksesta, joka ei lainkaan parantanut oloani samalla kun niska tuntui kirstyvän entisestään illan aikana. Käsittelyn ideana oli se, että saadaan pieni tulehdus aikaan kipu-triggereissäni, ja tämän myötä kipukohtien (jotka siis ymmärtääkseni myös ovat pieniä tulehduskohtia?) nesteet liikkeelle. Lääkärikään ei voinut luvata, että tästä olisi apua muuta kuin mahdollisesti hetkellisesti, eikä nyt voi mutta kuin kevyesti mobilisoida ja odottaa. Jatkossa (eli ensi viikolla) menen jo fysioterapeutille, joka varmaan nauraa katketakseen nähdessään heikon ylävartalon lihaksistoni, joka on suurin syypää näihin juntturoihini.


Olen tuttavapiirissäni tunnettu siitä, että liikun ja urheilen paljon. Siksi minua suorastaan hävettää myöntää, että olen niin älyttömän heikossa kunnossa lihaspuolella; ne kun vaan tuntuvat loistavan poissaolollaan! No, miksei kova ja pitkäaikainen lihaskuntotreenini ole kasvattanut minulle hervottomia lihaksia ja muskelimimmin kroppaa? Koska olen a) syönyt väärin b) treenannut väärin c) kropaltani sen tyyppinen, ettei lihasmassa kovin herkästi kasva.

Itku meinaa edelleen tirahtaa poskelle jos silkasta ajatuksesta, että tekemäni "kova työ" on mennyt täysin harakoille: kropastani puuttuu täysin rankaa tukevat, iki-tärkeät lihakset, jotka mahdollistavat hyvän ryhdin ja no, ylipäätään normaalin elämisen viime aikaisen tension neck (eli niska-hartia-seudun jumi)-syndroomaan aiheuttaman huimauksen ja pahoinvoinnin sijaan.


Päähäni ei uppoa, miten sitten viime kesänä pystyin treenaamaan sillä järkyllä intensiteetillä ja määrällä, ja silti niin kevyellä ruoalla? Koko kesän aikana elin aikalailla mansikoilla, salaatilla ja kahvilla. Olen pallotellut mielessäni, josko tämä oireiluni - tai siis lihasmassan kasvattamisen vaikeus ja ylipäätään väsymys, josta olen kärsinyt myös - voi olla seuraus viime kesän sekoilusta? Voisiko kroppa tosiaan sinnitellä näin pitkään n.s. vajaalla liekillä ja vasta nyt - liki vuoden kuluttua - oireilla? Toki syömiseni on edelleen kasvispainotteista, mutta huomattavasti ravitsevampaa ja energiapitoisempaa kuin tuolloin.

Kävin tänään taas aamupäivällä hetken kävelemässä pahoinvoinnista ja jumeista huolimatta ja heiluin heinäseipään tavoin jälleen. Hetkittäin jumit tuntuivat jopa helpottavan, mutta palasivat pian taas.

Kotona rojahdin eilisen tapaan sängylle ja olin rajamailla, ettenkö alkaisi taas porata: miksi hemmetissä minun pitää kärsiä tästä idioottimaisesta vammasta: tension neckistä, huimauksesta, epätodelliseta olosta kuvotuksesta, epävarmuudesta? MIKSI?



Jatkojen ja tulevaisuuden suhteen kaikki on vielä kovin epävarmaa, mutta koitan elää päivä kerrallaan ja toiveikkaana: ehkä oireiluni pian helpottaisi, kunhan saadaan nämä jumit helpottamaan ja voin alkaa kuntouttamaan itseäni osaavan fysioterapeutin avulla. Selvää on ainakin se, että nyt on aika todella panostaa kunnolliseen ruokaan ja syömiseen, elämän rauhoittamiseen sekä elintärkeiden keskivartalon ja selän lihaksiin.

Pientä vuodatusta, kyllä, mutta teki mieli kertoa, mitä ihan aidon oikeasti kuuluu. Vammani ei näy ulospäin, eikä sitä voisi kuvitella moiselleni urheilulliselle nuorelle, eikä sitä voi ymmärtääkään, ellei sitä koe itse. En toivo tätä teille kellekään, vaan neuvon sen sijaan pitämään huolta itsestänne, ruoastanne, kropastanne ja päänupistanne, jotta ette päädy tähän. Jos (toiveikkaana on pakko todeta KUN) pääsen tästä eroon, lupaan pistää asiat elämässäni todelliseen arvojärjestykseen. Liika yksipuolinen treeni ja stressaaminen, liian vähäinen ruokailu ja dieettailu sekä lepo eivät ole tämän väärtejä. Hell no.



Skulle nån fråga hur det är med mig, skulle jag ärligt berätta, att det knappast någonsin gått sämre. Sad, but true: kroppen tycks ha sagt upp sitt kontrakt fullständigt och vägrade ge med sig och vann 1-0 då jag på måndagsmorgonen lade mig på britsen hos läkaren och pinades behandlades med bedövningsmedel, ström och faskiamanipulation i 2. Blod, svett, tårar och spott rann ur mig som ur en fånge på Guantanamo och av hemresan minns jag inget, då bedövningssprutorna verkade bedöva även huvudet på mig.
Tanken med denna radikala och smärtsamma behandling var att få igång en liten inflammation i mina värsta muskeltriggers (smärtknutar) för att få någon vätska att cirkulera i/ur dem. Läkaren kunde inte garantera att dethär skulle hjälpa, utan att det nu återstår att vänta och se. I fortsättningen skall jag i alla fall gå hos fysioterapeuten och försöka få någon form av balans i min ack-så-skrangliga kropp.
Det är vetni riktigt ledsamt i hur otroligt dåligt skick min kropp är: musklerna bara lyser med sin frånvaro! Jag har nu - i sällskap av illamående (som biverkning av bedövningsmedlet) och ont i nacken - legat och funderat över hur i helvete jag hamnat i denna situation, då jag i dagens läge både äter, sover och tränar på ett betydligt smartare sätt än förra sommaren, då jag levde på jordgubbar och sallad, tränade som ett fan och sov knappt alls och stressade på som ett metrotåg i Tokyo. Kan dethär vara liksom en ytterst sen reaktion från förra sommaren kanske eller något, som fått sin början redan då, men nu först brutit ut? Hmm.
Jag försöker vara hoppfull, trots att situationen ärligt talat känns helt hopplös, då jag lider av yrsel, kan knappt gå ut utan att känna mig småfull, mår illa och har en nacke styvare än någon annan - och är en sportig ung, grundfrisk tjej! Det syns inte utåt att jag mår som jag gör, vilket gör att folk inte förstår mig heller. Och det är okej: ingen kan förstå hur dethär känns om den inte upplevt det själv och jag är inte bitter, men önskar att ingen i världen skall behöva lida av dethär - inte ens min värsta fiende! Däremot försöker jag hoppas och tro att det ännu skall bli bra och att jag skall återfå mitt normala jag. Får jag det - om så än med hjälp av andra - lovar jag att börja prioritera saker och ting i mitt liv på nytt. Att satsa på det och dem man älskar, samt ge katten i det mindre roliga i livet - det är exakt vad jag tänker göra!


11 kommentarer:

  1. Suosittelen sinulle nettitreeni.com palveluita. Vaikka ne ovat "ohjeita" sähköpostiin ja keskustelumahdollisuus foorumin puolella. Niin sieltä ainakin minä olen saanut apua. Kuukaudessa olen laihduttanut 10kg ja saanut melkoisesti lihasmassaa! Vaikka olen käynyt salilla 4 vuotta ja uskotellut syöväbi oikein, niin ei. Kiitos edullisen nettipalvelun takia olen saanut rasvaprosentin alas, pyöreyttä peppuun ja hirveät hauikset ;)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Okei, kiitti vinkistä :) Itselläni tuo laihduttaminen ei nyt ole lainkaan ajankohtaista, vaan päinvastoin haluaisin kasvattaa massaa ja saada näin lisää energiaa ja jaksamista. Eri ryhmien ja lehtijuttujen yms suurin ongelmakohta on se, että ne on lähinnä suunniteltu painoa pudottaville - eli juuri vastakohdilleni :/

      Radera
  2. Storasyster tycker du borde gå till en näringsterapeut.
    Och lova att du denhär gången på riktigt börjar ta hand om dig själv, du har lovat det ren så många gånger de senaste åren...

    kram,

    SvaraRadera
    Svar
    1. Näringsterapeut behöver ja int, mn nån som hjälper mig att få kroppen i balans är välkommen. Maten ha ja stängt ögonen för i långa tider, men inser småningom att ja snart går under me dnhär stilen så de e bäst å svänga båten. Don´t you worry <3

      Radera
    2. Så du tror inte att en näringsterapeut kunde ha bra synpunkter att komma med, när du själv blundar för maten? Tycker att du senast idag i telefon sade att du äter mångsidigt o tillräckligt, men jag tror att det kunde vara bra för nån utomstående att se på det med expert-ögon o säga sitt.

      Radera
    3. Jag tycker att en personal trainer är bäst. Hon räknar ut och lagar ett kost program som du behöver för att få muskler, och alla andra viktiga näringsämnen.😊 Krya på dig!

      Radera
    4. En PT har mycket vetskap om hur man äta för att optimera träningen, men iom att mitt problem nu e att jag behöver starta från scratch å rehabilitera ryggen, anlitar jag en fysioterapeut i början å fortsätter sedan med pt :)

      Radera
  3. Hei kuules, jos pääset pätevälle fyssarille niin häneltä kyllä saat ohjeet tämän hoitoon. Todennäköisestihän siellä on lihasepätasapainoa tuolla alueella ja oikeilla harjoitteilla homma saadaa kuntoon. Usko pois :) PT ei tässä tilanteessa ole se paras vaihtoehto, vaan nimenomaan fyysari.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Voi toivon kovasti itsekin, että fyssari ohjeineen olisi ratkaisu ongelmaani. Olen tänään nyt aamupäivällä itse asiassa menossa ekalle käynnille, joten siitä infoa myöhemmin :) Peukut pystyssä (vatsa kuralla..) :)

      Radera
  4. Mulle on ollut a ja o että ravintoohjelmaani on tehnyt alansa ammattilainen! Syön 5 kertaa päivässä, hevosen kokoisia lautasia, ja 4 tunnin välein. Alussa ruokamäärä hirvitti ja yritin vähentää sitä. Se oli kuitenkin väärin!

    Jotta pysyisit kunnossa niin tarvitset riittävästi ruokaa, lepoa ja liikuntaa. Puhumattakaan muusta. Kehon rakennusaine ja bensa on ruoka.

    On väärin kuvitella että lihas kasvaa jos ei syö.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Naulan kantaan! Tiedän, tiedän, tiedän, mutta harmittaa myöntää että toteutus on tiedosta huolimatta niin kovin hankalan tuntuista, kun on liki 10 vuotta rajoittanut syömisiään tietoisesti jos jonkin sortin (muoti-)dieettien ohjeiden mukaan :/ Ruoka ja painonnousu ovat suurimpia kompastuskiviäni, mutta pian minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin onnistua.

      Radera

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3